Irvin lauloi "Kusessa ollaan"

kusessa, kun johtajat, pörssikeinottelijat ja muut prkleen työtävieroksuvat ketkut on tyhjentänyt kassan. Ja kun kansalta varastettuja rahoja on päässyt livahtamaan työläisen pussiin, niin johan on kauhea poru. Muistakaa: joka kurjuutta kylvää, se raivoa niittää.

tässä ollaan kirjoitti:

kusessa, kun johtajat, pörssikeinottelijat ja muut prkleen työtävieroksuvat ketkut on tyhjentänyt kassan. Ja kun kansalta varastettuja rahoja on päässyt livahtamaan työläisen pussiin, niin johan on kauhea poru. Muistakaa: joka kurjuutta kylvää, se raivoa niittää.

Mulla on ainakin pieni palkka ja vielä en ole onnistunut osallistumaan kulutusjuhliin joista kovasti puhutaan...!

Mulle sopisi kovasti hyvin kovat palkankorotukset enkä ollenkaan kadehtisi muita köyhiä jos vaikka siitä olot sitten paranisi...!

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711236887430_uu.shtml

PAHA, PAHA, PAHA kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711236887430_uu.shtml

Mietitään sitä yhdessä hiljaisuuden vallitessa.

on varkautta. kirjoitti:

Mietitään sitä yhdessä hiljaisuuden vallitessa.

Olen samaa mieltä siitä, että raha on paha! Mikä muu asia kuin raha aiheuttaa yhtäpaljon ongelmia maailmassa. Uskontojen välisessä kitkassakin on osittain oljy taustalla (eli siis raha).

Kaikesta tästä huolimatta, en koe pienintäkään omantunnontuskaa siitä, että nykyään voin elellä mukavasti, miettimättä lainkaan sitä mitä vaatteita ostan, tai missä käyn syömässä, tai millä OMISTUS-autolla ajan. Olen tehnyt fyrkat rehellisin keinoin silloin, kun muut puuhasivat perheidensä ja harrastustensa parissa iltaisin ja viikonloppuisin. Tietenkin hommia painettin normaalisti myös päivisin. Ainoat konstit millä voit rikastua, on hommata "Suur johtajan"-paikka, yrittää tai voittaa lotossa. Yrittäjyydessä on ne suurimmat riskit.. vähän kuin sijoittamisessa.

Tämä valtio ei katso hyvällä pienyrittäjää!

Kun rahaa oli jonkun verran jemmassa, alkoi aktiivinen rahan sijoittaminen. Välillä tuli turpaan niin, että hirvitti, mutta pitkässä juoksussa nousevan talouden mukana pääsin pikkuhiljaa voitoille. Nyt kiinteistöt tuottavat niin, että enää ei tarvi hommiin mennä.

Ne paskahousu räkänokat, jotka puolustavat esim kommunismia ja yhteisiä rahoja ovat järjestäen itse köyhiä ja niin saamattomia, että eivät kykene tekemään asian eteen mitään. Kovia vaatimaan, mutta heikkoja antamaan. Useimmiten kateus vielä kuluttaa näiltä ihmisiltä suuren osan siitä energiasta, jonka he voisivat suunnata työhön. Tyhmyys ja raha eivät koskaan viihdy samoissa käsissä.

Kommunisti Lottovoitto = Entinen kommunisti

Omat rahansa ansainnut kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että raha on paha! Mikä muu asia kuin raha aiheuttaa yhtäpaljon ongelmia maailmassa. Uskontojen välisessä kitkassakin on osittain oljy taustalla (eli siis raha).

Kaikesta tästä huolimatta, en koe pienintäkään omantunnontuskaa siitä, että nykyään voin elellä mukavasti, miettimättä lainkaan sitä mitä vaatteita ostan, tai missä käyn syömässä, tai millä OMISTUS-autolla ajan. Olen tehnyt fyrkat rehellisin keinoin silloin, kun muut puuhasivat perheidensä ja harrastustensa parissa iltaisin ja viikonloppuisin. Tietenkin hommia painettin normaalisti myös päivisin. Ainoat konstit millä voit rikastua, on hommata "Suur johtajan"-paikka, yrittää tai voittaa lotossa. Yrittäjyydessä on ne suurimmat riskit.. vähän kuin sijoittamisessa.

Tämä valtio ei katso hyvällä pienyrittäjää!

Kun rahaa oli jonkun verran jemmassa, alkoi aktiivinen rahan sijoittaminen. Välillä tuli turpaan niin, että hirvitti, mutta pitkässä juoksussa nousevan talouden mukana pääsin pikkuhiljaa voitoille. Nyt kiinteistöt tuottavat niin, että enää ei tarvi hommiin mennä.

