Omistusasujat ylempää

ja yllättävän moni ei ole suuri lukumäärä. Yllättävää on se, että niitä on edes sen verran. Kyllä tämä tilasto kertoo karun faktan. Varakkaammat asuvat omassa, mutta senhän jo kaikki tietää ilman, että minun pitää sitä kertoa.

nimenomaan kirjoitti:

ja yllättävän moni ei ole suuri lukumäärä. Yllättävää on se, että niitä on edes sen verran. Kyllä tämä tilasto kertoo karun faktan. Varakkaammat asuvat omassa, mutta senhän jo kaikki tietää ilman, että minun pitää sitä kertoa.

moni asuu "omassa" (=pankin torpparina) on se, että ovat jossain vaiheessa kokeneet vuokralla asumisen liian kalliiksi. Eipä kuulosta kovin varakkaalta minun korviini. "Varakkaammat", heh, kaikki vähäiset säästöt on sijoitettu kämppään, jonka arvonnousulla elvistellään. Sitten kun arvo taas laskee ollaan hiljaa. Tyhmin mahdollinen temppu on pistää kaikki korit samaan munaan eli kaikki säästöt asunnon käsirahaan.

syy siihen, miksi kirjoitti:

moni asuu "omassa" (=pankin torpparina) on se, että ovat jossain vaiheessa kokeneet vuokralla asumisen liian kalliiksi. Eipä kuulosta kovin varakkaalta minun korviini. "Varakkaammat", heh, kaikki vähäiset säästöt on sijoitettu kämppään, jonka arvonnousulla elvistellään. Sitten kun arvo taas laskee ollaan hiljaa. Tyhmin mahdollinen temppu on pistää kaikki korit samaan munaan eli kaikki säästöt asunnon käsirahaan.

Lähdetäänpäs tilanteesta (itellä nyk.):
Lainan korkomenot vastike < vastaavan asunnon vuokra.

Onko joku isokin ero siinä, että maksaako pankille korkoa vai jollekin vuokranantajalle tuottoa? Eli missä määrin on parempi olla jonkun vuokranantajan torppari?

Vähän varmaan vituttaisi, jos maksaisi sikakallista vuokraa, että joku helvetin "asuntosijoittaja" maksaa sillä oman lainansa korot ja vähän lyhennyksiäkin. Sekin on helpompi sietää, että joku eläkepappa kustantaa vuokratuloilla riemukkaat eläkepäivänsä epsanjassa ;)

Mulle on ihan sama, nouseeko asunnon arvo vai ei. Koska enhän minä ole sitä myymässä! Sen verran se arvonnousu vaikuttaa, ettei pankissa enää vittuilla, että eihän sulla ole varaa tuohon kämppään. Ei olisikaan nyt, onneksi ostin ajoissa ;)))))))))))))))

enkömävaantajuu? kirjoitti:

Lähdetäänpäs tilanteesta (itellä nyk.):
Lainan korkomenot vastike < vastaavan asunnon vuokra.

Onko joku isokin ero siinä, että maksaako pankille korkoa vai jollekin vuokranantajalle tuottoa? Eli missä määrin on parempi olla jonkun vuokranantajan torppari?

Vähän varmaan vituttaisi, jos maksaisi sikakallista vuokraa, että joku helvetin "asuntosijoittaja" maksaa sillä oman lainansa korot ja vähän lyhennyksiäkin. Sekin on helpompi sietää, että joku eläkepappa kustantaa vuokratuloilla riemukkaat eläkepäivänsä epsanjassa ;)

Mulle on ihan sama, nouseeko asunnon arvo vai ei. Koska enhän minä ole sitä myymässä! Sen verran se arvonnousu vaikuttaa, ettei pankissa enää vittuilla, että eihän sulla ole varaa tuohon kämppään. Ei olisikaan nyt, onneksi ostin ajoissa ;)))))))))))))))

Kommari ei halua että kapitalisti hyötyy! Mitään muuta syytähän siihen ei oikeasti ole, että joku maksaa VAPAAEHTOISESTI mieluummin vuokraa kuin korkoa pankille.

Puhut vähän ja sekin on paskaa...

Jokainen täysipäinen tajuaa, että kukaan oikeasti varakas ei asu vuokralla. Ainoastaan siinä tapauksessa, että haluaa juuri tietyn asunnon joka ei ole myynnissä ja siitä on kyse myös ruusperin tapauksessa. Selvitäppä huviksesi montako asuntoa ja huvilaa hän sen lisäksi OMISTAA?

komukki kirjoitti:

Kommari ei halua että kapitalisti hyötyy! Mitään muuta syytähän siihen ei oikeasti ole, että joku maksaa VAPAAEHTOISESTI mieluummin vuokraa kuin korkoa pankille.

Eikö Liisa (nimi muutettu) 58 v. (ikä muutettu) sitten ole "kapitalisti", vaikka hankkii ns. sijoitusasunnon ja siihen vuokralaisen.

Liisan tarkoitus on, että tytär (15 v.) muuttaa asuntoon, kun tulee täysi-ikäiseksi ja ryhtyy opiskelemaan. Liisa rahoittaa hankintansa osin saamallaan perinnöllä, osin pankkilainalla. Pankkilainan korot ja lyhennykset sekä yhtiövastikkeen Liisa maksattaa hankkimallaan vuokralaisella, jonka Liisa potkii sitten sopivasti pellolle, kun tytär tarvitsee asuntoa.

Kun asunto ei kuitenkaan lopulta kelpaa tyttärelle, eikä Liisa itsekään enää tarvitse vara-asuntoa, koska hänen ukkonsa korjasi jo syksyn sienisato, Liisa päättää myydä asunnon.

Saamillaan voitoilla hän ostaa timantteja sekä loma-asunnon Etelä-Ranskasta.

Koska Liisa ei sentään ole mikään riistokapitalisti, hän lämpimästi toivoo sydämessään, ettei hänen ex-vuokralaisensa ollut kommunisti, koska saattaisi olla, että kommaria Liisan vaurastuminen saattaisi hieman "harmittaa".