tapaamiset jatkuu turvakodilla (3tuntia) huhtikuuhun (ainakin), koska:
1) lapseni reagoi tapaamisiin levottomuudella
2) koska itse jätin kaksi tai kolme tapaamista väliin. (tästä voin syyttää vain itseäni, ja katson peiliin ANKARASTI...).
tuonne aiempaan ketjuun viitaten:
en koskaan ole ollut psykoosissa tai psykoosin partaalla elämässäni, siis ennen huostaanottoa. ja tästähän on sossuillakin tieto.
eli alan jännittää, "seota" ennen palaveria, ja etenkin sen jälkeen kun päätös on noinkin karkea.
tuolla joku hyvin pystyi ikäänkuin asettumaan asemaani, ja tajuamaan tuskani, valvomiseni, syömättömyyteni (siis kaikki tämä: ei ole tietoista toimintaa)jne.
normi elämässä (työ, arkirutiinit, hoitolapset, harrastus jne.), ei minulla ole mitään univaikeuksia, "syömishäiriöitä", psykooseja tmv.
en syytä näistä oireista yksin huostaanottoa, mutta persoonani/psyykeni on sellainen, ettei se kestä lapsesta eroa, oman lapsen ikävää, painetta huostaanoton saralla (=palaverit) jne.
nyt kun "tuomio" huoltsikasta on tullut, aikani murehdin, ja sitten taas nousen suosta. eikä todellakaan ole tietoakaan mistään valvomisesta tai syömättömyydestä! minulla ei ole diagnoosina rajatilapersoonallisuus... minulla ei ole diagnoosina mitään mielenteveyden häiriötä.
mutta pystyykö kukaan ikinä tajuamaan sitä, että tervekin ihminen sairastuu (valvoo, murehtii), jos se ei ymmärrä asioita tai joutuu taistelemaan kohtuuttomasti niiden puolesta?
älkääkä sanoko: "lakkaa murehtimasta, paina pää tyynyyn!"
1) lapseni reagoi tapaamisiin levottomuudella
2) koska itse jätin kaksi tai kolme tapaamista väliin. (tästä voin syyttää vain itseäni, ja katson peiliin ANKARASTI...).
tuonne aiempaan ketjuun viitaten:
en koskaan ole ollut psykoosissa tai psykoosin partaalla elämässäni, siis ennen huostaanottoa. ja tästähän on sossuillakin tieto.
eli alan jännittää, "seota" ennen palaveria, ja etenkin sen jälkeen kun päätös on noinkin karkea.
tuolla joku hyvin pystyi ikäänkuin asettumaan asemaani, ja tajuamaan tuskani, valvomiseni, syömättömyyteni (siis kaikki tämä: ei ole tietoista toimintaa)jne.
normi elämässä (työ, arkirutiinit, hoitolapset, harrastus jne.), ei minulla ole mitään univaikeuksia, "syömishäiriöitä", psykooseja tmv.
en syytä näistä oireista yksin huostaanottoa, mutta persoonani/psyykeni on sellainen, ettei se kestä lapsesta eroa, oman lapsen ikävää, painetta huostaanoton saralla (=palaverit) jne.
nyt kun "tuomio" huoltsikasta on tullut, aikani murehdin, ja sitten taas nousen suosta. eikä todellakaan ole tietoakaan mistään valvomisesta tai syömättömyydestä! minulla ei ole diagnoosina rajatilapersoonallisuus... minulla ei ole diagnoosina mitään mielenteveyden häiriötä.
mutta pystyykö kukaan ikinä tajuamaan sitä, että tervekin ihminen sairastuu (valvoo, murehtii), jos se ei ymmärrä asioita tai joutuu taistelemaan kohtuuttomasti niiden puolesta?
älkääkä sanoko: "lakkaa murehtimasta, paina pää tyynyyn!"
Vastaukset 29
Vanhimmat
En tiedä muista, mutta minua jo pelkästään kohtalostasi lukeminen ahdistaa valtavasti, saati sitten että jos itse joutuisi vastaavaa kokemaan. En kestäisi, tiedän sen.
