Olen tuntenut serkkutyttöni lähes syntymästään saakka. Lapsena hän ei leikkinyt nukeilla, niinkuin muut tytöt, vaan hänellä oli leikkipyssyt, joiden kanssa hän leikki sotaleikkejä muiden poikien kanssa. Hän käyttäytyi jo pikkutytöstä alkaen kuin pojat. Hän ei koskaan käyttänyt hametta, vaan halusi aina olla housut jalassa niinkuin muutkin pojat.
Hän ei koskaan käyttänyt rintaliivejä muulloin, kun silloin, kun hän imetti omia lapsiaan.
Kuitenkin hän oli fyysisesti tyttö ja rakastuin häneen jo nuorena. Kun hänellä ei ollut omia vanhempiaan vahtimassa (Hänen äitinsä hylkäsi hänet kuuden kuukauden iässä sairaalaan, eikä hänen isänsä katsonut voivansa ottaa niin pientä tyttöä, hänet määrättiin isänsä vanhempien hoitoon). Vietin kesät yhteisiemme isovanhempien luona ja viehätyin tähän tyttöön niin paljon, että aloimme nukkumaan yhdessä. Sitä ei ihmetelty isovanhempieni maalaistalossa ollenkaan, vaan saimme rakastella toisiamme niin paljon kuin halusimme. Olimme yhdessä ikävuodet 10-20.
Sitten tiemme erosivat ja teimme molemmat kaksi lasta avioliitoissa muiden ihmisten kanssa. Molemmilla liitot kariutuivat ja tapasimme toisemme ollessamme viidenkymmenen kieppeissä. Muutin serkkutyttöni luokse asumaan, menimme kihloihin ja elimme suuressa onnessa pari vuotta.
Jo silloin sanoi samassa talossa asuva nainen, että hän haluaisi lesboilla naisystäväni kanssa.
Huomasin myös eräiden muiden naisten kiinnostuksen kihlattuani kohtaan. Meillä oli yhteisiä mies- ja naisystäviä, jotka myös vierailivat meidän kodissamme. En ollut ollenkaan huolissani miesystävien huomionosoituksista, mutta aloin olla mustasukkainen, kun kihlattuni suuteli yhteisiä naisystäviämme.
Sitten kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen tiemme erosivat ja ikuinen onni katosi jonnekin.
Nykyään nykyinen kihlattuni asuu yhdessä toisen naisen kanssa. Hänen lesbo-taipumuksensa heräsivät kukkaan vasta kahden avioliiton ja jällentapaamisen lapsuuden- ja nuoruudenrakastettunsa kanssa jälkeen, yli 50-vuotiaana. En moiti häntä, mutta minulla on ikävä. Jos joku toinen mies olisi vienyt hänet minulta, voisin ymmärtää. Mutta jos toinen nainen vie mieheltä rakastetun naisen, sitä on vaikea ymmärtää.
Hän ei koskaan käyttänyt rintaliivejä muulloin, kun silloin, kun hän imetti omia lapsiaan.
Kuitenkin hän oli fyysisesti tyttö ja rakastuin häneen jo nuorena. Kun hänellä ei ollut omia vanhempiaan vahtimassa (Hänen äitinsä hylkäsi hänet kuuden kuukauden iässä sairaalaan, eikä hänen isänsä katsonut voivansa ottaa niin pientä tyttöä, hänet määrättiin isänsä vanhempien hoitoon). Vietin kesät yhteisiemme isovanhempien luona ja viehätyin tähän tyttöön niin paljon, että aloimme nukkumaan yhdessä. Sitä ei ihmetelty isovanhempieni maalaistalossa ollenkaan, vaan saimme rakastella toisiamme niin paljon kuin halusimme. Olimme yhdessä ikävuodet 10-20.
Sitten tiemme erosivat ja teimme molemmat kaksi lasta avioliitoissa muiden ihmisten kanssa. Molemmilla liitot kariutuivat ja tapasimme toisemme ollessamme viidenkymmenen kieppeissä. Muutin serkkutyttöni luokse asumaan, menimme kihloihin ja elimme suuressa onnessa pari vuotta.
Jo silloin sanoi samassa talossa asuva nainen, että hän haluaisi lesboilla naisystäväni kanssa.
Huomasin myös eräiden muiden naisten kiinnostuksen kihlattuani kohtaan. Meillä oli yhteisiä mies- ja naisystäviä, jotka myös vierailivat meidän kodissamme. En ollut ollenkaan huolissani miesystävien huomionosoituksista, mutta aloin olla mustasukkainen, kun kihlattuni suuteli yhteisiä naisystäviämme.
Sitten kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen tiemme erosivat ja ikuinen onni katosi jonnekin.
Nykyään nykyinen kihlattuni asuu yhdessä toisen naisen kanssa. Hänen lesbo-taipumuksensa heräsivät kukkaan vasta kahden avioliiton ja jällentapaamisen lapsuuden- ja nuoruudenrakastettunsa kanssa jälkeen, yli 50-vuotiaana. En moiti häntä, mutta minulla on ikävä. Jos joku toinen mies olisi vienyt hänet minulta, voisin ymmärtää. Mutta jos toinen nainen vie mieheltä rakastetun naisen, sitä on vaikea ymmärtää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minkä ikäinen itse olit silloin? Voit joutua vielä vastuuseen tekemisistäsi...
