laventeli

..mutta vainu pelaa jotenkuten.

Oikein hyvää myöhäisiltaa vain
sinne, minne se nyt olikaan...

käsien sormet kirjoitti:

..mutta vainu pelaa jotenkuten.

Oikein hyvää myöhäisiltaa vain
sinne, minne se nyt olikaan...

My hometown is Elmo!

Marin Frist kirjoitti:

My hometown is Elmo!

Se taisi olla Marinin alkuaikoja, kun kirjoitit
ensimmäisiä nimimerkilläsi MF ja se runo oli;
Kirje tuomarilleni, se oli vaikuttava runo. En tiedä
miltä se tänään tuntuisi, mutta "kohiseva" se oli.

käsien sormet kirjoitti:

Se taisi olla Marinin alkuaikoja, kun kirjoitit
ensimmäisiä nimimerkilläsi MF ja se runo oli;
Kirje tuomarilleni, se oli vaikuttava runo. En tiedä
miltä se tänään tuntuisi, mutta "kohiseva" se oli.

Olen jotenkin ihmeissäni, että voit muistaa sen.??
Luin sen nimittäin tässä yhtenä päivänä, kun selasin runojani.
Minusta se oli aika vaikuttava, vaikken silloin sitä oikein minään pitänytkään.
Kumarran, niin kauniisti kuin osaan, tunnen kuinka minussa "kohisee" nyt. :)

käsien sormet kirjoitti:

Se taisi olla Marinin alkuaikoja, kun kirjoitit
ensimmäisiä nimimerkilläsi MF ja se runo oli;
Kirje tuomarilleni, se oli vaikuttava runo. En tiedä
miltä se tänään tuntuisi, mutta "kohiseva" se oli.

Syytettyjen penkillä istuu yksi henkilö, minä.
Minua osoittaa sormi
ja päät nyökkäilevät.

Se se on, joka pilasi kaiken,
teki pahat ja leikkii syytöntä,
tietenkin.

Puolustusaition jäätävä hiljaisuus
myötäilee Tuomarin linjaa,
sehän on selvä.

Tämä oikeudenkäynti on draamaa,
ei ole oikeaa syyllistä,
ja väärää syytöntä.

Olen vain minä,
kädessäni viimeisen rakkauden
kiihko ja siitä irronneet palaset,
kättäni haavoittaen.

Virtaava veti todisti minua vastaan,
sain tuomion,
olinko sen ansainnut?

Sanan viimeisen,
sen sanoi Tuomari,
ja nauraessaan minulle,
tappoi loputkin tunteen rippeet.

En saanut anteeksi,
vaikka syytön olinkin,
se oli elämäni tuhooja,
rangaistuksista pahin.

Kirjoitettu 23072007

Olisin voinut tätä nyt jostain kohtaa
korjata, mutta se on nyt sama runo, kuin silloin.
Et pyytänyt sitä, mutta halusin sen kuitenkin nyt
tehdä näin.
MF

Marin Frist kirjoitti:

Syytettyjen penkillä istuu yksi henkilö, minä.
Minua osoittaa sormi
ja päät nyökkäilevät.

Se se on, joka pilasi kaiken,
teki pahat ja leikkii syytöntä,
tietenkin.

Puolustusaition jäätävä hiljaisuus
myötäilee Tuomarin linjaa,
sehän on selvä.

Tämä oikeudenkäynti on draamaa,
ei ole oikeaa syyllistä,
ja väärää syytöntä.

Olen vain minä,
kädessäni viimeisen rakkauden
kiihko ja siitä irronneet palaset,
kättäni haavoittaen.

Virtaava veti todisti minua vastaan,
sain tuomion,
olinko sen ansainnut?

Sanan viimeisen,
sen sanoi Tuomari,
ja nauraessaan minulle,
tappoi loputkin tunteen rippeet.

En saanut anteeksi,
vaikka syytön olinkin,
se oli elämäni tuhooja,
rangaistuksista pahin.

Kirjoitettu 23072007

Olisin voinut tätä nyt jostain kohtaa
korjata, mutta se on nyt sama runo, kuin silloin.
Et pyytänyt sitä, mutta halusin sen kuitenkin nyt
tehdä näin.
MF

Se, että vaivautuu
tuoda runon toiselle uudelleen
on aina arvokasta, kiitos Sinulle !

Usko pois, pienet palaset
nämäkin, ne kuitenkin sisin muistaa

Ainakin minun, käsien sormet