Älä syytä itseäsi siitä, että et mennyt käskyjen käydessä vastaanottokodille muistuttamaan lapsellesi itsestäsi ja taas joutuvan ikävöimään jättäessänne jäähyväiset. Älä syytä itseäsi, sossutantta on syyllinen.
ihan samat tuntemukset, ahdistaa jo pelkkä lukeminen.
En uskalla ajatellakaan, miltä sinusta mahtaa tuntua, kun tuntuu, että itsekin joutuu valtavan ahdistuksen kynsiin. Ei tollasta voi ihmisille tehdä.
Oliko ne tapaamisista poisjäämiset tapahtuneet nyt lähiaikoina, vai onko kaiveltu jotain vanhoja juttuja?
Oliko sun asianajaja paikalla? Hyväksyikö ton mukisematta?
Ihmettelen, ihmettelen, ei muuta voi
ihan myötätunnosta. minä olen syömättä kun ongelmia on. ruoka ei vaan maistu. ei tarvitse edes isosta jutusta olla kyse.
kun jännität noita tapaamisia niin olisithan aika epänormaali jos et tekisi? toivoisin niin että voisin sinua auttaa tai tukea jollakin tavalla. onko mitään mitä voin tehdä?
jokainenhan voi soitella minulle. en tiedä auttaako se, mutta ainakin vertaistukea kai saa.
tosin jokaisen huostaanotto on NIIN henkilökohtainen, ettei kai kukaan pysty ymmärtämään sitä/auttamaan siinä.
ja saattepahan minun kanssa keskustellessa kuulla minun ääneni, minun sanani jne., etten todellakaan ole mikään "hullu."
s-posti minulla usein tukossa, mutta tässä jos jotakuta kiinnostaa:
[email protected]
siellä sitten voi vaihtaa numeroita jos kiinnostaa.
On aivan normaalia että lapsi reagoi tapaamisiin levottomuudella.Miten muuten hän voisi? Olisin enempi huolissani jos ei reagoisi.Meidän sijoitetuilla on myös levottomuutta tapaamisten jälkeen mutta se on tiedostettu ja sijaisvanhempien on se hyväksyttävä.
hyväksyn levottumuuden, mutta olisin silti sitä mieltä että levottomuus lieventyisi, jos poikani olisi esim. kotilomilla klo 10-19, jolloin normi arki tulisi esille. eikä tapaaminen laitoksessa (=turvakodilla).
levottomuus kuvastaa vain sitä, että poikani käsittelee identiteettiään: missä hän asuu, kuka hän on, kuka hänen vanhempansa on jne.
jos levottomuus ei lopu (sij.vanhemmilla ei ole enää keinoja käsitellä sitä-omien sanojensa mukaan), niin sitten annan poikani luisua pois. annan hänelle rakkaudesta vain YHDEN kodin, ettei hän hämmenny enempää. ja hänellä on sen jälkeen vain yhdet vanhemmat. teen nimenomaan tämän kaiken VAIN lapseni edun nimissä.
periksi. Tuo on ollut niin systemaattista sun nujertamista tuo touhu ja lapsesi petaamista sij.perheelle.
Älä anna heille voittoa tässä asiassa.
Sanovat vielä myöhemmin pojallesi, että äitisi luovutti sinut meille, ei halunnut enää sinua kotiin.
se on ollut kai kaupungin tarkoitus koko ajan.
joensuussa on turvakodilla neljä (4!) työntekijää jatkuvassa KOLMIvuorotyössä.
samoin lastensuojelunpäällikkö on sanonut että joensuussa pitäisi tehdä huostaanottoja enemmän! vuonna 2005 niitä oli 9kpl. tämä herätti keskustelua myös kaupungin hallinnossa-olisi parempi taloudellekin jos huost.ottoja voitaisiin purkaa.
kyseinen last.suojelunpäällikkö on sanonut minulle, ettei huostaanottoa tulla IKINÄ purkamaan, KOSKA se on kerran tehty...
katsokaa verkko karjalaisesta joensuun vammaispalvelun (lastensuojeluahan sekin) toiminta esim. suunnistajapariskunta boströmin tapauksessa.
nykyinen lastensuojelupäällikkö tuntuu olevan kovin tulosvastuullinen-lastensuojeluun ei määrärahoja enempää, ei resursseja enempää jne.
nyt on lääninhallitus puuttunut tähän työntekijä määrään, mutta edelleen lastensuojelupäällikkö on sitä mieltä, ettei työntekijöitä esim. turvakodille enempää tarvita.
pieni/nuori poika liian isoissa saappaissa. katsotaan, kauanko keikkuu virassa...
