25.11
Luulitko että lasinsirpaleista heijastuva valo
näyttäisi silmillesi totuuden?
Etkö huomannut, että ne olivat
vain kappaleita, joista muodostuva kokonaisuus
oli oma kyyninen tulkintasi
kaikesta?
Jokainen kappale varmasti
näytti todellisuudesta
jotain,
ilmaisi yhtä tosiasiaa
Mutta sirpaleisten tosiasioiden joukko
vertavuotavissa, naarmuuntuneissa käsissä
ei ole kaikki todellisuus
Nyt vasta, vähitellen
ymmärrät sen
Korkean kallion huipulla
vailla tarvetta heittäytyä ja ruhjoutua kiviin
seisot sieluasi tunnustellen
Olet jo kääntänyt katseesi toisista
ja heidän kovuutensa ja ilkeytensä syyttelemisestä
omaan itseesi
Tuuli, pese silmäni
Ja syyttelemättömien kyynelten valuessa kasvoillasi
kätesi parantuvat hiljalleen, viiltohaavat
ranteissasi
Ja sielun syvyyksiin isketyt kohtalokkaat vammat
Olisivat saaneet sinut hengiltä
jos et olisi antanut koko sydämestäsi
anteeksi
Kantaen syvää katkeruutta ja inhoa päivä päivältä
olisit yhä lujemmin sitonut itseäsi heihin
jotka luulit jättäneesi taakse
Vieläkin on vaikea nähdä
mutta pala palalta kokonaisuus hahmottuu
ja tämän kokonaisuuden äärellä
ei ole vaikea hengittää
Läsnäolon kallio, hyväksyvän kaikkeuden tuuli
Kun ihminen saa muotoutua
itsekseen
ja irrallisia tosiasioita enemmän
on taivaallinen totuus
Myös rakkaudeksi voisit sitä sanoa,
jos sana ei kuulostaisi korviisi vieläkin niin
kipeältä
Luulitko että lasinsirpaleista heijastuva valo
näyttäisi silmillesi totuuden?
Etkö huomannut, että ne olivat
vain kappaleita, joista muodostuva kokonaisuus
oli oma kyyninen tulkintasi
kaikesta?
Jokainen kappale varmasti
näytti todellisuudesta
jotain,
ilmaisi yhtä tosiasiaa
Mutta sirpaleisten tosiasioiden joukko
vertavuotavissa, naarmuuntuneissa käsissä
ei ole kaikki todellisuus
Nyt vasta, vähitellen
ymmärrät sen
Korkean kallion huipulla
vailla tarvetta heittäytyä ja ruhjoutua kiviin
seisot sieluasi tunnustellen
Olet jo kääntänyt katseesi toisista
ja heidän kovuutensa ja ilkeytensä syyttelemisestä
omaan itseesi
Tuuli, pese silmäni
Ja syyttelemättömien kyynelten valuessa kasvoillasi
kätesi parantuvat hiljalleen, viiltohaavat
ranteissasi
Ja sielun syvyyksiin isketyt kohtalokkaat vammat
Olisivat saaneet sinut hengiltä
jos et olisi antanut koko sydämestäsi
anteeksi
Kantaen syvää katkeruutta ja inhoa päivä päivältä
olisit yhä lujemmin sitonut itseäsi heihin
jotka luulit jättäneesi taakse
Vieläkin on vaikea nähdä
mutta pala palalta kokonaisuus hahmottuu
ja tämän kokonaisuuden äärellä
ei ole vaikea hengittää
Läsnäolon kallio, hyväksyvän kaikkeuden tuuli
Kun ihminen saa muotoutua
itsekseen
ja irrallisia tosiasioita enemmän
on taivaallinen totuus
Myös rakkaudeksi voisit sitä sanoa,
jos sana ei kuulostaisi korviisi vieläkin niin
kipeältä
Vastaukset 4
Vanhimmat
join aamukahvia,
luin hesaria ja
äitiparran runoa,
kuunnellen mm.
ihmisen mieltä,
että miten ihmeessä
joku voi kirjoittaa
noin koskettavia runoja.
Kaunista sunnuntaita!
näissä rekisteröitymisasioissakin,
kun tarkoitus ei ollut olla nimetön.
mun piti vastata jo aiemmin mutta kävi niin kuin usein käy, että aika pyyhältää ohi, täällä palstalla varsinkin kun trafiikki on sitä luokkaa, uusia runoja pukkaa ja vanhat avaukset kommentteineen tipahtaa edellisille sivuille.
Mutta jos satut vielä käväisemään näin vanhassa ketjussa, kiitos toivotuksesta, ja sinulle toivotan - tässä vaiheessa - oikein hyvää alkanutta tiistaipäivää.
Ikäasiaa olen kommentoinut jo ennenkin, mutta kerta kiellon päälle, niin että ei kai se nyt vielä tuossa iässä paina, juksaat vaan. :)
terveisin
-parta
kun tässä iässähän se nimenomaan alkaa se ikäkuluksi muuntuminen.. lehdessäkin niin kirjoiteltiin jonkin aikaa sitten. Päivä päivältä siis vanhenen, mutta yritän tehdä sen innostuneesti, jos jaksan.
HyvääYötä!