illan hämärässä ikihonkien
välissä pilkottaa pienoinen
nuotio loimuavine liekkeineen
heikko savujuova kiemurtelee
tuskin näkyen ylös taivaalle
nuotiolle ripustettu nokinen
kahvipannu kiehuu roiskuttaen
kuumaa vettä hiillokselle nuotion
siitä se äkäisesti sihisten
haihtuu ylälmoihin
kahvinkeittäjällä on jo kiire
alkaa olla jo vesi lopussa
pannu kohta tyhjänä porisee
missä keittäjä lymyilee
nuotion vierellä teltan edessä
on kahdet kengät suuret ja pienet
sisältä kuuluu hiljainen supina
kas siellähän keittäjä onkin
sylissä rakkaan unohtanut pannunkin
iltasatujaan hän taas kertoilee
hymyillen kullalleen satuilee
tuhannen ja yhden yön tarinaa
niistä hyvän mielen saa
välissä pilkottaa pienoinen
nuotio loimuavine liekkeineen
heikko savujuova kiemurtelee
tuskin näkyen ylös taivaalle
nuotiolle ripustettu nokinen
kahvipannu kiehuu roiskuttaen
kuumaa vettä hiillokselle nuotion
siitä se äkäisesti sihisten
haihtuu ylälmoihin
kahvinkeittäjällä on jo kiire
alkaa olla jo vesi lopussa
pannu kohta tyhjänä porisee
missä keittäjä lymyilee
nuotion vierellä teltan edessä
on kahdet kengät suuret ja pienet
sisältä kuuluu hiljainen supina
kas siellähän keittäjä onkin
sylissä rakkaan unohtanut pannunkin
iltasatujaan hän taas kertoilee
hymyillen kullalleen satuilee
tuhannen ja yhden yön tarinaa
niistä hyvän mielen saa
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varmaan lauhtumisesta johtuu
tuo humahtelu etäämmällä.
Älä suotta huolestu,
ennen lumipyryn alkamista
ehdimme kyllä takaisin.
Annetaan rakastuneiden olla
hiihdetään me pois
Mutta harmittaa tuo pannu,
eihän kuparipannun tinaukset
rakkautta kestä.
kestää tinauksen
hyvin hellän
sellaisen
kiitos!
kaunista!!
käsien sormet, kiitos palauterunosta, joka on oikein söpö : )
runo sinulla.
Tuli kaikenlaista mieleen:)
jälkeen olen palannut normaalitilaan : )
Runokin halusi ihan itsekseen sen kahvipannunsa.
Mulla oli pienenä satukirja "Kahvipannun tarinoita", ehkä se jostakin alitajunnasta pulpahti tähän mukaan.
Lensi lintunen Lapista
Aimo-poikasen hakija
lensi maita, lensi soita
poikasen komian takia
Löysi viimein etsimänsä
laulun lasisen luritti
toipa tälle tuulen kutsun
jonka Aimo vain osasi
Suksillensa Aimo suori
koppas kultaiset sivakat
tunturilla Tiinaa muisti
keitti kahvoset kipakat
Kuksaseensa suolaa heitti
muisti suloisen Susannan
nokipannukahvin keitti
Jaanan mieleen sai ihanan
Sokerinsa sekottaissa
Sannan suutelon tapasi
nukkuessa päivän peittoon
Hannaa tyynyssä halasi
Ei tullut lintu takas tuomaan
Aimo aamuunsa kömysi
kulki maita, kulki soita
palata itse jo älysi
Olipas siinä tyttösiä. Kiitos hyväntuulen runosta : )
hehkui lämpöä ja tunteita siis kiitos!
kauniista sanoistasi. Lämmöllä ja tunteella se oli tehtykin, hyvä jos se välittyi lukijalle asti : )
mukavaa lauantaita : )