Kun siirryin ylä-asteelle tiesin että menetän vanhoja kavereitani. Ja niin siinä kävikin. Ala-asteellakin olin joka paikassa se kolmas osapuoli; kaikilla oli yksi se paras kaveri ja itse olin se 'ylimääräinen' jota kukaan ei halunnut samaan ryhmään tms. Olin ja olen myös se perässä kulkija jonka monet varmaan tuntevat seuraamiseksi. Kaikilla oli myös omia salaisia asioitaan jota sitten kerrottiin muille paitsi minulle. Luulen että suurin osa koski minua. Siis minua pilkattiin selän takana.
Kun ihmiset sitten menevät rinkiin juttelemaan, olen ringissä myös, enkä sano kuin muutaman sanan tai lauseen johonkin väliin, jota sitäkään ei kukaan ota välttämättä huomioon. eteeni käännytään niin että jään ringin ulkopuolelle ja siirrytään syrjempään jos yritän hivuttautua takaisin.
ala-asteella minua ennen oli yksi tälläinen toinen, silloin kun itse en vielä ollut. Ja puolestaan minä olin kavereitteni mukana se joka pois sulki yhden joukosta. Vaikka en puhunut siitä, mielessäni säälin tätä ja juttelin välillä tämän tyypin kanssa jotain, Kunnes kaverini vetivät minut pois hänen luoltaan. En vaan halunnut menettää kavereitani. Nyt todella tiedän miltä tästä syrjitystä tuntuu.
ylä-asteelle mentyäni nämä kaverit menivät eri luokalle ja muuttuivat todella oudoiksi. Tämä ala-asteella syrjitty oli vain yksin. ja minä juoksin 'ystävieni' perässä, niin
kuin jo kerroin.
Olen myös huomannut että edellisen luokkani kaverit keksivät tekosyitä miksi eivät voisi olla kanssani. Toiset sanovat, että heillä on menoa, toiset estävät puhelut, sulkevat piiristä eivätkä huomioi.
koulussani on yli 500 oppilasta. Pystyn kyllä luomaan kontakteja uusiin ihmisiin, mutta ystävyyden sitominen ei minulta kovin helposti luonnistu.
Tilanne näyttää tälläseltä:
Kun yksi päivä tutustuin yhteen tyttöön joka on samassa liikunnan ryhmässä kuin minä hän sanoi seuraava päivänä minulle "moi!" käytävällä ja sanoin takaisin. Olin hyvällä tuulella koko loppu päivän tästä. Stressaan koko ajan seuraavista koulupäivistä ja läksyistä sekä kokeista. Nukun aivan liian vähän koska en saa unta, herään öisin monia kertoja, välillä odotan pitkään ja toivon että aamu tulisi nopeasti. Minulla on koko ajan nälän tunne. vaikka ole mitenkään erityisen lihava tai laiha, ei vain tee mieli syödä. Itkenkin melkein joka päivä, tosin kukaan ei sitä huomaa.
Tiedän että kuullostan joltain naurettavalta teinitytöltä. Pelkään että masennun pian täysin. jos joku kertoo jonkun hauskan jutun naurahdan sille vaikka ei naurata ai ole muutenkaan hyvä fiilis. Tiedän että minua pilkataan koulussa selän takana. ja jotkut vain sanovat että olen vainoharhainen ja outo. anteeksi tätä oli vain pakko purkaa jonnekkin. kiitos kuin jaksoit lukea.
Kun ihmiset sitten menevät rinkiin juttelemaan, olen ringissä myös, enkä sano kuin muutaman sanan tai lauseen johonkin väliin, jota sitäkään ei kukaan ota välttämättä huomioon. eteeni käännytään niin että jään ringin ulkopuolelle ja siirrytään syrjempään jos yritän hivuttautua takaisin.
ala-asteella minua ennen oli yksi tälläinen toinen, silloin kun itse en vielä ollut. Ja puolestaan minä olin kavereitteni mukana se joka pois sulki yhden joukosta. Vaikka en puhunut siitä, mielessäni säälin tätä ja juttelin välillä tämän tyypin kanssa jotain, Kunnes kaverini vetivät minut pois hänen luoltaan. En vaan halunnut menettää kavereitani. Nyt todella tiedän miltä tästä syrjitystä tuntuu.
ylä-asteelle mentyäni nämä kaverit menivät eri luokalle ja muuttuivat todella oudoiksi. Tämä ala-asteella syrjitty oli vain yksin. ja minä juoksin 'ystävieni' perässä, niin
kuin jo kerroin.