Mistäköhän se lastensuojelupäällikkö on saanut päähänsä, että hän päättää huostaanoton purkamisesta. Hahhah.
mahdollisuutta muuttaa toisen kunnan alueelle?
Tuolta jostain kirjoituksesta vasta luin, että jos vanhemmat muuttaa, niin huostan purkaminen kuuluu sille kunnalle, missä vanhemmat asuu, mutta se kunta vastaa huost,oton kustannuksista, mikä on huostan alunperin tehnyt.
siinä voisi olla pieni mahdollisuus onnistua ohittamaan tuon hirmuvallan.
Mitä paikkakuntia siinä lähellä olisi, minkä alueelle voisit kirjat muuttaa ja ruveta asioimaan paikallisen sossun kanssa. Selvittelepäs. ei kai sitä ihan tarvis edes fyysisesti kokonaan muuttaa, kunhan on kirjoilla toisessa kunnassa.
Asuuko sun vanhemmat myös Joensuussa, vai olisko heistä tässä apua?
siiis lapsi ei vahingoitu siita etta hanella on vaikka montakin hoitopaikkaa niin han kaikilla lapsilla se on vain hyvaksi varsinkin leikki ikaisille. lukekaa psykolokiaa.
sen sijaan aidin riisto on paha ja suuri rikos jonka laki maarittelee ei sossut sentaan siihen uskalla pida vaan puoles laki on sun puolella eika soskujen
tunteesi.Ikävä lasta kohtaan päivästä toiseen,ja
vuodesta toiseen.Taistelut tapaamisista,kieroudet
syövät kovasti.Susiemoja jos olisimme raatelisimme
sen joka pentumme yrittäisi viedä.
Kuinka sitten tulee menetellä?
"
tapaamiset jatkuu turvakodilla (3tuntia) huhtikuuhun (ainakin), koska:
1) lapseni reagoi tapaamisiin levottomuudella
2) koska itse jätin kaksi tai kolme tapaamista väliin. (tästä voin syyttää vain itseäni, ja katson peiliin ANKARASTI...).
"
Jos kerran lapsi reagoi tapaamisten jälkeen ei-toivotusti levottomuudella, niin eikö sossun olisi pitänyt olla kiitollinen, kun Feroza jätti tapaamisia väliin?
minulla on kaksi lastani ollut huostassa nyt vuoden ja 3 kk suoraan sanottuna alkoholin liikakäytön takia, eli täysin perustellusti.. aluksi huusin ja hilluin sos.toimessa, koska se tunne kun revitään läheltä tarkeimmät asiat. oli tehdä minusta hullun. en hyväksynyt mitään. en mennyt lasten tapaamisiin, jotka tapahtui sijaisperheessä. vasta kun minulle sanottiin, että minun on näytettävä, että pystyn tapaamaan lapsia sovitusti ja välitän heistä ja asiat ovat tietysti muutenkin kunnossa. nyt on vuosi ja kuukausi raittiutta takana. lapset ovat luonani maaliskuuhun asti joka toinen viikonloppu pe-su. ja jouluna viikon. maaliskuussa on seuraava suunnitelma palaveri ja siinä katsotaan, missä tahdissa lapset tulevat kotiin. suunnitelma on soskussa tällä hetkellä, että lapset tulisivat huhtikuusta joka toinen viikko viikoksi ja heinäkuussa kotiin.
tämän mä sain aikaan vain siksi, kun nöyrryin. ja huomasin, että minun tappeleminen on aivan turhaa. pahennan vaan omaa asemaani. nyt sos toimi luottaa minuun ja luotan itse itseeni.
minunkin lapset ovat levottomia aina kun tulevat tänne ja kun menevät takaisin sijaisperheeseen. täysin normaali reaktio.
