Ootte varmaan kaikki lukeneet naisista, jotka rakastuu sarjamurhaajiin yms. Varmaan suurin osa pitää heitä sairaina, kuten myös minä.
Ongelmani on kuitenkin seuraava: innostun aina kun luen ihmisistä, jotka ovat tehneet ns. "white collar"-rikoksia(talousrikokset, korruptoituneet politiikot). Vaikka he olisivat tehneet mitä tahansa tunnen vain sääliä heitä ja heidän perheitään kohtaan siitä, että he joutuvat pitkäksi aikaa(amerikassa esim. Tycon Denis Kozlowski(?) ja pahamaineisen Enronin Jeffrey Skilling saivat muistaaksi useita vuosikymmeniä vankeutta, epäreilua, koska jenkeissäkin on tapauksia, joissa väkivalta ja seksuaalirikoksista on saanut naurettavan lieviä tuomioita(ei toki Suomen mittapuulla) tai superlobbari Jack Abramoff ,joka sai jotain kuusi vuotta linnaa.
Kumma kyllä "viehtymys" kohdistuu vain jenkki tai britti crookseihin.
Jos tutkiskelen lapsuuttani muistelen, että viehtymykseni kyseisiin herroihin sai alkunsa kun olin jotan 11 v. ja luin Barings(?) pankin "kaataneesta" Nick Leesonista. Muistan kuinka menetin yöunia kun mietin "Nick-rukkaa" Singaporelaisessa vankilassa ja miten surullinen olin kun myöhemmin sain kuulla hänen sairastuneen syöpään.
Mietinkin onko tämä normaalin rajoissa? Muuten olen suht. normaali, lainkuulijainen ja rauhallinen tytsi. Tekee vain mieli joskus tarttua kynään ja kirjoittaa "dear jeffrey skilling, I feel for you and your family,I'll keep you in my prayers".
En kirjoita mitään Watergatesta vielä, etten kaikki sympatiat mua kohtaa katoa.
Ongelmani on kuitenkin seuraava: innostun aina kun luen ihmisistä, jotka ovat tehneet ns. "white collar"-rikoksia(talousrikokset, korruptoituneet politiikot). Vaikka he olisivat tehneet mitä tahansa tunnen vain sääliä heitä ja heidän perheitään kohtaan siitä, että he joutuvat pitkäksi aikaa(amerikassa esim. Tycon Denis Kozlowski(?) ja pahamaineisen Enronin Jeffrey Skilling saivat muistaaksi useita vuosikymmeniä vankeutta, epäreilua, koska jenkeissäkin on tapauksia, joissa väkivalta ja seksuaalirikoksista on saanut naurettavan lieviä tuomioita(ei toki Suomen mittapuulla) tai superlobbari Jack Abramoff ,joka sai jotain kuusi vuotta linnaa.
Kumma kyllä "viehtymys" kohdistuu vain jenkki tai britti crookseihin.
Jos tutkiskelen lapsuuttani muistelen, että viehtymykseni kyseisiin herroihin sai alkunsa kun olin jotan 11 v. ja luin Barings(?) pankin "kaataneesta" Nick Leesonista. Muistan kuinka menetin yöunia kun mietin "Nick-rukkaa" Singaporelaisessa vankilassa ja miten surullinen olin kun myöhemmin sain kuulla hänen sairastuneen syöpään.
Mietinkin onko tämä normaalin rajoissa? Muuten olen suht. normaali, lainkuulijainen ja rauhallinen tytsi. Tekee vain mieli joskus tarttua kynään ja kirjoittaa "dear jeffrey skilling, I feel for you and your family,I'll keep you in my prayers".
En kirjoita mitään Watergatesta vielä, etten kaikki sympatiat mua kohtaa katoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tollaiset rikolliset voi vaikuttaa tosi älykkäiltä, ovelilta, sivistyneiltä, karismaattisilta ja 'cooleilta' tyypeiltä, joten mikä ettei heistä olisi kiinnostunut.
Hyvä tietää etten ole ihan kahjo. Ja jos pitää joistain rikollisista olla kiinnostunut, niin onhan se parempi valita sellaiset, jotka eivät ole toimineet väkivaltaisesti (: