Vanhoilla päivillä aloittaminen.

Nuorena Pappa-Tunturista siirryin "oikeaan" motskariin. Ja sitten alkoi oikea elämä opiskeluineen ja asuntolainoineen.

Selviydyttyäni sen suuren laman aiheuttamista ekonomisista asioista aloitin taas. Väliä oli lähes 30v.
Menin kauppaan, ostin 750:n customin ja lähdin baanalle. Siitä vaan ja suoraan. Pyörä oli sen verran "iso", että se oli ihan yhtä vaarallinen, kuin nykyinenkin >1000. "Harjoittelin" sillä pari kesää ja edelliskesänä vaihdoin.
Mitään ongelmaa en ole tuntenut, vaikka pidin pitkän välin. No, sen verran, että nykypyörä on ihan eri asia, kuin 1972-mallinen. Sekä tehossa, etrtä jarruissa...
Mitään varsinaisia vaaratilanteitakaan en ole (vielä)kokenut. Tähän on tietenkin aikuisuuden tuoma järjellinen ajattelu & ajotapa. Kilsoja tullut n 90000 ja silleen.

Ei muuta kuin kauppaan ja baanalle!

Ei pelkästään custom tai kyykky.

Siihen väliin jää kaikki kunnon pyörät. Eli enemmän tai vähemmän pystyssä ajettavat retro/naku/mitävaan-pyörät.

Esimerkiksi Suzuki bandit. Siinä on ajoasentokin enemmän jawamainen kuin customeissa.

Tottahan toki on dragstar kelpo valinta.Itse ainakin ollut kyseiseen malliin todella tyytyväinen.

Aloitin pyöräilyn yli 40-vuotiaana. Koitin katsoa pyörän joka ei olisi hirveän painava kuten uudet. Ostin siis vähän vanhemman alle 200-kiloisen. Sama pyörä on alla edelleen. Ja custom tietenkin. Suosittelisin ainakin pariksi ensimmäiseksi vuodeksi kevyempää pyörää sinullekin.

Sinuna ottaisin 800cc suzukin M tai C malli,ovat
lähes jammun tehoisia ja saman kokoisia,myös vaikka 600cc bandiitti on hyvä peli kuten joku jo mainostikin,nämä vaihtoehdot myös "kukkaroystävällisempiä" sekä luotettavia ja
"pyörän kokoisia" pelejä joilla pärjää pitkääään......

Minä aloitin uudestaan 25 vuoden jälkeen vuonna 2001. Nyt on BMW R1100GS, mainio pyörä.

Osta enduro. Sillä pärjää missä vaan, mainio kaupunkipyörä, reissupyörä ja mahtava myös hiekkateillä.

Osta vaikka BMW 650GS alkajaisiksi. Siitä sitten makujen mukaan isommaksi.

Katso vaikka tuolta sivuilta ideoita ja ajatuksia kuinka hauskaa se on.
http://www.matkaendurot.net/
Siellä on erinomainen foorumi, jossa voi kysellä vaikka mitä.

Pekka

Aloitin uudelleen harrastuksen reilun 20 vuoden tauon jälkeen, 260 kiloisella matkapyörällä ja samalla meinaan jatkaakin vielä vuosia.
Varsinaisia vaaratilanteita ei ole tullut minullekaan (vielä) pyörän kanssa yhtään. Muutama "tyylirikko" sentään on sattunut, joista olen jokaisesta koittanut ottaa opikseni. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta samaa virhettä ei saa sattua kahdesti.
Eka kesä meni todella varovasti, koska pyörän käsittelyssä tarvittava motoriikka oli lähes tyystin kadonnut.
Nyt taitaa olla jo neljäs kesä takana uudesta aloituksesta.

Kokonaan ilman aikaisempaa kokemusta vanhempana aloittamisesta en sano mitään, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Ainakin keväiset ohjatut ajotapahtumat ovat hyödyllisiä niin aloittelijoille kuin konkareillekin.

http://www.smoto.fi/

parikymmentä vuotta, mieleltään.