Ne paskahousu räkänokat, jotka puolustavat esim kommunismia ja yhteisiä rahoja ovat järjestäen itse köyhiä ja niin saamattomia, että eivät kykene tekemään asian eteen mitään. Kovia vaatimaan, mutta heikkoja antamaan. Useimmiten kateus vielä kuluttaa näiltä ihmisiltä suuren osan siitä energiasta, jonka he voisivat suunnata työhön. Tyhmyys ja raha eivät koskaan viihdy samoissa käsissä.

Kommunisti Lottovoitto = Entinen kommunisti

.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=299&a=2348

http://www.teosofia.net/muut/kallinen-ajatuksia.htm

http://www.laurisiirala.com/default.asp?t=1&f=2&p=500&subp=500&subp0=500&did=58





ELÄMÄ ON LOPUTON KILPAKENTTÄ

Olemme noidutussa kehässä

Kilpailun, etuilun ja taistelun tuntuu pakottavan kaikki kilpailemaan, etuilemaan ja taistelemaan. Me synnymme maailmaan, jossa tämä tila vallitsee.

~ ~ ~

Enemmistö uskoo ja tahtoo uskoa, että elämä on taistelua, kilpailua, väkevämmän voittoa heikommasta. Sen vuoksi kilpailun ja taistelun henkeä ylistetään. Voittajia kunnioitetaan ja kumarretaan, voitettuja ivataan, joskus säälitään.

~ ~ ~

Olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme. Mitä ehtyneemmäksi, juurettomammaksi sisäinen elämämme käy, sitä kiihkeämmin yritämme täyttää tyhjän elämämme ulkonaisin saavutuksin ja korvikkein. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kiristyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, yhteiskunnassa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä.

~ ~ ~

Ihmiset voisivat elää rauhaa - mutta eivät voi, koska heidät lapsesta saakka kasvatetaan kilpailemaan ja taistelemaan, voittamaan, kukistamaan, alistamaan ja tappamaan toisiaan. Tämä kasvatus ja siihen pohjaava elämänkäsitys todellistaa itsensä: Syntyy ja säilyy asiaintila, jossa on kilpailtava, taisteltava ja tapettava.





Elintason nousu ei lisää onnea

Jotakin meissä itsessämme on vinossa. Elintason nousu ei olekaan lisännyt elämän onnellisuutta, elämän rauhaa, elämän iloa.

~ ~ ~

Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmisen luonnollinen, lämmin suhde, alkaa viiletä.

~ ~ ~

Mitä vimmatumpi elintasokilpa, sitä herkemmin nähdään toinen ihminen mahdollisena kilpailijana, jonka ylipuolelle pitäisi päästä.

~ ~ ~

Ihmisiä hallitsee etäisyyden illuusio. He luulevat, että päämaali, täyttymys, on jossakin etäällä, korkealla, ja niin he juoksevat kuin orava rattaassaan pääsemättä milloinkaan mihinkään.

~ ~ ~

Kuta korkeampi elintaso on, sitä enemmän alkavat merkitä ns. statussymbolit, sosiaaliset arvonmitat. Ihmisen arvoa aletaan mitata ulkoisilla seikoilla: Ihminen sinänsä ei ole arvo. Ihmisen rehellinen aherrus ei ole arvo.

~ ~ ~

Ihmiset voisivat olla onnellisia ja onnellistaa toistensa elämää - mutta eivät voi, koska heitä hallitsee yleinen usko, jonka mukaan kunkin on taisteltava oman onnensa puolesta, riistettävä se toisilta sekä varjeltava omaa onnea suhtautumalla piittaamattomasti toisten onnettomuuteen. Juuri täten saadaan sydän kuivaksi ja kovaksi, ehdytetään sisäiset onnenlähteet.



Ihmisen sisin ja parhain jää viljelemättä

Elämään tulee onttous, kun ihmiselämän merkitys ja arvot siirtyvät ulkonaisiin asioihin, joita me emme voi hallita, keskinäiseen kilpailuun. Ja tässä on ydinkohta: ihmisessä jää viljelemättä sisin ja parhain. Ihmisen sieluun tulee tyhjyys. Siellä ei olekaan tarkoitusta, siellä ei ole välitöntä, elämyksellistä sisällystä.

