Ei se ollut rakkautta
luulin vain niin
Se oli kahden yksinäisen sielun
väistämätön kohtaaminen
Nyt kumpikin jatkaa elämäänsä
yhtä yksinäisinä kuin ennenkin
luulin vain niin
Se oli kahden yksinäisen sielun
väistämätön kohtaaminen
Nyt kumpikin jatkaa elämäänsä
yhtä yksinäisinä kuin ennenkin
Vastaukset 17
Vanhimmat
yksinäinen sielu
jatkaa matkaansa yksin
toivova sielu
etsii itselleen rakkautta
uskova sielu
ei luovu haaveistaan
onnellinen sielu
löytää lähelleen ihmisen
monenlaisia sieluja....
toiset on uskollisia,toiset löytävät rakkaudenkin
Mutta usein kai se jää toteutumatta
Onnea voi etsiä. Tai sitten voi luovuttaa.
toiset etsivät ja
hapuilevat sielut ainakin pois :(
se menee vaan niin,
uskovat, onnelliset ja etsivät sielut
löytää - etsivät löytää -
luovuttajat eivät
Sielujen kemia on varmaan paljon monimutkaisempi juttu. Minäkään, joka koulussa olin hyvä vähän joka aineessa, en sielujen kemiaa ole koskaan oppinut ymmärtämään kunnolla. Sama sieluhan voi sisältää nuo kaikki elementit yhdellä kertaa. Sielun silmin kohdatessa toisen ihmisen kohtaus on aina ainutkertainen, eikä ennalta arvattavissa jonkin kaavan mukaan.
Olen useasti ajatellut sanontaa, että silmät on sielun peili ja pohtinut hetkiä, jolloin ihminen ihastuu/rakastuu toiseen ihmiseen kerta katseella, niin onko siinä kyse juuri sielujen kohtaamisesta? Hetkestä, jolloin sielu kohtaa toisen samanlaisensa.
Jostain olen saanut sen käsityksen (en tiedä olenko ihan oikeassa), että sielunvaellukseen uskoessa ajatellaan, että jokaiselle sielulle on olemassa se oma pari, ja sielu etsii omaansa niin kauan kunnes sen oikean löytää. Samat sielut vaeltavat ja tapaavat uudelleen ja uudelleen kunnes saavat ikuisen levon vasta liittyssään toisiinsa.
Sinänsä tuollainen on ajatuksena kaunis, mutta aikaavievä ennenkuin oikean onnen tavoittaisi, sanoo tässä ja heti tänään ajatteleva nykyajan ihminen....
Vai onkohan minulla vain itselläni liian monimutkainen sielu?
onnea me etsimme
kunnes löydämme
elämä pelkkää odottelua
turhanpäiväistä keskustelua
ajalle ei niin väliä
on aikaa odottaa
kun ei ole muutakaan
mikä kiinnostaa
Se tulee ihan varmasti etsimättä ja usein just silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Elämällä on tapana yllättää kuin nurkan takaa varkain. Ja sen jälkeen onkin varmaan vain kyse siitä osaako ihminen olla onnellinen. Siitä kai se on kyse just siinä sielujen kemian vaikeudessakin eli osata ottaa onnestaan kiinni oikeasti.
kaikki osaavat rakastaa
olemme luotuja siihen
kuka uskaltaa rakastaa
jonka sielulla on siivet
Totta tavallaan. Kaikki osaavat rakastaa, mutta osaavatko kaikki sen osoittaa onkin sitten jo eri asia. Tai ottaa vastaan rakkautta. Se on jo toinen asia.
Varmaan molemmat asiat on meihin kaikkiin sisään rakennettu ja luonnostaan lahjaksi luotu. Mutta meneehän monet vähemmänkin monimutkaisemmatkin koneet epäkuntoon, niin miksei siis ihminen.
Puhutaanko siinä silloin uskaltamisesta jos ei osaa, ei varmaan. Uskon kuitenkin, että varmaan useamman kohdalla kyse on varmasti enemmän uskaltamisesta kuin oikeasti taidon puutteesta.
Ja voin vannoa että jokaisella sielulla on siivet, uskaltaako niillä sielu lentää on sitten taas uusi kysymys.
kun minun sukulaissieluni on jo hävinnyt,lähtenyt,jäljettömiin...
ei minun tarvitse asenteellani ketään ajaa minnekään...................
Oli se rakkautta.
Mietit sitä liikaa
ja päättelit muuta.
Päädyit ajatukseen
jatkaa matkaa yksin.
Se on helpompaa.
En minä sinusta olisi
huolissani, jos se
olisi muuta. En
laittaisi itseäni
likoon - alttiiksi ja
kokisi karvaita tappioita.
Vähempikin riittäisi,
jos se ei olisi rakkautta.
Nyt vasta tiedän, mitä
yksinäisyys on.
-----
Tällaisia ajatuksia. Tuskin ajattelisit kyynisesti oliko se rakkautta, jos se ei olisi ollut sitä.
yksinäisyys on helppoa
paitsi silloin
kun on yksinäistä
rakkaus on helppoa
paitsi silloin
kun on mustasukkaisuutta
jätetyksijäämisen pelkoakin
voi hoitaa yksinäisyydellä
mustasukkaisuuttakin
voi hoitaa pettämällä
En tiedä tuosta
mustasukkaisuudesta.
Se on minulle vierasta.
Voiko sillä hoitaa
mustasukkaisuutta?
Mielestäni ei, sillä
silloin satuttaa myös
kolmatta osapuolta.
Pelot ovat pelkoja.
Ne pitäisi selvittää
puhumalla.
Jos jätetyksi tulee,
niin sehän on paluuta
entiseen?
Enemmän pelkäisin sitä,
kuinka kohtelisi hän minua
suhteessa. Ottaisiko
huomioon vai jatkaisiko
vanhaan malliin?
...kannata pelätä
"yksinjäämisenpelkoa hoitaa
yksinäisyydellä"
eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan jollei elä ja katso
Varma, että kumpikin sai siitä tapaamisesta jotain. Yhdessäolo ei käsittääkseni merkitse yksinäisyyttä :/..onnistuneessa suhteessa ainakaan.
Rakkaus tulee vasta vuosien myötä..ehkä se sittenkin oli ihastumista ..
Vaan jos voisinkin. Löydät minut suunnilleen sieltä, missä sinun ei pitänyt enää käydä.
ovet ovat sulkeutuneet
ei minulla ole tarvetta
niitä aukaista
voit avata oven itse
tulla tänne puolelle
tervetuloa