lapset kaipaavat minua koko ajan ja soittavatkin minulle usein ja toisin päin. soittamis luvankin sain vain nuolemalla persettä... suoraan sanottuna
mä uskon ferosa, että kun hieman annat tuolle uhmalle periksi asiasi rupee sujumaan. voithan sä leikkiä vuosikausia tätä samaa peliä, mutta sos.toimi määrää sinun lapsista nyt. näytä niille, että sinusta on äidiksi. siitähän tässä on kokonaan kyse.
niin minäkin tein ja hyvin rullaa asiat nyt.
huostaanoton syystä edes kysymys
(olikos se huostaanotto alunperin tuoreen vauvan äidin "tuoreutta" vai mitäs ne Ferozan lastensuojelusossut olivatkaan aikain alussa syyksi kirjanneet..)
Kaikkinensa Ferozan juttu on ihan omituinen.
Hänen lapsihan olisi todellakin sairas
jos ei millään tavalla reagoisi oman äitinsä tapaamisiin ja hyvästeihin (eikös lapsi ollut jo lähdössä äitinsä kyytiinkin...)
Ferozan kannaltahan on todella hyvä:
vaikka tapaamiset ovat olleetkin erittäin vähäisiä, siltikin siitä huolimatta lapsi tietää
kuka on hänen oikea äitinsä!
Se on jollakuilla jästipäillä (virkamiehillä) todella kova se hinku
näyttää tavalliselle kansalaiselle
kuka määrää ja mitä määrää!
Olipa sitten kyseessä pienen lapsen oikeus omiin vanhempiinsa
taikka mikä muu tahansa asia
missä viranomainen
saa ja voi näyttää mahtinsa ja voimansa!
Säälittävää virkamiestyötä!
Ferozalle.
Haet sitä purkua vaan.
Laitat asianajasi kanssa purun haku paperinne kuntoon ja haku sosiaalitoimistoon lastensuojeluviranomaisille.
Joutuuvatpa lastensuojelijat ainakin perustelemaan ja tekemään lainmukaisen päätöksen
miksei alunperinkin köykäsillä syillä tehtyä huostaanottoa
jo vihdoin ja viimein pureta!
Lastensuojelumme tarkoitus ilmeni tuossa erittäin hyvin. Biovanhemman onkin korjattava ensisijaisesti käytöksensä viranomaiseen eikä lapseensa päin (lapsi jää sivuasiaksi). Huostaanottojärjestelmä onkin sen määrät huomioon ottaen ilmiselvästi viranomaisillemme keino hallinnoida parhaassa työiässä olevia vitaalisia äitejä ja isiä. Jos nöyrtyy niin saa lapsensa takaisin tai ainakin saa tavata rakkaintaan. Tottakai jokainen nuolee kenen tahansa saappaat kiiltäväksi siinä tilanteessa. Lapsi on viranomaisille pelkkä pelinappula, siitä kertoo huostaanottomäärät ja se valtava rahasumma, joka vallankäyttöön ollaan valmiita surutta panostamaan. Todelliseen tarpeeseen huostaanotoilla ei sitten niin kiire olekkaan, kuten niin monet kaltoin kohdellut lapset ovat julkisuudessakin kertoneet ja toivoneet, että heidät olisi otettu karmeista kodeistaan huostaan.
Ferozan kiusaaminen tulee selkeästi esille sossun kirjottamien lausuntojen skitsofreenisuudesta, joten Ferozaa ei auta vaikka hän nöyrtyisi tai tarjoaisi vallankäyttäjälle mitä tahansa vaihtoehtoa (mitä tahansa). Ferozaa vastassa on sadisti.
olenkin yrittänyt nöyrtyä ja ottaa vastaan sen vähän mitä sossut minulle antavat.
huhtikuuhun asti porskutan näin tapaamisten suhteen, mutta mitä he sitten keksivät?!
jos lapseni reagoi edelleen, voivatko he kieltää tapaamiset kokonaan?
ukki jo sanoi epätoivoisena, että näinköhän me (ukki, mummi ja minä) käydään lopu elämä turvakodilla tapaamassa.
helinä: ei nyt sentään mistään skitsofreniasta lue last.suoj.papereissa =) ei sentään niin härskejä ole sossut täälläkään!
Kyllä minä leimaisin sossutantan skitsofreeniseksi kun hän lausuu että tapaamiset pidetään turvakodilla, koska lapsi tapaamisten takia reagoi levottomasta. Samassa lausunnossa sossutantta kuitenkin syyllistää sinut Feroza siitä, että olet jättänyt tapaamisia väliin.
Jos sossutantta ei ole skitsofreeninen, niin mikä hän sitten, tyhmä vai.
professori Taskisen kesällä Oulussa
sossuille pitämässä esitelmässä jotain mainintaa tästä sijoitettujen lasten vanhempiensa tapaamisten jälkeisestä
levottomuudesta jne.... muistelisin sellaista.
kyllähän sossutantta tollasen lausunnon kirjottaessaan törkeesti halveksii lausunnon lukijan älykkyyttä, ei ainoastaan Ferozan, vaan kaikkien niiden, jotka lausunnon lukevat. Kuinka tollasta moskaa voidaan veronmaksajien palkkaamina suoltaa paperille perusteluina tapaamisten pitämiselle turvakodissa eikä lapsen omassa kodissa, jossa lapsen ei edes ole väitetty olevan vaarassa millään lailla. Tulee tässä jo ihan halveerattu olo itse kullekin.
lausunnot ja rajoittamiset ovat kirjallisuuden tasoltaan tuota luokkaa.
taitaavat olla rikkaita immeiset idässä
kun on vara maksaa sossullekin p.. kirjoittamisesta.
puhumattakaan sijoituksen kokonaiskustannuksista.
Feroza
Tapaamisten rajoituksesta on oltava lainmukainen ja asiallinen päätös sossusta.
Siitähän tuollaisella tuntimäärällä
tapaamisten suhteen on kysymys.
ei sillä ole mitään merkitystä mistä syystä lapset ovat huostassa. oli sitten perustellusti tai ei perustellusti. samalla lailla ne ovat huostaan joutuessaan soskun alaisia ja ovat kauan.
..se kannattaa.Jos sinulle ei ole annettu diagnoosia ja sosku niin kirjaa papereihin on hän loukannut kunniaasi ja pahasti.LAita valitus tästä soskusta lautakunnalle sosiaaliasiamiehen kanssa...ole kärsivällinen..valitus menee ilmeisestikkin läpi kunnassanne ja laita se sitten hallinto-oikeuteen...aikaa menee ja soskut ilmeisestikkin kiristävät sinua lastesi tapaamisen rajoituksella mut älä anna lannistaa.
Valitus kelpoinen päätös vaan sit siitä rajoittamisesta.Sinulla on vielä parempi tilanne kun minulla koska uskoin sinisilmäsesti et soskut tekee yhteistystämme helpompaa kun annan niiden päättää...MUTTA MENIKIN HUONOMPAAN!Valitin kuitenkin jälkikäteen ja sain myötävän päätöksen edukseni ja lastenkin ja nyt odottelen seuraavaa palaveria missä aijon vaatia kaikkee enkä nynnyile...muista kuitenkin pitää itsesi kurissa siis reakoimisessa..ole cool!
normaalia, että ikävöi lapsia ja on huolissaan. sinun lapsesi, eivät ilmeisesti ole ollut huostassa kovin kauaa ja jos saat tavata niitä vaan 3 tuntia kerralla. menee aikaa ennen ku ne kotiutuu kokonaan.
jostain luvin, että sinulla on lakimies. eikö se osaa auttaa sinua? huostaanoton purku on ainut mitä voit yrittää, jos et halua olla sos.toimen kanssa väleissä.
musta on aika vaikea uskoa, että lapset otetaan huostaan syyttä, jotenkin en usko sitä. tai siinä tapauksessa sosiaalitoimisto on rikkonut lakia ja lakimiehesi pystyy sen varmasti todistamaan.
voimia sinulle. kyllä se aurinko vielä joskus paistaa.
silla itsellanikin on menossa kuten feroxzalla teitaakseni jo kolmatta vuotta, laiton on laiton vaikkei lakimies tumpelo saisi tolkkua asiaan. lapsille oikeutta ja vapaus ja rikollisesti toimineet sossut sinne toiseen linnaan
puhutaan lapsen kehityksen kannalta (esim. eroperheet)
tärkeästä (toisen) vanhemman tapaamisesta.
