Parasta kai kertoa hieman taustaa: Tapasin nykyisen tyttöystäväni yläasteella. Hän oli aina yksin ja masentuneen ja surullisen oloinen. Lopulta keräsin rohkeuteni ja tein jotain typerää, josta kuitenkin seurasi kaikkea hyvää. Halasin häntä. Menin yhtäkkiä hänen luoksensa, halasin häntä ja sanoin "Nyt sä olet mun". Ensin hän pelästyi, mutta sitten hänkin halasi takaisin. Pelottavaa se kyllä aluksi oli. Meistä tuli kavereita. Hän asui aivan naapurissa. En tiennyt asiasta aikaisemmin. Hän sai kavereita kauttani. Siis omat kaverini.
Hän on äärimmäisen kiltti, ujo, herkkä, arka ja :) niin pahuksen suloinen ja viaton. Hän pelkää pimeää, hyönteisiä, isoja eläimiä (esim isoja koiria), puhumista, esiintymista "yleisön" edessä, vieraita ihmisiä ja vähän kaikkea muutakin. Kerran kun hänen piti pitää yksin esitelmä, jouduin pitämään kädestä samalla kiinni. (istuin luokan edessä.) Hän myös itkee helposti, varsinkin silloin, kun hän luulee, että hän on tehnyt jollekin toiselle jotain pahaa.
Tuntuu, että hän on riippuvainen minusta. Kävelemme aina kouluun käsi kädessä, hän valitsee kaikki samat kurssit kuin minä, hän seuraa minua kaikkialle ja suorastaan roikkuu minussa. Kun katselin vaihto-opiskeluilmoitusta/julistetta, hän tarrautui heti minuun kiinni aivan kuin estääkseen lähtöni (vaikka en mitään semmoista aikonut tehdäkään, katselin vain sitä julistetta). Asia huolestuttaa vielä enemmän senkin vuoksi, koska eräs kamala inhottava ämmä sai hänet kerran jotenkin uskomaan, että olin mukamas jättämässä häntä, koska en mukamas jaksanut häntä enää. Ihmettelin ensin, miksi hän ei puhunut enää mitään ja näytti itkuiselta. Sain tietää asiasta vasta silloin, kun hänen vanhempansa soittivat.
Ennen hän tuli välillä öisin luokseni nukkumaan. Ovet vaan lukkoon ja ikkunasta ulos ja toisesta sisään. Jäimme kyllä kiinni siitä, koska hänen ikkunansa oli mennyt jotenkin kiinni, eikä hän päässyt enää sitä kautta takaisin. Nyt hän saa kuitenkin tulla ihan ovestakin.
Olen jotenkin oppinut ylisuojelevaksi hänen kanssaan. (Jos se nyt on mahdollista juuri HÄNEN kanssaan...) Pelkään ihan hirveästi, että jotain sattuu hänelle. Sekin olisi kamalaa, jos kuolisin. Se tuhoaisi hänet. Kuulostaa varmaan typerältä, mutta nyt silmät kostuivat jo pelkästä ajatuksesta (siis minun).
Tänään tapahtui jotain outoa. Hän tuli itkien luokseni. Luulin, että jotain kamalaa oli tapahtunut. Sitten hän näytti sormeaan ja siinä olevaa haavaa, josta tuli vähän verta. Vaikka sormihaavat sattuvatkin yleensä paljon, tilanne oli silti jotenkin koominen ja en voinut olla nauramatta. Varsinkin se tapa, jolla hän näytti sormensa oli hauskan näköistä. Hän taisi kuitenkin pahastua asiasta. Hän ei tullut edes yöksi tänne. Tuntuu, että kuolen syyllisyydentunteeseen. Vaikken voikaan, koska silloin satuttaisin häntä lisää. Mitä oikein voin tehdä? En ole ikinä ennen pahoittanut hänen mieltänsä. Miten tyttöystäviltä pyydetään anteeksi? Täytyykö ostaa hirveästi kukkia, koruja, suklaata ja karkkia, sekä viedä elokuviin ja jonnekin syömään ja tietysti pyytää tuhat kertaa anteeksi? Teen vaikka kaiken tuon, mutta onko se jotenkin liikaa? Kannattaako työille ostaa suklaata? Hän kyllä tuntuu pitävän siitä...
ähh ja nyt tästä tuli näin pitkä, kun kirjoitin suoraan ajatuksistani...
Hän on äärimmäisen kiltti, ujo, herkkä, arka ja :) niin pahuksen suloinen ja viaton. Hän pelkää pimeää, hyönteisiä, isoja eläimiä (esim isoja koiria), puhumista, esiintymista "yleisön" edessä, vieraita ihmisiä ja vähän kaikkea muutakin. Kerran kun hänen piti pitää yksin esitelmä, jouduin pitämään kädestä samalla kiinni. (istuin luokan edessä.) Hän myös itkee helposti, varsinkin silloin, kun hän luulee, että hän on tehnyt jollekin toiselle jotain pahaa.
