Olen kysynyt tästä kerran aikaisemminkin, mutta sain vastaukseksi vain "Se on normaalia". Tämä tuntuu kuitenkin jotenkin epäilyttävälle...mutta kertokaa te viisammat minulle.
2v Parsoni uros. Luonteeltaan ERITTÄIN sosiaallinen, ihmisrakas ja innokas. Ei mitään kummempia vaikeuksia, oppii nopeasti ja tottelee hyvin.
ONGELMA:
Nuoleminen. Kun istuu sohvalla tai lattialla, nukkuu sängyssä, koira tulee usein viereen ja jollei sitä estä, nuolee jopa 20 minuuttia (estämisellä tarkoitan, että peittää ihon tai ei yksinkertaisesti päästä koiraa luokse).Koira tekee tämän yleensä iltaisin, mutta joskus myös päivisin. Nuoleminen loppuu yleensä sihen että koira lähättää, ja menee juomaan.
No tietysti voisi vain estää koiraa pääsemästä nuolemaan tai siirtää se pois kun se aloittaa nuolemisen, mutta se ei aina onnistu, koska koira saataa aloittaa keskellä yötäkin.En kuienkaan haluaisi siirtää koiraa yksin nukkumaan, koska se on tottunut nukkumaan sängyssä, eikä se muuten ole ongelma.
MITÄ PITÄIS TEHDÄ???????
2v Parsoni uros. Luonteeltaan ERITTÄIN sosiaallinen, ihmisrakas ja innokas. Ei mitään kummempia vaikeuksia, oppii nopeasti ja tottelee hyvin.
ONGELMA:
Nuoleminen. Kun istuu sohvalla tai lattialla, nukkuu sängyssä, koira tulee usein viereen ja jollei sitä estä, nuolee jopa 20 minuuttia (estämisellä tarkoitan, että peittää ihon tai ei yksinkertaisesti päästä koiraa luokse).Koira tekee tämän yleensä iltaisin, mutta joskus myös päivisin. Nuoleminen loppuu yleensä sihen että koira lähättää, ja menee juomaan.
No tietysti voisi vain estää koiraa pääsemästä nuolemaan tai siirtää se pois kun se aloittaa nuolemisen, mutta se ei aina onnistu, koska koira saataa aloittaa keskellä yötäkin.En kuienkaan haluaisi siirtää koiraa yksin nukkumaan, koska se on tottunut nukkumaan sängyssä, eikä se muuten ole ongelma.
MITÄ PITÄIS TEHDÄ???????
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä tuo nyt ihan normaalilta kuulosta.
Kauanko tätä käytöstä on ilmennyt, onko se jatkuvaa vai ajoittaista? Kerrot koirasi olevan innokas ja nopea oppimaan - ja nythän se on pahimman murkkuikänsä loppuvaiheessa. Arvelisin, että tuo nuoleminen on tietynlaista sijaiskäyttäytymistä, eli koira purkaa intoaan ja energiaansa nuolemiseen. Se on siis oppinut siirtämään tylsistymisensä tekemiseen, eli tässä tapauksessa tuohon nuolemiseen.
Tarkastellaan ensin koiran aktiviteetteja, parsonit ovat käsitykseni mukaan varsin aktiivisia koiria. Onhan koirallasi mahdollisuus toteuttaa itseään? Siis tarpeeksi ulkoilua ja myös aivopuuhaa - kuten namien etsintää, jälkeä, Kong-leluja tms.? Myös uusien taitojen opiskelu kuluttaa energiaa, eli temppuja voit opettaa.
Otahan käyttöön ihan selkeä kielto, eli kerrot koirallesi, että nuoleminen ei ole sallittua käytöstä. Sanot tiukasti "EI" kun nuoleminen alkaa, jos jatkaa, niin siirrät koiran jäähylle toiseen huoneeseen. Yöllä siirrät koiran alas sängystä aina kun se aloittaa nuolemisen.
Kokeile sinnikkäästi opettaa koiraasi pois tuosta turhasta nuoleskelusta.
Käytös on kausittaista. Välillä nuoleminen toistuu viikonkin, sitten on taas taukoja. Murrosikä on kyllä muutenkin ollut koirallamme aika vahva, se kokeilee rajojaan, ja tytökin kiinostaa oikein erityisen paljon :).Nyt on kyllä jo vähän rauhoittunut.
Näimme koiran pentuna kahdesti ennen kuin haimme sen 7-viikkoisena. Kasvattaja oli kokenut, ja ympäristö oli erittäin hyvän oloinen ja turvallinen. Kasvattajalla asui muutamia vanhempia koiria, emo oli sijoituksessa. Kahdella ensimmäisellä kerralla emo oli paikalla, ja kaikki vaikutti minun silmääni aika normaalilta. Kaikki viisi pentua olivat vilkkaita ja peuhasivat keskenään, sekä äitinsä ja vanhusten kanssa. (Nouto kerralla emo oli jo mennyt kotiinsa.)
Koiran kanssa touhutaan kotona päivittäin, voisihan sitä koittaa vielä lisätäkkin...
Näillä eteenpäin, kiitos neuvoista ja mukavaa joulun odotusta!
Hei!
Haitko pennun 8-viikkoisena, näitkö emon ja muut pennut ja vaikuttiko kaikki normaalilta (kodinomainen ympäristö, pennut ja emo ottivat kontaktia kasvattajaan)
Näin koiran ensimmäisen kerran jo pari viikkoisena, sen jälkeen n. 5viikoisena ja saimme koiran 7vk ikäisenä...Kasvattaja oli kokenut ja ympäristö melko normaali. Samassa talossa myös koiran "mummu" ja muutama muu vanhempi koira.
Kahdella ensimmäisellä kerralla emo oli pentujen luona, ja kaikki vaikutti minun silmääni normaalilta. Koiralla oli neljä sisarusta, ja kaikki koirat ottivat innokaasti kontaktia toisiina, kasvattajaan ja meihin... Kun haimme koiran, emo oli jo mennyt kotiinsa, koska se ei ollut kasvattajan oma koira (kasvatti)...