___________________________
Lapset reagoivat eroon
Älä säikähdä lapsen reaktioita.
Lapset reagoivat eroon eri tavoin liittyen lapsen ikään, sukupuoleen, lapsen temperamenttiin ja erotilanteeseen.
Jotkut lapset ilmaisevat itseään voimakkaasti heti tiedon saatuaan, mutta toiset reagoivat vasta myöhemmin konkreettisten tapahtumien myötä.
Aika tavallista on myös se, että vasta vuoden päästä erosta lapsi oireilee esimerkiksi kiukuttelemalla tai keskittymis- ja oppimisvaikeuksin.
Lapsella pitää olla lupa ilmaista omia tunteitaan niin vihaa, surua, pettymystä kuin pelkojaankin. Lapsen muille läheisille aikuisille (mm. opettaja, hoitajat, sukulaiset) on hyvä kertoa perheen tilanteesta, jotta he voisivat ymmärtää lapsen mahdollisia käytöksen muutoksia mm itkuherkkyyttä, ärtyisyyttä ja pelokkuutta.
On hyvä että lapsi ilmaisee tunteitaan eroon liittyen.
Jos lapsi ei näin tee,
on syytä olla ennemminkin huolissaan.
Jos aikuiset voivat huonosti omassa erokriisissään, lapset välttävät omien tunteiden ilmaisujaan. Siksi olisi hyvä, että lapsella olisi joitakin turvallisia muita aikuisia, joiden kanssa voi jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan.
http://www.tampere.fi/perhepalvelut/ero/lapsenasema/index.html
Sossuhan se on säikähtänyt Ferozan lapsen levottomuutta.
Kaikenlisäksi Ferozan ero lapsestaan on tarpeeton. Reaktioista päästään, kun lapsi palautetaan äidilleen viipymättä.
rutkasti mukana.
Ettei edes lastensuojeluviranomaisella ole
lapsen kehitykseen jne
ja eroon liittyvät perusasiat tiedossa!
Sellainen valitettava tosiasia on tässä tämän päivän kuntaviranomaisten työskentelyssä.
Kolmikymppiset, juuri kouluistaan valmistuneet,
virkoihin valitut yli-innokkaat "uudistajat"
ovat joko saaneet muutamien "uudistusten" jälkeen kenkää taikka eronneet itse omasta aloitteestaan.
Kun kaikki on mennyt tässä
"uudistamisessa" pieleen ja poskelleen.
Kuntalaiset ovat näiden innokkaiden
"uudistamistöiden" jälkeen
vaatineet vahingonkorvauksia saamastaan kohtelusta, toimenpiteistä jne
kunnasta.
kallista hallintoa ja viranomaistoimintaa.
on rajoitettu lapsen ikävöintiin vedoten.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/keskustelut/viestit.aspx?messageID=2774f9f7-f60d-4e7f-b610-dbd13d186b8e
Re:Huostaanoton purku,problematiikkaa (B.M., 22.4.2007 23:31)
Erikoiselta kuulostaa, että lapsen reagoiminen äidin soittoihin olisi peruste rajoittaa yhteydenpitoa. Syy lapsen reagoimiseen voi olla myös lapsen ikävä äitiään kohtaan. Eikö lapsi tapaa äitiään ollenkaan?
Huostaanotto pitää purkaa jos huostaanoton perusteet eivät ole voimassa. Eikö äidin ja lapsen yhteydenpitoa pitäisi tukea ja samalla tulisi näyttöä siihen, onko huostassa pito lapsen edun mukaista? Ajatus koekotiuttamisesta on mielestäni outo. Eikö kunnassa ole mahdollisuutta esim. perhetyöntekijöiden tekemään vanhemmuuden arviointiin, jonka jälkeen kotiuttamisasiaa voisi miettiä.