Tuntuu, että hän on riippuvainen minusta. Kävelemme aina kouluun käsi kädessä, hän valitsee kaikki samat kurssit kuin minä, hän seuraa minua kaikkialle ja suorastaan roikkuu minussa. Kun katselin vaihto-opiskeluilmoitusta/julistetta, hän tarrautui heti minuun kiinni aivan kuin estääkseen lähtöni (vaikka en mitään semmoista aikonut tehdäkään, katselin vain sitä julistetta). Asia huolestuttaa vielä enemmän senkin vuoksi, koska eräs kamala inhottava ämmä sai hänet kerran jotenkin uskomaan, että olin mukamas jättämässä häntä, koska en mukamas jaksanut häntä enää. Ihmettelin ensin, miksi hän ei puhunut enää mitään ja näytti itkuiselta. Sain tietää asiasta vasta silloin, kun hänen vanhempansa soittivat.
Ennen hän tuli välillä öisin luokseni nukkumaan. Ovet vaan lukkoon ja ikkunasta ulos ja toisesta sisään. Jäimme kyllä kiinni siitä, koska hänen ikkunansa oli mennyt jotenkin kiinni, eikä hän päässyt enää sitä kautta takaisin. Nyt hän saa kuitenkin tulla ihan ovestakin.
Olen jotenkin oppinut ylisuojelevaksi hänen kanssaan. (Jos se nyt on mahdollista juuri HÄNEN kanssaan...) Pelkään ihan hirveästi, että jotain sattuu hänelle. Sekin olisi kamalaa, jos kuolisin. Se tuhoaisi hänet. Kuulostaa varmaan typerältä, mutta nyt silmät kostuivat jo pelkästä ajatuksesta (siis minun).
Tänään tapahtui jotain outoa. Hän tuli itkien luokseni. Luulin, että jotain kamalaa oli tapahtunut. Sitten hän näytti sormeaan ja siinä olevaa haavaa, josta tuli vähän verta. Vaikka sormihaavat sattuvatkin yleensä paljon, tilanne oli silti jotenkin koominen ja en voinut olla nauramatta. Varsinkin se tapa, jolla hän näytti sormensa oli hauskan näköistä. Hän taisi kuitenkin pahastua asiasta. Hän ei tullut edes yöksi tänne. Tuntuu, että kuolen syyllisyydentunteeseen. Vaikken voikaan, koska silloin satuttaisin häntä lisää. Mitä oikein voin tehdä? En ole ikinä ennen pahoittanut hänen mieltänsä. Miten tyttöystäviltä pyydetään anteeksi? Täytyykö ostaa hirveästi kukkia, koruja, suklaata ja karkkia, sekä viedä elokuviin ja jonnekin syömään ja tietysti pyytää tuhat kertaa anteeksi? Teen vaikka kaiken tuon, mutta onko se jotenkin liikaa? Kannattaako työille ostaa suklaata? Hän kyllä tuntuu pitävän siitä...
ähh ja nyt tästä tuli näin pitkä, kun kirjoitin suoraan ajatuksistani...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu tarina.Vie hänelle suklaarasia, ehkä joku pehmolelu, katso silmiin kun pyydät anteeksi, eiköhän asiat oikene! tsemii (y)
Veikkaan että pääset aika halvalla. Menet vaan sen luo vähän surkean näköisenä, kiinnität sen huomion, halaat ja sanot "sori en ois saanu nauraa, mä rakastan sua"
Tilanne on kyllä aika vaikea koska eihän hän voi roikkua sinussa ikuisesti. Mieti vaikka tilannetta jos sinä löytäisit uuden tyttöystävän, se romahduttaisi hänet täysin. En tiedä yhtään miten tuollaista luonnetta voisi kovettaa tai ujouden poistaa mutta eihän se voi noin jatkua ikuisesti.
En haluaisi kuitenkaan kuulostaa tunteettomalta. On erittäin hyvä että suojelet häntä ja olet turvana mutta se sitoo sinut täysin tehtävääsi?
Tuntuu kuin tämä tilanne olisi kuin suoraan runosta jonka aikoja sitten kirjoitin =)
Tuo mitä loppuun kirjoitit on mielestäni aivan liikaa, ehkä pelkkä suklaarasia riittää tai ruusu olisi romanttinen lahja?
No toivottavasti tästä oli apua. Kysy vaan jos on jotain kysyttävää.
Halusin vain sanoa sulle, että vaikutat maailman parhaalta poikaystävältä. Olisipa sun kaltaisiasi poikia enemmän. Kerrot tyttöystävällesi että rakastat sitä. Tuo on paras keino, sillä jokainen tyttö leppyy :)
toi miten halasit tyttöö ja sanoit ''nyt oot mun'' oli upeeeta :) sun laisia poikii vois olla enemmän mut joo asiaan toi ''sori en ois saanu nauraa, mä rakastan sua" on varmaa paras tapa :D
Luulen ettei sinun tarvitse ostaa mitään lahjaksi, pelkkä vilpitön anteeksipyyntö ja hali olisi varmaankin riittävä.
