Pitkien vuosien jälkeen mietin,
annoinko sittenkään mitään,
muistella ja kaivata.
Unettomia öitä olen valvonut,
miettien mitä tekisin toisin,
mitä tekisin samoin.
Vieläkö tulisin ensi tapaamiseen,
ihastuisin sinun hymyysi.
Antaisinko ensi suudelman,
pehmeille huulillesi.
Pitäisinkö sinua lähelläni,
ottaisinko sinut syliini.
Haluaisinko sinut uniini,
aamuun kanssani heräämään.
Kaikki oli välillä kaunista,
jotkut päivät yhtä juhlaa.
unohtumatonta onnea.
Mutta moni hetki musta,
valheilla täytettyjä päiviä,
öitä yksinäisen pettyneen.
Paljon anteeksi annettavaa,
monen itkun kyyneleitä,
monia pyhiä lupauksia.
Menneitä itkuja
ja tulevia iloja.
Annoinkohan mitään muistella.
annoinko sittenkään mitään,
muistella ja kaivata.
Unettomia öitä olen valvonut,
miettien mitä tekisin toisin,
mitä tekisin samoin.
Vieläkö tulisin ensi tapaamiseen,
ihastuisin sinun hymyysi.
Antaisinko ensi suudelman,
pehmeille huulillesi.
Pitäisinkö sinua lähelläni,
ottaisinko sinut syliini.
Haluaisinko sinut uniini,
aamuun kanssani heräämään.
Kaikki oli välillä kaunista,
jotkut päivät yhtä juhlaa.
unohtumatonta onnea.
Mutta moni hetki musta,
valheilla täytettyjä päiviä,
öitä yksinäisen pettyneen.
Paljon anteeksi annettavaa,
monen itkun kyyneleitä,
monia pyhiä lupauksia.
Menneitä itkuja
ja tulevia iloja.
Annoinkohan mitään muistella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jokainen sana tässä runossasi on elämää
jossa on iloa ja epätoivoa. Katumus ja kaipaus,
löytäminen ja kadottaminen... rakkauden kirous joka on karvas kalkki.
Muistoille on aina tilaa... katuminen on turhaa.
Nouse siivillesi ja lennä entiset muistot mukanasi.
Kauniin koskettava, kysymyksiä itsestä herättää,,,
Monestihan se ajatus menee niin, että ;' mitäs SINÄ annoit'! eikä ajatella antoiko itse yhtään sen parempaa..
Mutta elämä kuljettaa ja odottaa, että sitä ihminen viisastuu menneestä,
Se voisi olla vaikkapa, vastalahja, 'yläkerran väelle'! :)
Kaunista ja myönteistä lauantaipvää sinne, Kössi-eno! :D