Siksi melkein, että olen pääsemässä vihdoin syvistä syövereistä ylös...
juu, eli oon kirjottanu tuonne itsetuntoon vahingossa tästä aiheesta jo aiemmin, mutta aattelin, että täältä sen näkee paremmin, kun on ihan oikeen otsikon alla.
juu, eli oon jo 24v mutta silti vielä arpia nuollaan. eli, sairastuin paniikkihäiriöön ja vakavaan masennukseen. masennuksesta oon päässy ainakin tällä hetkellä eroon. en toivo tätä kenellekään!
minua siis kiusattiin yli 10 vuotta, ala-aste, yläaste ja myös kypsymättömät oppilaat lukiossa. voitteko kuvitella!
mulla siis oli ala-asteella fyysistä ja psyykkistä kiusaamista. yläasteella ja lukiossa enemmän psyykkistä. tosin kyllähän mua potkittiin yläasteella ja rehtori laski sen takia mun käyttäytymis- ja huolellisuusnumeroa 10:stä 8:aan, kun mun ois pitäny oppia käyttäytymään.
juu, ala-asteella pystyin tekeen itelleni kuumeen, kun vaan aattelin, että oon seuraaavana päivänä kipee. mulla oli myös muita psykosomaattisia oireita, kuten päänsärkyä, vatsavaivoja...
kuudenneltas luokalta koko peruskoulun loppuun mulla oli liusaajana yks opettasjien lellikki. eihän opettajat uskoneet, että hän kiusaa minua, mutta hän olikin pahimpia kiusaajiani.
yläasteella mulle puhkes paniikkihäiriö kasilla ja ysillä vakava masennus. oon tässä vain yhen entisen opettajani sekä lempi musiikin takia, yläaste ajoilta. olen kyllä yrittäny itsaria sen jälkeen useamman kerran ja nyt tiedän, ettei se kannata, joskus kuitenkin tulee parempiakin aikoja.
nöyryyttävintä musta oli se, että minun pipo heitettiin hankeen ja puhalletulla kortsulla hierottiin mun päätä. ei ne muutkaan niin kivoja ollu, kun kirjoilla hakattiin päähän, tiputeltiin tuolilta... mutta, voin sanoa, etä henkinen kiusaaminen sattui paljon enemmän kuin fyysinen. ja sitä käytettiinkin enemmän
tämmönen pitäs saaha lopetettua! todella paha ongelma ja sanovat, että tekevät kaikkensa sen estämiseksi, ei ainakaan minun kohdallani siinä koulussa, kuten varmaan monien muidenkaan...
haluaisin myös päästä johonkin telkkarin haasttatteluohjelmaan koulukiusaamisen, masennuksen tai sosiaalistentilanteidenpelon/paniikkihäiriön johdosta
kertokaa omia kommentteja...
juu, eli oon kirjottanu tuonne itsetuntoon vahingossa tästä aiheesta jo aiemmin, mutta aattelin, että täältä sen näkee paremmin, kun on ihan oikeen otsikon alla.
juu, eli oon jo 24v mutta silti vielä arpia nuollaan. eli, sairastuin paniikkihäiriöön ja vakavaan masennukseen. masennuksesta oon päässy ainakin tällä hetkellä eroon. en toivo tätä kenellekään!
minua siis kiusattiin yli 10 vuotta, ala-aste, yläaste ja myös kypsymättömät oppilaat lukiossa. voitteko kuvitella!
mulla siis oli ala-asteella fyysistä ja psyykkistä kiusaamista. yläasteella ja lukiossa enemmän psyykkistä. tosin kyllähän mua potkittiin yläasteella ja rehtori laski sen takia mun käyttäytymis- ja huolellisuusnumeroa 10:stä 8:aan, kun mun ois pitäny oppia käyttäytymään.
juu, ala-asteella pystyin tekeen itelleni kuumeen, kun vaan aattelin, että oon seuraaavana päivänä kipee. mulla oli myös muita psykosomaattisia oireita, kuten päänsärkyä, vatsavaivoja...
kuudenneltas luokalta koko peruskoulun loppuun mulla oli liusaajana yks opettasjien lellikki. eihän opettajat uskoneet, että hän kiusaa minua, mutta hän olikin pahimpia kiusaajiani.