Minun on pakko ottaa hieman kantaa tuohon tyttöystäväsi käyttäytymiseen. En ole mikään asiantuntija, mutta epäilen että hänellä on itsetunto-ongelmia ja hän pelkää tulevansa hylätyksi, sen takia hän tarrautuu niin kovasti. Se ei kuitenkaan ole hyväksi sinulle eikä koko suhteelle. Hänen pitäisi saada kohotettua itsetuntoaan, se voisi ehkä onnistua jos hän aloittaisi esim. uuden harrastuksen tai tutustuisi uusiin ihmisiin. Ja vaikka hänen käytöksensä joskus on mielestäsi huvittavaa, niin sinun pitäis iehdottomasti välttää nauramasta. Häntä pitäisi ennemminkin kehua ja rohkaista erilaisiin asioihin. Kenties hän jossain vaiheessa ymmärtäisi, että pelot ja liika ujous ei kannata.
En kuitenkaan tarkoita, että sinun pitäisi olla tytön ympärivuorokautinen terapeutti ja suojella häntä kaikelta pahalta. Se kuluttaa vain voimasi loppuun ja se ei ole hyväksi kummallekaan. Jos itsetunnonkohotus-prosessi käy ylivoimaiseksi, voisit vaikka käydä puhumassa hänen puolestaan koulun kuraattorille/terkkarille/psykologille tai vastaavalle. Usein ajatellaan, että ei sellaisille kehtaa mennä puhumaan, että nehän hoitaa paljon tärkeämpiä asioita, mutta ei se kuitenkaan niin oo, ne on siellä koulussa oppilaita varten ja ne osaa neuvoa, mitä pitäs tehä. Hän saattaisi suuttua sinulle, koska olet kertonut asioistanne ulkopuoliselle, mutta selitä kärsivällisesti, että teit sen siksi, koska olet huolissasi.
Sinun pitäisi selittää varovaisesti tyttöystävällesi, että ei ole mukavaa kun hän tarrautuu sinuun, että tarvitset omaakin aikaa välillä, mutta et silti ole hylkäämässä häntä ja näätte taas pian.
Mulleki tuli aika pitkä teksti... Toivottavasti siitä oli jotain apua. Lähipiirissäni on ollut vähän samanlaisia tapauksia, ja tiedän, ettei ole mukavaa kun toinen on omistava.
Toivottavasti saatte sovittua riidan ja pohdittua yhdessä noita pelko-ongelmia. Ja erityisesti toivotan jaksamisia sinulle.
meet vaan sanoon sille että sori kun nauroin. Siten vetäset puukolla haavan sormees ja sanot ettei tämmösen takia kannata itkee ikinä :0 :D
..Niin täytyypä sanoa että olet hieno poikaystävä! :)
Itselläni on juuri kauheasti noita samaisia pelkoja, kuin tyttöystävälläsi ja olisin TODELLA onnellinen jos minulla olisi kaltaisesi poikaystävä!
Olet todella tärkeä hänelle..
Hän ei edes ollut vihainen ha hän oli aivan muista syistä yön muualla. Menimme silti elokuviin :)
Ja nyt kun kaikki sanovat, että olen hieno ja hyvä poikaystävä, tuntuu sekä hyvältä, että pahalta. Hyvää ei varmaan tarvitse selittää, mutta tuntuu pahalta, koska mielestäni jokaisen pitäisi toimia näin. Sen siis pitäisi olla normaalia. Jos se ei ole, niin se on ikävää.
Juuri kun olin päästämässäni luovuuteni valloilleen niin täällä onkin jo kaikki kunnossa ja kaikki oleellinen sanottu :(
No ei sit muuta ku hattua nostan sulle munkin puolesta. Pidä nyt tytöstäs kiinni ja koittakaa ihan oikeasti tehä tolle sen itseluottamukselle jotakin vaikka se varmaan onkin tullut selväksi.
Musta ois hyvä aloittaa puhumalla avoimesti kaikesta, kuten esimerkiksi tunteistanne toisianne kohtaan.
Ahahaha voi jumalauta on jätkällä kärsivällisyyttä. Eikö toi ole aivan tajuttoman kuluttavaa? Toimia aivan ku omaishoitajana tolle tytölle... Jos olisin sinä niin en tekis muuta ku korkeintaan käväsisin siellä tyttöystäväs kotona ihan normaalisti ja sanoisin "Sori, ei olis pitäny nauraa..". Huh huh. Uskomaton tyttö. Nostan kyllä hattua sulle sun ponnisteluista mutta eiköhän olis aika yrittää hommata sille tytölle vähän itseluottamusta...