~ ~ ~

Arvostus siirtyy elämää kantavasta arkitodellisuudesta, todella hyödyllisistä asioista, keinotekoisiin asioihin, jotka ovat irti hyödyllisestä elämästä. Ihailua ja arvostusta saa mies, joka voittaa nyrkkeilykehässä tai juoksee sekunnin kymmenesosan nopeammin kuin toiset tai voittaa iskelmäkilpailussa - samantekevää missä, kunhan voittaa. Mutta mies, joka ahertaa tehtaassa, raataa pellolla tai metsässä, on vain tavallinen mies, joka ei ole elämässä mihinkään päässyt.

~ ~ ~

Ihmiset palvovat mitä tahansa, mistä luulevat uhoavan heille arvonkorotusta, etua, aineellista tai henkistä hyötyä, mutta kulkevat ohi köyhän, mitäänantamattoman.

~ ~ ~

Nykyisen yhteiselämämme luonnottomuus on siinä, että me paisutamme, pöhötämme luonnolliset ja sinänsä oikeutetut tarpeemme luonnottomiksi. Meitä villitsee poroporvarillinen paljouden tarve, rellestäminen, pöyhkeilyn, isottelun, upeilun tarve. Ja kuta enemmän rellestämme, maksamme rahaa ja pöyhkeilemme rahankäytöllämme, sitä viheliäisemmäksi käy sisäinen sielunelämämme.

-Yrjö Kallinen-
http://www.teosofia.net/muut/kallinen-ajatuksia.htm

.

vaan tämmösiä kirjoitti:

.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=299&a=2348

http://www.teosofia.net/muut/kallinen-ajatuksia.htm

http://www.laurisiirala.com/default.asp?t=1&f=2&p=500&subp=500&subp0=500&did=58





ELÄMÄ ON LOPUTON KILPAKENTTÄ

Olemme noidutussa kehässä

Kilpailun, etuilun ja taistelun tuntuu pakottavan kaikki kilpailemaan, etuilemaan ja taistelemaan. Me synnymme maailmaan, jossa tämä tila vallitsee.

~ ~ ~

Enemmistö uskoo ja tahtoo uskoa, että elämä on taistelua, kilpailua, väkevämmän voittoa heikommasta. Sen vuoksi kilpailun ja taistelun henkeä ylistetään. Voittajia kunnioitetaan ja kumarretaan, voitettuja ivataan, joskus säälitään.

~ ~ ~

Olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme. Mitä ehtyneemmäksi, juurettomammaksi sisäinen elämämme käy, sitä kiihkeämmin yritämme täyttää tyhjän elämämme ulkonaisin saavutuksin ja korvikkein. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kiristyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, yhteiskunnassa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä.

~ ~ ~

Ihmiset voisivat elää rauhaa - mutta eivät voi, koska heidät lapsesta saakka kasvatetaan kilpailemaan ja taistelemaan, voittamaan, kukistamaan, alistamaan ja tappamaan toisiaan. Tämä kasvatus ja siihen pohjaava elämänkäsitys todellistaa itsensä: Syntyy ja säilyy asiaintila, jossa on kilpailtava, taisteltava ja tapettava.





Elintason nousu ei lisää onnea

Jotakin meissä itsessämme on vinossa. Elintason nousu ei olekaan lisännyt elämän onnellisuutta, elämän rauhaa, elämän iloa.

~ ~ ~

Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmisen luonnollinen, lämmin suhde, alkaa viiletä.

~ ~ ~

Mitä vimmatumpi elintasokilpa, sitä herkemmin nähdään toinen ihminen mahdollisena kilpailijana, jonka ylipuolelle pitäisi päästä.

~ ~ ~

Ihmisiä hallitsee etäisyyden illuusio. He luulevat, että päämaali, täyttymys, on jossakin etäällä, korkealla, ja niin he juoksevat kuin orava rattaassaan pääsemättä milloinkaan mihinkään.

~ ~ ~

Kuta korkeampi elintaso on, sitä enemmän alkavat merkitä ns. statussymbolit, sosiaaliset arvonmitat. Ihmisen arvoa aletaan mitata ulkoisilla seikoilla: Ihminen sinänsä ei ole arvo. Ihmisen rehellinen aherrus ei ole arvo.

~ ~ ~

Ihmiset voisivat olla onnellisia ja onnellistaa toistensa elämää - mutta eivät voi, koska heitä hallitsee yleinen usko, jonka mukaan kunkin on taisteltava oman onnensa puolesta, riistettävä se toisilta sekä varjeltava omaa onnea suhtautumalla piittaamattomasti toisten onnettomuuteen. Juuri täten saadaan sydän kuivaksi ja kovaksi, ehdytetään sisäiset onnenlähteet.