yläasteella mulle puhkes paniikkihäiriö kasilla ja ysillä vakava masennus. oon tässä vain yhen entisen opettajani sekä lempi musiikin takia, yläaste ajoilta. olen kyllä yrittäny itsaria sen jälkeen useamman kerran ja nyt tiedän, ettei se kannata, joskus kuitenkin tulee parempiakin aikoja.
nöyryyttävintä musta oli se, että minun pipo heitettiin hankeen ja puhalletulla kortsulla hierottiin mun päätä. ei ne muutkaan niin kivoja ollu, kun kirjoilla hakattiin päähän, tiputeltiin tuolilta... mutta, voin sanoa, etä henkinen kiusaaminen sattui paljon enemmän kuin fyysinen. ja sitä käytettiinkin enemmän
tämmönen pitäs saaha lopetettua! todella paha ongelma ja sanovat, että tekevät kaikkensa sen estämiseksi, ei ainakaan minun kohdallani siinä koulussa, kuten varmaan monien muidenkaan...
haluaisin myös päästä johonkin telkkarin haasttatteluohjelmaan koulukiusaamisen, masennuksen tai sosiaalistentilanteidenpelon/paniikkihäiriön johdosta
kertokaa omia kommentteja...
Vastaukset 19
Vanhimmat
juu, ei mua pelkästään koulussa kiusattu. kaikki syrji mua myös ulkoleikeissä koulun ulkopuolella. mulla oli tosi huono maine, josta koko kaupunki ties, kun nämä "ihanat" kiusaajani levittivät sanaa ja siitähän syntyy ketjureaktio.
samassa talossa meiän kanssa asui eräs muutaman vuoden vanhempi tyttö, joka sit aina mun juttuja (myös tekaistuja) sit levitti eteenpäin. suunnilleen huuteli pihamaalla mun asioita ja myös niitä, joita ei ollu ees tapahtunu.
muistan vaan yksinäisyyden, jota kuului minun elämään. onneksi olen nyt saanu kavereita, jotka oikeesti välittää minusta ja joiden kaa voin puhua kaikista asioista. minulla on myös rakastava mies, joka kuuntelee ja ymmärtää minua.
Tarinasi on todella järkyttävä ja surullinen. Vaikuttaa siltä, ettet ole todellakaan toipunut rankoista kokemuksistasi ja tarvitset ammattiauttajaa.
Hae apua, taistele oikeudestasi saada takaisin ihmisarvoinen elämä!
Tosiaankin järkyttävää luettavaa.. Tosi hyvä että olet jo hiukan toipunut noista tapahtumista, en osaa kuvitella miten pahasti noi ongelmat on kasaantunu... oot kuitenkin kestäny ja hyvä niin :). Jaksa vaan jatkaa.
juu, eli mähän kävin terapiassa 2000 vuodesta lähtien ja äsken loppu terapia, kun terapeutti jäi eläkkeelle ja kattovat, että oon niin hyvässä kunnossa, etten tarvii sitä ja on mullakin semmonen olo, etten tarvihe.
sairaalassa oon ollu monta kertaa, mutta nyt oon päättäny, että tämä tyttö ei kyllä ikinä vieraile siellä enää
ne kiusaajat ei todellakaan osaa miettiä sitä kiusatun kannalta. saisvat ite kokee sitä pitemmän aikaa, niin sais nähä, onko kiusaamista enää. ne on niin hirveen julmia!
nyt yritän vaan hyväksyä itteeni sellaisena kuin oon. kyllä mä ulkomuodolta tykkäänkin, mutta mä häpeen, kun mulle tulee päänpakkoliikkeitä jännittäessä
nyt vaan eteenpäin
koulussa kun kävelin, niin käytävällä sain kuulla vaikka mitä huutoja minusta. mulla oli tosi paha akne ja mua haukuttiin sen takia rupisammakoks. kylläpäs siitä varmasti itsetunto kasvaa. muutenkin mun nimestä keksittiin kaikkee pilajuttuja, kun mulla on erikoinen nimi. se oli jokapäivästä.
rehtori ei antanu vaihtaa luokkaa, vaikka menin monta kertaa itkien sen luo, että pakko vaihtaa luokkaa, en kestä sillä luokalla, jolla olin. ei vaan antanu vaihtaa. asiat vois olla toisin, jos ois antanu vaihtaa.
