viha halkoo taivasta tummaa istun yksinäni itseeni kietoutuneena musta susi nauraa vierelläni onnettomuuttani varjot kietoo kylmät kätensä ympärilleni ja puristaa raivon pihalle huuliltani...
salamat repii taivasta olen niin vihainen että haluan upota yön valtamereen tuudittautua turhamaisiin haaveisiin auringosta ja valosta ilosta ja onnesta..
katkeruuden naamio peittää kasvoni yritän hymyillä mutta näen vain sirpaleet naamion karisevan lattialle ihan kuten ylpeyteni oman tahtoni ei jäljelle jää enään mitään pienestä ihmisestä kun viha katkeruus ja huulilta puristettu huokaus häilyvänä ilmaan yöhön kylmään.. aivan sinne minne minä kuulun.. näkymättömänä ja arvottomana kasvottomana puristan mustaa sutta jota vihaksi kutsutaan..
salamat repii taivasta olen niin vihainen että haluan upota yön valtamereen tuudittautua turhamaisiin haaveisiin auringosta ja valosta ilosta ja onnesta..
katkeruuden naamio peittää kasvoni yritän hymyillä mutta näen vain sirpaleet naamion karisevan lattialle ihan kuten ylpeyteni oman tahtoni ei jäljelle jää enään mitään pienestä ihmisestä kun viha katkeruus ja huulilta puristettu huokaus häilyvänä ilmaan yöhön kylmään.. aivan sinne minne minä kuulun.. näkymättömänä ja arvottomana kasvottomana puristan mustaa sutta jota vihaksi kutsutaan..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.