Ihmisen sisin ja parhain jää viljelemättä

Elämään tulee onttous, kun ihmiselämän merkitys ja arvot siirtyvät ulkonaisiin asioihin, joita me emme voi hallita, keskinäiseen kilpailuun. Ja tässä on ydinkohta: ihmisessä jää viljelemättä sisin ja parhain. Ihmisen sieluun tulee tyhjyys. Siellä ei olekaan tarkoitusta, siellä ei ole välitöntä, elämyksellistä sisällystä.

~ ~ ~

Arvostus siirtyy elämää kantavasta arkitodellisuudesta, todella hyödyllisistä asioista, keinotekoisiin asioihin, jotka ovat irti hyödyllisestä elämästä. Ihailua ja arvostusta saa mies, joka voittaa nyrkkeilykehässä tai juoksee sekunnin kymmenesosan nopeammin kuin toiset tai voittaa iskelmäkilpailussa - samantekevää missä, kunhan voittaa. Mutta mies, joka ahertaa tehtaassa, raataa pellolla tai metsässä, on vain tavallinen mies, joka ei ole elämässä mihinkään päässyt.

~ ~ ~

Ihmiset palvovat mitä tahansa, mistä luulevat uhoavan heille arvonkorotusta, etua, aineellista tai henkistä hyötyä, mutta kulkevat ohi köyhän, mitäänantamattoman.

~ ~ ~

Nykyisen yhteiselämämme luonnottomuus on siinä, että me paisutamme, pöhötämme luonnolliset ja sinänsä oikeutetut tarpeemme luonnottomiksi. Meitä villitsee poroporvarillinen paljouden tarve, rellestäminen, pöyhkeilyn, isottelun, upeilun tarve. Ja kuta enemmän rellestämme, maksamme rahaa ja pöyhkeilemme rahankäytöllämme, sitä viheliäisemmäksi käy sisäinen sielunelämämme.

-Yrjö Kallinen-
http://www.teosofia.net/muut/kallinen-ajatuksia.htm

.

Erinomaisia ajatuksia tällä Yrjö Kallisella. On ikävä tunnistaa itsensä turhankin monesta kohdasta.
Voin todella kertoa, että materian kerääminen ympärille ei tuo enää mitään tyydytystä. Uusi moottoripyörä tai auto jaksaa innostaa vain sen päivän. Erittäin surullista huomata itsestää tällaista. Omat silmäni on vasta nyttemmin avautunut näkemään luonnon ilmaiset ilot. Mikään ei ole niin terapeuttista, kun haahuilu ilman aikataulua jossain luonnontilaisessa paikassa. Tämänkin asian olen alkanut oppia vasta, kun ensin on koittanut ostaa onnea riittävästi.

Omat rahansa ansainnut kirjoitti:

Erinomaisia ajatuksia tällä Yrjö Kallisella. On ikävä tunnistaa itsensä turhankin monesta kohdasta.
Voin todella kertoa, että materian kerääminen ympärille ei tuo enää mitään tyydytystä. Uusi moottoripyörä tai auto jaksaa innostaa vain sen päivän. Erittäin surullista huomata itsestää tällaista. Omat silmäni on vasta nyttemmin avautunut näkemään luonnon ilmaiset ilot. Mikään ei ole niin terapeuttista, kun haahuilu ilman aikataulua jossain luonnontilaisessa paikassa. Tämänkin asian olen alkanut oppia vasta, kun ensin on koittanut ostaa onnea riittävästi.

Onnittelut!

Omat rahansa ansainnut kirjoitti:

Erinomaisia ajatuksia tällä Yrjö Kallisella. On ikävä tunnistaa itsensä turhankin monesta kohdasta.
Voin todella kertoa, että materian kerääminen ympärille ei tuo enää mitään tyydytystä. Uusi moottoripyörä tai auto jaksaa innostaa vain sen päivän. Erittäin surullista huomata itsestää tällaista. Omat silmäni on vasta nyttemmin avautunut näkemään luonnon ilmaiset ilot. Mikään ei ole niin terapeuttista, kun haahuilu ilman aikataulua jossain luonnontilaisessa paikassa. Tämänkin asian olen alkanut oppia vasta, kun ensin on koittanut ostaa onnea riittävästi.

Pitää perehtyä oikein ajatuksella ajan kanssa.

viisautta kirjoitti:

Pitää perehtyä oikein ajatuksella ajan kanssa.

tällasiin tarkotuksiin tämä netti pitäisi valjastaa, hyvää edistämään! Kiitos.