vapaa aikana sain kuulla kaikenlaista ja yksi perhe valehteli, että kiusaan heidän minua useamman vuotta nuorempaa tyttöään. niitten äiti soitti aina, että oon kiusannu, vaikka en ois ollu lähelläkään sitä. no, sit se yhesti rupes mun kengistä tekeen pilaa. sanoin ihan suoraan "entä jos minä kerron äitille, että sinä kiusaat minua. puhuisinpa ainakin totta" sen jälkeen se ei ainakaan niin pahasti kiusannu
Kun olet niin paljon pahaa kokenut.Tähän asti kun olet selvinnyt niin selviät vastaki.!Kiusaajat pitäis sulkea laitokseen.!!
olen viimein löytänyt halun elää. en ole ollut sairaalassa 1,5vuoteen ja oon tehny itteni kaa sopimuksen, että en enää ikinä joudu. vihdoinkin elämä hymyilee.
itsetunto on vielä suunnilleen nollassa, välillä oli parmpanakin.
oon semmonen, etten pue, kuten valtaosa. tykkään pukeutua eri tavalla. siitäkin mua kiusattiin koulussa. eräät luokkalaiseni kertoivat luokan uusille oppilaille, miten pukeudun jne... kyllä ne muutakin puhu. minä olin aina se, josta puhuttiin pahaa
mulle ei oo kukaan pyytäny anteeks, enkä usko, että tuleekaan pyytään. järkytyin hirveesti, kun asuin kuntoutuskodissa ja vieressä oli toinen kuntoutuskoti, jossa oli mun ystäviä ja menin katsomaan erästä. oven tulikin avaamaan juri toinen noista edellämainituista tytöistä ja hän oli siellä työharjottelussa. toivottavasti ei kertonu kenellekään, kun en luota häneen ollenkaan, vaikka tiedän, että sillä on vaitiolovelvollisuus.
haluat.???! Todella hienoa aivan mahtavaa.!Kaikki johtuu KATEUDESTA.Olet todella itsenäinen hieno naisen alku.!!Tulet menestymään elämässä paremmin kuin kiusaajas.Olet jo nyt itsenäisesti ajatteleva.!!Sinulla on hyvä tulevaisuus edessä.Älä välitä kiusaajista.Tulevat pyytämään anteeksi yks kaunispäivä.Kunhan vartut ja vanhenet niin saat alkaa elämään todella.Vanhenpana löydät todellisia ystäviä.Se aika tulee sinulle varmasti.
mua harmittaa totaalisesti se, että kun mulla on niin paljon lääkkeitä ja ne vie muistia. en oikeen mauista, mitä oon lukenu ja joskus kesken lauseen unohdan totaalisesti, mitä olin sanomassa/kirjottamassa. ei kiva ;(
en tiedä, mitä haluan tehdä isompana, mutta lapsia ainakin haluan useamman. olen jo onnellisesti naimisissa ja saanut uusia ystäviä. toisaalta jotkin vanhat ystävät on jättäneet noin vaan sanomatta mitään syytä. mielestäni olisi kohteliasta, jos edes kertois, miks ei enää halua olla ystävä.menen nyt talouskouluun puolen vuoden linjalle ja mietin, mitä haluan sit jatkossa. ei mulla kiirettä oo mihinkään.
mä en tiiä, millä voisin vahvistaa itsetuntoani ja miten saada sosiaalisten tilanteiden kammo pois, vaikka nyt se ei ookaan niin pahana. inhottaa, kun ihmiset voi tehdä tämmöstä toisille. ennen harrastin teatteri-ilmasua, mutta se oli pakko jättää kesken, kun tuli sosiaalistentilanteidenkammo. onneksi edes jotkut hyväksyy mut tällasena
Teksteistäsi huomaa, että kipeästä menneisyydestä huolimatta kasvat päivä päivältä vahvemmaksi. Ihana kuulla, että haluat lapsia, ihana huomata, miten puhut (kirjoitat) asiasta.
Se auttaa jäsentämään, lyömaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja on loistavaa terapiaa.
