Jotain kaunista tahtoisin sanoa
kun toivotan juhannusta
siihen lieneekö kykyä, taitoa
ja varsinkaan uskallusta.
Kuljen mukana pienen ihmisen
joka yksin apeana kulkee,
en matkassa suurten korskeiden
joiden kasvoilla ilme julkee.
Anna, Luoja, valosi kirkkaimman
tulla myös polulle pienimmälle
ohjaathan lämpösi suurimman
mökin pienimmän seinämälle.
Kun kesän juhlaa juhlitaan
anna armollas tyyntä, rauhaa
ettei pieni kulkija polullaan
tarvi tuntea kun myrsky pauhaa.
Tällaisia merkillisiä ajatuksia tuli mieleeni ja tekstiä valui "paperille".
Viettäkää kaikki hyvää ja iloistakin juhannusta!
kun toivotan juhannusta
siihen lieneekö kykyä, taitoa
ja varsinkaan uskallusta.
Kuljen mukana pienen ihmisen
joka yksin apeana kulkee,
en matkassa suurten korskeiden
joiden kasvoilla ilme julkee.
Anna, Luoja, valosi kirkkaimman
tulla myös polulle pienimmälle
ohjaathan lämpösi suurimman
mökin pienimmän seinämälle.
Kun kesän juhlaa juhlitaan
anna armollas tyyntä, rauhaa
ettei pieni kulkija polullaan
tarvi tuntea kun myrsky pauhaa.
Tällaisia merkillisiä ajatuksia tuli mieleeni ja tekstiä valui "paperille".
Viettäkää kaikki hyvää ja iloistakin juhannusta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos kiitos niin kauniista juhannus runosta. tykkään niin kun sinä kirjoitat osaat hyvin kirjoittaa mistä aiheesata vaa. mutta runo tuntui niin surulliselle. toivon et se oli vain heti. juhannusena soisi kaikilla olevan iloinen mieli, kaunis ja lämmin kesä edessä.
kiitos sinulle myös tervehyksistä joita sie alenpana lähetit, samoin muillekkin kauniista sanoista, olin ihan ylösotettu ,aattelin et voin tulla uuvestaa syksymmällä uuvella nimimerkillä, ko lyyli on unohettu.
tämmösessä maailmassa ihmiset tullee ja männöö,ja luulis et kukapa yhtä ihmistä muistaa. kuitenkin siin on perrää et täälkii voip tulla ystäväks ko aikansa olelee.
kyl monast sie ja monet muutki ootte ollu mielessäin mite teil mennee. oon mielessäin siunannu teitä.
nyt lähen kaupungille kuleksii ja oottelee häihin pääsyä . hei hei
No , ruuneperi. Olitko tanssimassa vai muuten juhlimassa kun eilen ei nimeäsi missään palstalla näkynyt missä minä kurkistelin?
Runosi on aika hyvä ja mielenkiintoinen siksi kun pystyt tosta vain niitä sepittelemään. Minä saan tehdä oikein olan takaa hommia sen hyväksi että jotain välähtäisi,,. Tietenkin jos on mielessä joku tai jokin, joka täytyy paperille purkaa, sen laita on toisin. Se syntyy vain ajatuksista jotka juuri sillä hetkellä ovat mielessä. Juhannus ei minua mitenkään sykähdytä, ja se, kun on niin kylmää ja sateista niin sekin on osasyyllinen. Ainahan sitä on hyvä syyttää jotain, itsehän olemme täydellisiä, eikö vaan?? Mutta yritä nyt selvitä juhannuksesta, jos syytä on selviämiseen.
Oletkohan tuntenut minut kauankin kun krapulasta kyselet. Olin vielä n. vuosi sitten melkoinen juoppo. Jatkuva humala ei antanut sijaa krapulallekaan. Nykyään tunnen olevani kuivilla.
Oletin Sinun loukkaantuneen runoihisi puuttumisellani. En halunnut loukata!
Kyllä minä muuten eilenkin kirjoitin "Runoillut"-nimimerkillä. En jaksa kuunnella jatkuvaa parjaamista jokaiseen viestiini.
Anteeksi etten vastannut. En ollut tanssimassa vaan pelasin Canastaa, hiukan Hollywoodia ja Liverpooliakin.
Mitä runojen syntyyn tulee, ne syntyvät kuten sanoit. Joskus (selvin päinkin) "paperille valuu" jotain runomuotoista jostain. Suruisna ollen, apeanakin, kuten minä usein, saattaa syntyä runo, helpostikin.
Ystävällinen viestisi näin ankeaan aamutuimaan tuntui uskomattoman hyvältä. Voitaisiin keskustelle muulloinkin, elämästä, runoista, kaikesta. Olet hyvä kirjoittaja.
[email protected]
Mä runon Sulle kirjoitan
ankeaan aamutuimaan,
runoratsuni laukkaan hoputan
laukkaan huikeaan, huimaan.
Kas, kiire on ratsulla vanhalla
viedä säkeitä ystävälle,
sanoja kauniita "kannella"
voiteeksi sydämelle.
"Kun nuotio räiskyen palaa
ja himmenee juhannusyö,
niin muistot ne mielehen palaa,
Sydän rinnassa kiivaimmin lyö."
Niin tällaiset oli tunnelmat viime yönä.
Suomen suvinen yö, joka oli kuitenkin usvainen,tihkusateinen, viileyttä vähentämässä oli nuotiomme. Metsiköstä tuikki lämminhenkinen
"kodin valo". Linnut lepäilivät ja lehto-orvokit
nuokkuivat suviyössä. Saunan löylyt antoivat piut,paut päänhöyryille, joten eipä muuta kuin pulahdus, kerta toisensa jälkeen raikkaan veden syleilyyn. Olo oli kuin peipposella. Eipä kaivattu monopolifirman juomia, makkara meni alas
tuoremehun avulla. Oli auvoisaa, parin tunnin lepäämisen jälkeen, herätä viettämään Suomen lipun päivää, todeta laulun sanoin:
"Maa kunnasten ja laaksojen,
mi on tuo kaunoinen,
suo hohtees kesäpäivien
ja loistees virvatulien jne."
Hyvin osasit viettää juhannuksesi - tervehenkisesti, saunoen, uiden ja makkaraa syöden, runoillenkin. Vietetää näin jatkokesääkin.