Elämän kääntöpuoli

jos tuolta tuntuu, et mitään häviä ottamalla yhteyttä HÄVIÄJÄÄNsiis, menoksi.

alamaissa, masentuneena ja sairaana olleena, voin lohduttaa sinua ja kertoa, että aikansa kutakin, aivan varmasti tulee parempi aika sinulle, ellei sairautesi ole todella vakavaa.
Kovin pohjalla vaan ihminen joutuu käymään joskus.
Lohduttaudu sillä, että sieltä on suunta vain ylöspäin.
Nyt kun olen masennuksesta selvinnyt, niin kaikki tuntuu aivan mahtavalta. Yleensä se, että tuntee jotain, sekin on jo ihme ja kaikki sen lisäksi on extraa, mitä tulee. Pienetkin asiat on aivan mahtavia. Ero edelliseen elämään on valtava.
Olin kai vain mennä tohottanut, enkä pysähtynyt juurikaan mistään nauttimaan ja tuntui, että tekemistä ja velvollisuuksia oli enemmän kuin laki sallii. Sairaus pisti tekemään stopin. Olin jo aivan valmis kuolemaan, luulin ettei elämällä ole enää mitään sellasta annettavaa minulle, mitä en olisi jo kokenut, tai minkä takia pitäis elää.
Onneksi sain elää. Sen jälkeen on tapahtunut niin paljon, eikä tarvi mitään erityistä edes tapahtua, kun pystyy taas tuntemaan, niin nauttii ihan kaikesta.
Meillä tosin mun mies oli todella täysillä mun tukena ja sairastumiseni ehkä ennemminkin vahvisti liittoamme. Suuri kiitos kuuluu miehelleni. Hänellä oli varmaan toDELLA vaikeaa mun kanssa.
En ollut ilkeä, mutta täysin toimintakyvytön ja itkin vaan. Siitä meillä olikin koko perhe shokissa, kun eivät juuri koskaan olleet nähneet mun itkevän. Eivät tienneet miten suhtautua minuun. Tulipa siinä kerralla itkettyä viidenkymmenen vuoden itkut ulos.
Hyvä, että osaat ajatella, mikä tarkoitus tällä on. En tiedä vielä varmaksi, mutta luulen, että ainakin osittain mulle piti niin käydä, että ymmärrän muita samassa tilanteessa olevia.
Olen sen jälkeen auttanut vaikka kuinka monta ylös masennuksen syövereistä.