Olen myös huomannut että edellisen luokkani kaverit keksivät tekosyitä miksi eivät voisi olla kanssani. Toiset sanovat, että heillä on menoa, toiset estävät puhelut, sulkevat piiristä eivätkä huomioi.
koulussani on yli 500 oppilasta. Pystyn kyllä luomaan kontakteja uusiin ihmisiin, mutta ystävyyden sitominen ei minulta kovin helposti luonnistu.
Tilanne näyttää tälläseltä:
Kun yksi päivä tutustuin yhteen tyttöön joka on samassa liikunnan ryhmässä kuin minä hän sanoi seuraava päivänä minulle "moi!" käytävällä ja sanoin takaisin. Olin hyvällä tuulella koko loppu päivän tästä. Stressaan koko ajan seuraavista koulupäivistä ja läksyistä sekä kokeista. Nukun aivan liian vähän koska en saa unta, herään öisin monia kertoja, välillä odotan pitkään ja toivon että aamu tulisi nopeasti. Minulla on koko ajan nälän tunne. vaikka ole mitenkään erityisen lihava tai laiha, ei vain tee mieli syödä. Itkenkin melkein joka päivä, tosin kukaan ei sitä huomaa.
Tiedän että kuullostan joltain naurettavalta teinitytöltä. Pelkään että masennun pian täysin. jos joku kertoo jonkun hauskan jutun naurahdan sille vaikka ei naurata ai ole muutenkaan hyvä fiilis. Tiedän että minua pilkataan koulussa selän takana. ja jotkut vain sanovat että olen vainoharhainen ja outo. anteeksi tätä oli vain pakko purkaa jonnekkin. kiitos kuin jaksoit lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestasi. Älä anna periksi!! Tiedän ettei se paljoa lohduta, mutta muita jotka kokevat ihan samaa on vaikka kuinka monta. Voin luvata, että elämä voittaa kunhan pääset pois koulusta. Minä pääsin jo muutama vuosi sitten ja voin kertoa, että elämä helpottui huomattavasti. Mikään paikka maailmassa ei ole yhtä julma kuin koulu. Työelämässäkin on kiusaamista ja julmuutta mutta onneksi _huomattavasti_ vähemmän kuin koulussa.
Hei! Minua kiusattiin vuosikausia ja syytä on vaikea sanoa edelleenkään.
Mutta, kerron sinulle yhden asian.
Kiusattu on aina kiusattu, jos hän itse ajattelee olevansa kiusattu.
Kun menet uuteen yhteisöön, aloitat uuden koulun tai menet uuteen työpaikkaan, älä heti jännitä, että milloin sinua aletaan kiusaamaan ja pilkkaamaan. Jos ajattelet, että "kohta kiusaaminen kuitenkin alkaa", voit olla varma että se todella kohta alkaa.
Kiusattu on aina kiusattu, ellei hän itse toisin päätä.
Olen itse päättänyt, pitkän ja vaikean peruskouluajan jälkeen, että varpailleni ei hypitä, vaan minä olen hyvä tyyppi muiden joukossa. Tee sinäkin samoin. Ole vahva, älä pelkää, usko itseesi ja katso eteenpäin. Katso silmiin ja koeta luottaa ihmisiin.
Älä suostu olemaan kiusattu! Olet vahva, olet hieno ihminen JUURI SELLAISENA kuin olet.
Kuule, et kuulosta lainkaan naurettavalta teinitytöltä, vaan juuri sellaiselta ihmiseltä, joka uskaltaa myöntää kun sattuu. Ja on ymmärrettävää, että sinuun sattuu tuollainen käytös todella paljon, tiedän sen itsekin.
Mutta älä anna periksi, koeta unohtaa sellaiset asiat, että sinusta puhutaan pahaa. Jos ajattelet kokoajan, että joku puhuu sinusta pahaa, se tekee sinulle vielä pahemman olon. Et jaksaa elää niiden ajatusten kanssa. Luota itseesi ja usko, eivät ihmiset puhu sinusta pahaa! Silloin tällöin kyllä kaikista puhutaan pahaa, mutta ei jatkuvasti.
Usko olevasi hyvä tyyppi, sillä varmasti olet sellainen! Ole ystävällinen ihmisille ja kysy avoimesti kahden kesken ihmiseltä syytä loukkaamiseen, jos joku loukkaa sinua. Kerro loukkaajallesi, että olet todella pahoillasi hänen käytöksestään, eikä sinulla ole häntä vastaan mitään. Tämä yleensä tehoaa todella nopeasti.
Usko tulevaisuuteen, katso eteenpäin. Minulla on 6 vuottaa aikaa peruskoulusta, jossa koin todella samantapaista henkistä väkivaltaa. Mutta selvisin, nyt minulla menee todella hyvin. Olen onnellinen todellisista ystävistäni, joista kukaan ei ollut omassa koulussani tuolloin.
Onnea elämääsi!