Hmm, en tyrkytä tätä mallia, mutta itselleni osoittautui sopivaksi:
Toissakesänä ajattelin ensin vuokrata pyörän, mutta sitten huomasin että viikon vuokralla saan ikioman kevarin :)
Aikaisempi ajokokemukseni rajoittui mopedeihin sekä muutamaan pikku kokeiluun viiskytluvulla 125 kuutioisella, siltikin tuntui olo hyvin kotoiselta suzuki GS:n selässä.
Mutta sen huomasin kohta, että viiskytluvun opeilla ei nykyteillä ajeta.
Vuoskymmenten kuluessa auton ratissa oli iskostuneet ihan väärät refleksit keskushermostoon, ja olin heti hakureissulla kolmesti vaarassa ajaa ulkokurvan kautta ulos minulle oudoilla mutkateillä.
Sitten kuuntelin haukkumiset ja luennon vastaohjauksesta, niin nuorelta mielehltä että teki mieli alkaa soitteleen että "kuule poju, setä on jo viiskytluvulla jne..."
Onneksi maltoin mieleni ja otin netistä sen vastaohjauskurssin (mainio tekele kertakaikkiaan).
Nyt rupesi ajaminen sujumaan, pelko katosi ja varmuus lisääntyi, ja sen kevarin kanssa kului kesä rattoisasti.
Katso kuvasta mikä mulla nyt on ja miten tyytyväisen näköinen olen hänen seurassaan :)

Tulinko maininneeksi, että olin täyttänyt juuri 65 sen kevarin hankkiessani, ja minun kohdallani järjestys oli kumoamattoman oikea, johtuneeko siitä että aikaisempi kokemus moottoripyöristä oli todella minimaalista.

Mutta sen tiedän sanoa, että alkaa millä alkaa, niin vastaohjaus kannattaa ottaa vakavasti, harjoitella perusteellisesti, ja unohtaa tykkänään että prätkän on joskus saanut jollain muullakin tavalla kääntymään. Ei ole kiva lukea keväisin lehdistä että "50 v. motoristi ajoi 'tuntemattomasta syystä' ulos tieltä" :(

minulla ihan sama kuvio... tosin vain piikkisellä nuorena...

45-vuotisna suzuki gs 400 alle... vain kesän ja tuntui pieneltä..

sitten 3 kesää 900-matkamopo...

nyt 1520 valkyrie alla.. ja elämä hymyilee... parasta mitä voi tehdä housut jalassa...

Kahdeksan vuoden tauon jälkeen zx 12r sopiva minulle, kun oli aiemminkin aika kovia pelejä.
Kaikkiaan 19 ajovuotta takana ja meno vaan paranee.

kiitoksi vastauksista ja rohkaisusta.

Ehkä tämä kuuluu asiaan mutta kun täälä tai puolituttujen (kyykky, HD ja siltä väliltä olevien kanssa) juttelee asiastani niin lähes kaikki antaa suosituksia toiseen malliin (HD mies totes vaan että älä osta halpaa kopiota)

Miksi sitten custom? Tätä hankintaa kun on kypsytellyt jo pari vuotta ja aktiivisen ulkoilma liikkujana olen katsellut pyöriä niin päätös on tullu että tuollaisen pyörän päällä minunkin perse vielä istuu. Se ei varnastikkaan ole käytännöllisin jokapaikan pyörä mutta miksi omistaa pyörä joka ei ulkonäöllisestikkään ole mieleen toiseksi en ole menossa metsään sillä ja kolmanneksi pientä matkaa kyllä mutta ei satoja kilometrejä päivässä neljänneksi minulle riittää suomen nopeus rajoitukset. tosin en kyllä näitä asioita tuonut aloituksessa esiinkään, joten vastaukset ei ole vääriä.

Kokemuksia, neuvoja ja vapaa keskustelu asian tiimoilta jatkukoon.

