Tämä nyt on niiin turha viesti, mutta välillä olo käy sietämättömäksi. Olen 23-vuotias opiskelijaneito, sinkku ja tajuttomasta vauvakuumeesta olen kärsinyt jo useamman vuoden. Seurustelin aikanaan muutaman vuoden, mutta nyt jo reilun vuoden ollut omillani.
Juu-juu, tiedän, ettei lastenhoito ole aina mitään ruusuilla tanssimista. Ja kyllä tiedän, että se murrosikäkin lapsiin iskee siinä reilun kymmenen vuoden kuluttua syntymästä. Niin, rahaakin niihin pannahisiin menee. Totta, maailmassa nähdään nälkää ja ylikansoittumistakin on jo havaittavissa. Aivan, voin vain kuvitella, miten raskasta on hoitaa lasta yksin. Nii-in, olenhan minä vielä sen verran nuori, että mitä turhaan hötkyilen. Luuletteko te, etten ole yrittänyt järjen voimin tätä tautia taltuttaa!? Kuten varmaan moni teistä tietää, joskus järki ei auta, ehkä hieman hillitsee.
Oli toisaalta hirveää todeta, ettei minulla ole todellakaan mitään raskautta vastaan. Kumi meni puhki. Kilttinä ja huomaavaisena tyttönä hain kyllä katumuspillerit ja söinkin ne, koska toinen sitä halusi. Mutta minusta oli yksinomaa mukavaa, että kumi hajosi. En ollut lainkaan järkyttynyt tai kauhuissani, ainut ikävä asia jutussa oli noiden pillerien syönti. Kuukautisia odottelin kyllä jännityksellä, jos ihme olisi sittenkin tapahtunut. En edes halua syödä e-pillereitä tai anna laittaa sisääni kierukkaa, vaikka vuoto on todella runsasta ja kivuliasta. En halua enää niin varmaa ehkäisymenetelmää.
Olen todellakin halunnut lasta vuosia, jo lukioaikoina. En puhuisi kohdallani edes vauvakuumeesta, sillä haluan myös nähdä uhmaiän, kouluunmenon, lukemaan oppimisen, rippikoulun ja lopulta sen, että minusta tulee isoäiti. Todellakin tiedostan sen, että äitiys ja vanhemmuus on elinikäinen työ, josta palkkaa maksetaan huonosti ja kiitos on vähissä. Mutta joskus ihminen on tyhmä.
Niin kuin alussa totesin, viestini on aivan turhaa hömpän-pömppää. Mutta minulle asian on suuri ja yhä useammin aiheuttaa pakahduttavan tunteen.
Juu-juu, tiedän, ettei lastenhoito ole aina mitään ruusuilla tanssimista. Ja kyllä tiedän, että se murrosikäkin lapsiin iskee siinä reilun kymmenen vuoden kuluttua syntymästä. Niin, rahaakin niihin pannahisiin menee. Totta, maailmassa nähdään nälkää ja ylikansoittumistakin on jo havaittavissa. Aivan, voin vain kuvitella, miten raskasta on hoitaa lasta yksin. Nii-in, olenhan minä vielä sen verran nuori, että mitä turhaan hötkyilen. Luuletteko te, etten ole yrittänyt järjen voimin tätä tautia taltuttaa!? Kuten varmaan moni teistä tietää, joskus järki ei auta, ehkä hieman hillitsee.
Oli toisaalta hirveää todeta, ettei minulla ole todellakaan mitään raskautta vastaan. Kumi meni puhki. Kilttinä ja huomaavaisena tyttönä hain kyllä katumuspillerit ja söinkin ne, koska toinen sitä halusi. Mutta minusta oli yksinomaa mukavaa, että kumi hajosi. En ollut lainkaan järkyttynyt tai kauhuissani, ainut ikävä asia jutussa oli noiden pillerien syönti. Kuukautisia odottelin kyllä jännityksellä, jos ihme olisi sittenkin tapahtunut. En edes halua syödä e-pillereitä tai anna laittaa sisääni kierukkaa, vaikka vuoto on todella runsasta ja kivuliasta. En halua enää niin varmaa ehkäisymenetelmää.
Olen todellakin halunnut lasta vuosia, jo lukioaikoina. En puhuisi kohdallani edes vauvakuumeesta, sillä haluan myös nähdä uhmaiän, kouluunmenon, lukemaan oppimisen, rippikoulun ja lopulta sen, että minusta tulee isoäiti. Todellakin tiedostan sen, että äitiys ja vanhemmuus on elinikäinen työ, josta palkkaa maksetaan huonosti ja kiitos on vähissä. Mutta joskus ihminen on tyhmä.
Niin kuin alussa totesin, viestini on aivan turhaa hömpän-pömppää. Mutta minulle asian on suuri ja yhä useammin aiheuttaa pakahduttavan tunteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yksi tuttavani halusi kanssa kovasti lasta. Hänellä ei kuitenkaan ollut muita kuin satunnaisia kumppaneita, ja hän ajatteli, että pärjää lapsen kanssa ilman miestäkin. niimpä hän yrittää parhaillaan lasta homo tuttavansa kanssa, eikä siinä mielestäni ole mitään väärää. onnea vain yritykselle, tai, no puoliyritykselle.
ps. itselläni rv 14
Hassu juttu... olen itse harkinnut (sic!) homopariskunnan etsimistä. Uskon, että heillä on aivan yhtä kovat halut lisääntyä kuin heteropariskunnilla, mutta kahden miehen lisääntyminen keskenään on lähes yhtä heikkoa kuin yksinäisen naisenkin. Lesboparit voivat saada sentään lapsen hedelmöityshoidoilla, mutta ne miesparat.
Ja voisiko lapsella olla parempaa onnea kuin saada kaksi rakastavaa isää, äiti ja monet, monet isovanhemmat!
P.s. Onnea omalle lapsellesi! Toivota hänet tervetulleeksi tähän ihanaan maailmaan, kun viimein 'jakaudut'!