ei annettu lupaa
olla onnellinen
ei lupaa nauruun
olla vain surullinen
ei tanssia iloisna
kokea saisi
ei muutenkaan onnea
mukana kuljettaa voisi
niin mustavalkoista
elämänsä tää
jos puheesi uskonut
jälkiä jättämään
vaan iloiseksi
halusi elämässään
tahdon antaa hänelle
vielä enemmän.
olla onnellinen
ei lupaa nauruun
olla vain surullinen
ei tanssia iloisna
kokea saisi
ei muutenkaan onnea
mukana kuljettaa voisi
niin mustavalkoista
elämänsä tää
jos puheesi uskonut
jälkiä jättämään
vaan iloiseksi
halusi elämässään
tahdon antaa hänelle
vielä enemmän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
miten koskettavaa luettavaa on tämä Sinunkin ru-
nosi.
En osaa oikeastaan muuten kommentoida, mutta
riittää kaiketi - kiitos.
jos ahdistuksen jotenkin tuntee
niin Sinun runossasi kyllä
lopussa on toive
niin kuin pitää
aina on
Hän sai vain tulisia kiviä risaan rekeensä, jota veti maalla lumettomalla.
Kiskoi verisin käsin, puri hampaansa
rikki, otti vastaan ruoskan iskut, mutta veti.
Ei edes unta nähnyt myötätunnosta,
saati lämmöstä, rakkaudesta.
Kuivuivat huulensa, halkeilivat
poskipäät, avunhuuto takertui kurkkuun.
Äänetön itku, hiljainen lyönti,
elämätön, turha elämä.
Missä toivo??
Tässäkö?
Tähänkö nimeni kirjoitan?
onijan runo aukaisi jotakin
mutta jo kertoa siitä
on toivo
Olen varmasti vähän lukossa?
Haluatko selventää, etten ymmärrä väärin?
itku oli lohdutus
ei osannut nauraa
laulaa
ei tanssia
hiljaa kärsityt
rikki revityt
unetkin
piti mukanaan
ei osannut
kertakaikkiaan
tehdä muutakaan.
ehkä ymmärtäjän vika oli minussa
kirjoitit nimesi kyllä
lopullisesti
käsistäni
ikuisuuksiin
jaksa en
ymmärtää
en käsittää
ei ole
hänellä
enään hätää