taas hoitoihin.Syöpäklinikalle,bussilla .Se bussi 18.istun penkkiin,katselen,onko muita peruukki - tai huivipäisiä.kÄVELEN SITTEN SINNE,hissiin,KOLMAS KERROS.odotan omaa hoitajaa,pedille,letkut.tippa.
tämä on nyt minun elämää.itkettää.
tämä on nyt minun elämää.itkettää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin se elämä muuttuu täysin kun tuo ilkeä kaveri syöpä tulee mukaan kuvioon.
Ei taida niin kovaa olla jota se ei masentaisi.
Haluatko että rukoilen täällä puolestasi ?
rukoilemaan.En tiedä,auttaako se.mutta rukoile meidän kaikkien puolesta,joka ikisen palstalle kirjoittavan.tämä palsta yksin on tuonut minulle lohtua.
Nämä ihmiset,kaikki täällä.
saman kokeneet,aiemmin.
ja ymmärtävät nyt tuskani.
kiitos että olette olemassa ja jaksatte kirjoittaa,
vaikka se pahin ehkä teiltä on jo ohi.
Minä rukoilen niiden puolesta jotka on antaneet luvan. Jos joku ei halua niin kunnioitan hänen valintaansa.
eka viesti ei lähtenyt koneen mukaan. Yritän uudestaan.
Minä rukoilen niiden puolesta jotka on antaneet luvan. Jos joku ei halua niin kunnioitan hänen valintaansa.
Ei se rukoilu niin vaikeaa ole. Sen voi tehdä aivan omin sanoin.
myös minun puolestani? Rukoilijoita ei koskaan ole liikaa!!
sinun puolestasi rukoilla.
Kiitos! Kuten sanoin, rukoilijoita ei koskaan ole liikaa!!
liikaa:)
Varmasti rukoilen
ja saat sinä tietysti tuntea kaikkia tuntemuksia, mutta minä "joka en (vielä) kuulu tähän joukkoon - käyn täältä hakemassa tasapainoa ja energiaa! Kun luen syöpään sairastuneiden positiivisia, kannustavia - usein humoristisiakin kirjoituksia - monet asiat saavat oikeat mittasuhteet.
Kuule, jonain päivänä sinäkin kirjoittelet tänne siitä, minkä läpikävit - jonain päivänä tuo kaikki on menneisyyttä.
Minäkin haluan rukoilla sinulle Jumalan rauhaa.
Saanhan kirjoittaa yhden lohduttavan lauseen, jonka sain itse sairaalaan kännykkääni:"Jumalan apu on aina, tähän asti, mitään ei varastoida, Jumalan apu on aina läsnä - eikä se lopu kesken."
Luota Korkeimpaan ja ajattele jokaisessa hoidossa ja toimeniteessä: En ole yksin, HÄN on tässä vierelläni ja pitää minusta huolen.
Lämpimin siunauksen toivotuksin!
pelottaa,sehän on ymmärrettävä assii!Pelottaa ja itkettää!Miulla on onneks vasta syövän esiaste todettu poistetuissa polyypeissa,mut täysin ymmärrän nuo siun tuntemukset!Kaikki on piirtyny hyvin terävänä mielleen-sairraalan ovi-osasto-peti-hoitajat!Tunttuu pakokauhu,koska sie out yksinnään siinä tilantteessa(vaikka ois ne tukijoukot),kukkaa muu ei mäne sinne siun puolestas,siun on se tehtävä yksinnään!Ihan miulta itku piäs,kun luvin kirjutukses-niin tuttuja tuntteita!Mie oun hiljjoo hengessä mukana ja pitelen sinnuu käistä kiinni-ja muista,meitä kaikkii pelottaa tuossa tilantteessa!
kirjoitus tuntuu niin tutulta.Monet kerrat olen minäkin tullut junalla pääkaupunkiin,sitten istunut siinä 18.bussissa syöpäklinikalle menossa.Samoin olen katsellut,onko kohtalotovereita bussissa.Sytohoidoissa toki sain käydä taxilla.Myös mieheni ollessa sairaalassa,kuljin monet,monet kerrat häntä katsomassa tuolla bussilla.Ja nyt joulukuun kontrolliin taas menen.Ja joskus olen itkenyt vuolaasti jopa siinä bussissa.Kuule,kaikkia meitä on aikanaan pelottanut ne hoidot,olemme olleet uupuneita.Mutta yksi kerrallaan ne vähenee,sitten on ohi.Olemme ajatuksin mukanasi maanantai hoidossa.Voimia sinulle.
sinulle ja voimia. Hoidot ovat sinun parhaaksesi. :)
Minulle maalla asuneelle, se oli kuin piristyspiikki,sai mennä taksilla ja nähdä muitakin ihmisiä.En kokenut sitä millään tavoin pahana,päinvastoin.
Nyt kaikki on ohi ja arki alkoi.
Varmaan tarkoitit tuon huumoriksi - eiks je ???
Kuin niin huumoriksi,aivan niinkuin sanoin,se oli piristysruiske.
kuulostaapa hienolta että olet päässyt arkeen takaisin. Siis hoidot ohitse.
Siitä se taas lutviutuu. Pidin siitä mitä kirjoitit muiden ihmisten näkemisestä jne. hoitojen aikana. Hyvä meininki ja asenne sinulla!
Voitko varoa ettet rasita itseäsi kovin rankasti tässä lähiaikoina hoitojen jälkeen? Huomasin itse että voimat palasivat sytojen jälkeen pitkän ajan kuluessa.
hyvää jatkoa!
No ei sitten ollut huumoria, uskon kun kerran sanot.
Harvoin vain tapaa ihmisiä joille syöpä on piristysruiske. Olet ainoa jonka tiedän.
hei
omista hoidoista on nyt kaksi vuotta, ja elävästi tulee mieleen ne tilanteet. Oletko tavannut ketään mielenterveyshenkilöä? Minun elämäni muuttui tosi paljon paremmaksi, kun tapasin psykiatrisen sairaanhoitajan. Sinullehan kuuluu saada esim psyk. hoitajan tapaaminen.
Häneltä sain hyviä työkaluja oman masennuksen ymmärtämiseen ja hoitoon. Ei mitään lääkityksiä, vain oivalluksia omasta elämästäni - siis että itse näin omaa elämääni.
Voisitko ehkä ajatella jotain itsesi hemmottelua sen hoitokerran jälkeen? Hyvä kirja, sitten kun jaksat lukea. Ajattele että ne aineet on parantavia aineita mitä elimistöön tiputetaan. Ota jokin mukava lehti, kuluta aikaa johonkin joka katkaisee ajatuskierteitä.
voimia antava rutistus sinulle! Minulla on maanantaina gynen tapaaminen, taas on kulunut 4 kk edellisestä kontrollista.
eteenpäin tässä porskutellaan, itsekukanenkin. Pidä häntä pystyssä!
taas yksi hoito vähempi sinulla,pian ne hoidot menevät,vaikkei sille aluksi tunnukkaan.