Koulukiusaamisen jälkeinen oman itsensä kanssa tehtävä työ tuntuu loputtomalta, eikä sen tuloksia aina itse huomaa. Niitä kuitenkin tulee, päivittäin siinä prosessissa mitä teet miettimällä noita asioita ja niiden vaikutuksia minääsi.
Muistahan kuitenkin katsoa eteenpäin enemmän kuin taakse päin. Se mitä tapahtui oli hirvittävän väärin ja syitä siihen ei tahdo oikein koskaan löytyä. Mutta löydä itsestäsi ihminen, ole onnellinen ja muista, että läheisten lisäksi ammattilaiset auttavat myöskin.
, kun otatte kantaa ja kannustatte minua eteenpäin! en enää käy terapiassa, kun loppu, kun terapeuttini jäi eläkkeelle, enkä enää tunnekaan tarvitsevani terapiaa. aluks tuli paniikki, mutta nyt on tosi hyvä olo
tänään kävin ilman mitään lääkettä kaupoissakin. apteekissakaan ei ahistanu, vaikka jouduin siinä istumaan farmaseutin eessä
huomenna meen yhen uuden kaverin luo. hän asuu tässä lähellä. tutustuin häneen yhen mun ystävän kautta. ootan tapaamista jo innolla! hän on todella mukavan tuntunen
Olet kulkenut jo pitkän ja kivisen tien elämäsi alkupuolella, toivoisin sinulle silkkistä tietä jatkossa :) Niin uskon käyvänkin. Kiusaajasi taas jumittuvat tyhjään materialistiseen umpikujaelämään. Tämä on nähty käytännössä.
http://www.fisu.org/fi/meditaatiosta/mita-meditaatio-on/view
en oo kokeillu meditaatiota, mutta muutaman kerran kävin hypnoosihoidossa. se oli ihan kivaa. rahatilanne vaan teki niin, että en voi enää käydä. sen jälkeen oli kyllä aina tosi ihanan rento olo.
laitoin jo kesällä lääninhallitukseen valituksen yläasteen rehtoristani, koska hän ei puuttunut kiusaamiseen. viimeviikolla sain sit vastauksen, että se asia ei mee eteenpäin.
aatelkaa, se ei antanu mun vaihtaa luokkaa, vaikka menin itkien sen luo monta kertaa ja sanoin, että en voi olla sillä luokalla, kun mua kiusataan. rinnakkaisluokalla mulla ois ollu pari kaveria. sit pari poikaa potki minua, niin rehtori laitto kaiken mun syyks. mun ois pitäny oppia käyttäytymään, kun ne potki. se samalla laski mun käyttäytymis- ja huolellisuusnumeroa kahdella just niittten poikien takia.
musta sen ois kuulunu antaa mulle korvauksia! mä oon sen takia kärsiny niin paljon, niin paljon että...
tulin nyt oikeen vihaseks, kun oikeus ei toteudu!!!!
Saada oikeutta suomessa.Syylisen ei tartte kun heittää joku herja niin sitä uskotaan.Älä välitä kyllä elämä rankasee sitä "paskaa"Koeta unohtaa menneet ja elä tulevaisuudelle.Mitä nopeammin unohdat sen parempi.Voi olla et jokupäivä pyytää anteeksi tekojansa.
on aika vaikea unohtaa... niin kauan sitä kuitenkin tapahtu.
ei kai ne ollu ees kyselly mitään siltä rehtorilta. siitä oli kuulemma kulunu niin kauan, vaikka poliisiasemalta sanovat, että valitus ois tehtävä viimestään 10 vuotta sen jutun jälkeen. tästä oli kuulunu 8.5- 10.5 vuotta. no, ei maha mitään.
mulle kävi niin, että kun mua kiuattiin ja musta kaikkee paskapuheita puhuttiin, hirveet huhut tuli, niin jotkut kiels mua lapsiaan, että he eivät saaneet olla missään yhteydessä minuun. mun milstä se ol loukaavaa!
ärsyttää vieläkn, että se kanne rehtoria vastaahylättiin!
ois olllu munmielestä kohtuullsta, että se pääs noin vaan kuin koira veräjästä!
nyt haluaisin teiltä semmosta apuva, että antaisitte mulle sen osotteen, jonka joku sillon laitto tuonne itsetunto-palstalle semmosen viestin, jossa oli joku kiusaamispalstan osote. jos tiiätte, niin laittakaa tänne!