RK-asentaja

osaat ajaa isompaakin mopoa tjn

osta retropyörä niin miekin tein tjn
tai jotkut sanoo sitä äijäpyöräx?
ajaminen ei ole muuttunut miksikään mutta tehot on :=)
leluja ne kuitenkin on

Itsellä ei tullut taukoa kuin 15 vuotta kevarilla ajon lopettamisesta, silloin se loppui suzukia puoli metriä lyhentäneeseen "voimapysäköintiin". Viime talvena iski jostain kumman syystä aivan hirveä pyöräkuume päälle ja eihän siinä auttanut kun odotella asfaltin sulamista.
Vapun tienoilla kokeilin varovasti kaverin K75 Bemaria, tykkäsin ihan hirveästi eikä nuoruuden traumat kummitelleet mielessä laisinkaan. Eipä siinä, budjetin pikainen tarkistus ja nettimotoa selaamaan.
Löytyihän sieltä omiin tarkoituksiini vallan mainiosti sopiva Yamaha XJ750 vm.-85 matkapyörä(klikkaa nimimerkkiä, siellä se näkyy) Kesän aikana kertyi mittariin n. 5000km kun työ vähän haittas ajamista. :D
Nyt tämän talven projektina on huolto XJ:hin, istuimeen uusi verhoilu, vilkut vaihtoon, uudet renkaat ja myyntiin. Tilalle on tulossa -92 FJ1200. Tämä sen vuoksi että 750:sen tehot ei tahdo omasta mielestäni enää riittää kaksi päällä reissatessa. ( 3 laukkua takana ja 1 tankin päällä)
Tämä on vaan minun tarina, tervehdin kyllä jos tien päällä kohdataan.

Itsellä sama tilanne takana pari vuotta sitten.
Nuorena omistin pyörän, sitten tuli perhe, asuntovelat ym.
Nyt nelikymppisenä 25v edellisestä pyöräkokemuksesta kokeilin kaverin pyörää ja jäin heti taas koukkuun.
No siitä pyörää ostamaan, ensin hommasin halvan vm. 86 fj 1200:n jolla ajoin vajaa 10 tkm.
Nälkä kasvaa syödessä niinpä viime kesänä vaihtui pyörä, nyt alla Suzuki 1300 Hayabusa vm 2000.

Vaimo innostui harrastukseen vaikka on aina "pelännyt" pyöriä.
Toisena iltana kysyi josko voisin ajeluttaa hieman ja siitä sekin lähti. Nyt ensimmäisenä lähdössä istumaan taakse jos vain on suunnitelmissakaan ajella.

Itselle ratkaisu oli oikea, takana nyt 25 tkm ja ensi kesänä tulee rutkasti lisää.
Meille tuonut paljon yhteistä vapaa aikaa ja itseäni "nuorentanut" todella huimasti.
Kahvaa kääntäessä vuodet karisee samassa suhteessa kiihdytyksen kanssa... ;)

Ehkä kuitenkin suosittelisin kokeilemaan ensi vaikka jonkun tutun pyörälä tai ainakin ostamaan halvan pyörän ensimmäiseksi.
Ei tulisi ainakaan taloudellisia tappioita jos kipinä ei jostain syystä sytykään uudelleen pyöräilyyn.
Toinen tärkeä seikka mielestäni olisi saada mahdollinen puoliso mukaan harrastukseen, silloin siitä saa irti todella paljon enemmän.
Ei ole kotona pelkäämässä ajatko kolarin yms...

Joten rohkeasti vain liikkeelle, elämme vain kerran ja sittenpähän on kokeiltu sekin eikä vaivaa mieltä eläkevaarina kiikkustuolissa istuessa.

Turvallisia ja nuorentavia kilometrejä.

Pertsa

että pyörätöntä aikaa oli yli 30 vuotta ennenkuin hinku iski uudelleen. Lopullisen sysäyksen antoivat vierailut mp-liikkeiden koeajopäivillä. Sen jälkeen se oli menoa. Tuli sitten ostettua oma customi ynnä kaikki ajovarusteet kupolista kantapäähän, enkä ole hetkeäkään katunut. Nyt on pyörällä ajeltu jo 4 kesää ja on ollut tosi makeeta aikaa. Joten, jos susta siltä tuntuu, että nyt olisi oikea aika aloittaa, niin älä hemmetissä enää ihmettele sen asian kanssa vaan pistä toimeksi. Ettei sitten vanhana kaduttais.