Olin serkkutyttöäni 3 vuotta vanhempi.
Kun hän oli 13 ja minä 16, kuolivat isovanhempamme. Silloin heräsivät sosiaaliviranomaiset, että tytöllä ei ole laillista holhoajaa. Enomme sanoi, että kyllä se tyttö saa asua heillä, mutta sosiaaliviranomaiset olisivat vaatineet, että enomme olisi ottanut virallisesti nimiinsä veljensä tytön. Tytön oma isä ei suostunut ottamaan vastaan omaa tytärtään.
Sitten löydettiin tytön äiti, joka oli hyljännyt oman tyttärensä puoli-vuotiaana sairaalaan, eikä äitiä tavoitettu mistään, joten tyttö siirrettiin isänsä isovanhempien hoitoon. Nyt äiti oli valmis vastaanottamaan tyttärensä 13-vuotiaana. Muistan elävästi kuinka tyttö haettiin enoni maatilalta poliisiautolla ja tyttö potki ja puri hakemaan tulleita poliiseja.
Kävin vähän myöhemmin toisen serkkutyttöni kanssa katsomassa Vantalla, miten äitinsä huostaanottama tyttö pärjää. Tyttö hyppäsi heti kaulaani ja pyysi, että vie minut pois, minulla on paha olla täällä. Käyntimme jälkeen tytön äiti oli vienyt tyttärensä Vantaan poliisilaitokselle ja sanonut, että tytön serkkupoika on raiskannut hänen tyttärensä. Poliisikuulustelujen jälkeen tyttö jouduttiin siirtämään Lapinlahden psykiatriseen sairaalaan.
Minut pidätettiin vähän sen jälkeen, mutta onnistuin karkaamaan silloisen Helsingin maalaiskunnan poliisilaitokselta kesken kuulustelujen. Kun olin saanut tietää, että tyttö on Lapinlahden sairaalassa, menin karkureissullani käymään siellä. Psykiatri otti minut vastaan ja keskustelimme pitkään. Sen jälkeen saimme olla koko päivän yhdessä tyttöni kanssa. Illalla minua kehoitettiin menemään ilmoittautumaan viranomaisille.
Sitten tuli käräjät. Minut tuomittiin psykiatrin lausuntojen perusteella: Erittäin lieventävien olosuhteiden vallitessa tapahtuneeseen alaikäiseen sekaantumiseen ehdolliseen vankeuteen. Tytön äiti tuomittiin kelvottomaksi huolehtimaan tyttärestään ja tyttö pidetään yhteiskunnan hoidossa kunnes hän saavuttaa täysi-ikäisyyden.
Kun serkku-tyttöni pääsi Lapinlahden sairaalasta, hänet siirrettiin Korson nuorisokotiin. Kävin sielläkin ja pyysin, että tyttö pääsee lomalle minun kanssani. Siellä sanottiin ensin, että ei tule kysymykseenkään, koska minulla on tuomio tyttöön sekaantumisesta. Mutta kun tyttö sanoi, että hän tappaa itsensä, jos ei pääse minun mukaani, suostuttiin siellä.
Että näin yhteiskunta kohtelee elämänsä alussa olevia ihmisiä, kun he yrittävät sopeutua yhteiskunnan sääntöihin.
tarina..
voi kun olisi ollut onnellinen loppukin!
tutkimattomia ovat ..hmm tiet!
Kiitän sinua Peppitossu, että suhtauduit myönteisesti. Katso edeltä mitä vastasin syyttävälle taholle.
Jatkan tarinaa serkkutytöstäni. Katso myös vastaukseni edelliseen kyselyyn.
Serkkutyttöni siis asui Pernajan kunnassa isovanhempiemme hoidossa. Minä vietin kaikki kesäni samassa paikassa. Rakastuin serkkutyttööni jo alle 10-vuotiaana. Kun hänen piti mennä kansakoulun ala-asteelle, ei katsottu tarpeelliseksi lähettää Loviisaan suomenkieliseen kouluun, vaan ruotsinkielinen kyläkoulu oli riittävä. Vaikka hänen kotonaan ei puhuttu ruotsia, oli tytöllä ensimmäisen kouluvuoden jälkeen lukeminen ja kirjoittaminen kymmenen. Hän opetti myös minut puhumaan ruotsin kieltä. Siihen aikaan minun koulussani ei opetettu puhumaan, ainoastaan kitjoittamaan vieraita kieliä.
Olemme myöhemmin molemmat käyneet Mensan testeissä ja ylittäneet huippuälykkäille asetetun raja-arvon.
Käytyäni armeijan, kävin ATK-alan kirjekurssit ja pääsin hyväpalkkaisiin tietokonehommiin Suomen Turkuun. Serkkutyttöni olisi halunnut muuttaa luokseni Turkuun, mutta hylkäsin hänet silloin, joten hän jatkoi matkaansa Kööpenhaminaan ja asui kaksi vuotta Kristianstadin vapaakaupungissa.
Kun tapasimme toisemme noin 50-sinä, tunne oli ylitsepursuavaa, mutta onnea kesti vain 2 vuotta.