Elettiin sotien jälkeistä aikaa ja oravien nahat olivat kovassa kurssissa. Niinpä, siitäkin huolimatta, että isä oli metsähallituksen metsänvartija, erään talon pojat intoutuivat metsästämään ammatikseen oravia rauhoitusaikana.
No. Nyt jo edesmennyt setäni, Eino, oli jostain syystä suikeentunut näille veljeksille ja ilmoitti poliisille poikien luvattoman oravanpyynnin. Siinä vaiheessa kun poliisi oli taloon tullut, oli yksi pojista livistänyt keittiön ikkunasta luvattoman sotilaskiväärin kanssa ulos ja metsään piiloon. Tarkastuksessa oli saunan seinät olleet täynnään kuivumassa olevia oravan nahkoja, jotka poliisi takavarikoi, samoin kaikki aseet. Eli pojille jäi vain luvaton sotilaskivääri.
Tuli seuraava kesä ja lauantai-ilta. Veljekset olivat menneet raplaamaan erään talon pihalla olevaa taksiautoa ja taksimies oli mennyt komentamaan pojat pois autonsa kimpusta. Tästä kimpaantuneina pojat olivat hakeneet kiväärinsä ja päättäneet ampua tämän taksimiehen. Yksi meni kiväärin kanssa kytikseen ja toinen koputteleen ovelle. Tarkoitus oli, että kun taksimies tulee portaille, se ammutaan.
Kävi kuitenkin niin, että ovelle oli tullut taksimiehen vaimo ja homma meni mynkään. Kotiin matkatessaan veljekset olivat huomanneet kuinka setäni, Eino, on keskiyön aikaan tulossa polkupyörällä tanssimatkaltaan ja päättäneet ampua tämän kostoksi oravanpyynnin ilmoittamisesta. Olivat menneet metsikköön kytikseen ja kun olivat ampuneet, oli luoti kimmonnut ohjaussarvesta ja tästä Eino oli tajunnut, että nyt ammutaan kovilla. Oli hypännyt maantienojaan, josta nostanut kepin nokassa lakkiaan ja kun kivääri oli viidennen kerran lauennut, oli Eino päätellyt, että pojilta loppui lippaasta paukut. Oli hyökännyt ja ottanut pojilta kiväärin ja tuonut sen kotiinsa. Mummoni oli puolestaan vienyt kiväärin metsään, kätkenyt sammalien alle ja kun oli käynyt kirkonkylällä, oli ilmoittanut poliisille ja silloinen poliisi Ala-Matti oli käynyt tämän kiväärin pois.
Eli tällaista oli elämä Lapissa entisaikaan ja tämä juttu on tosi.
No. Nyt jo edesmennyt setäni, Eino, oli jostain syystä suikeentunut näille veljeksille ja ilmoitti poliisille poikien luvattoman oravanpyynnin. Siinä vaiheessa kun poliisi oli taloon tullut, oli yksi pojista livistänyt keittiön ikkunasta luvattoman sotilaskiväärin kanssa ulos ja metsään piiloon. Tarkastuksessa oli saunan seinät olleet täynnään kuivumassa olevia oravan nahkoja, jotka poliisi takavarikoi, samoin kaikki aseet. Eli pojille jäi vain luvaton sotilaskivääri.
Tuli seuraava kesä ja lauantai-ilta. Veljekset olivat menneet raplaamaan erään talon pihalla olevaa taksiautoa ja taksimies oli mennyt komentamaan pojat pois autonsa kimpusta. Tästä kimpaantuneina pojat olivat hakeneet kiväärinsä ja päättäneet ampua tämän taksimiehen. Yksi meni kiväärin kanssa kytikseen ja toinen koputteleen ovelle. Tarkoitus oli, että kun taksimies tulee portaille, se ammutaan.
Kävi kuitenkin niin, että ovelle oli tullut taksimiehen vaimo ja homma meni mynkään. Kotiin matkatessaan veljekset olivat huomanneet kuinka setäni, Eino, on keskiyön aikaan tulossa polkupyörällä tanssimatkaltaan ja päättäneet ampua tämän kostoksi oravanpyynnin ilmoittamisesta. Olivat menneet metsikköön kytikseen ja kun olivat ampuneet, oli luoti kimmonnut ohjaussarvesta ja tästä Eino oli tajunnut, että nyt ammutaan kovilla. Oli hypännyt maantienojaan, josta nostanut kepin nokassa lakkiaan ja kun kivääri oli viidennen kerran lauennut, oli Eino päätellyt, että pojilta loppui lippaasta paukut. Oli hyökännyt ja ottanut pojilta kiväärin ja tuonut sen kotiinsa. Mummoni oli puolestaan vienyt kiväärin metsään, kätkenyt sammalien alle ja kun oli käynyt kirkonkylällä, oli ilmoittanut poliisille ja silloinen poliisi Ala-Matti oli käynyt tämän kiväärin pois.
Eli tällaista oli elämä Lapissa entisaikaan ja tämä juttu on tosi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oliko poliisin vasikkana olo Einolle niin suloista, suloista että piti katehtia naapurin leipä pöydästä, oravannahathan olivat ihmiselle siihen aikaan rahaa ts. leipää.
Siinäpä sinun einosi ja sankarisi, vasikka Eino. Ja naaprisopuhan se siitä parani varmaankin aivan erinomaiseksi!
että laki on sama kaikille. Eli jos kaikki ei saa pyytää niin ei pyydä kukaan. Tämä pätee niin oraviin, hirviin kuin muuhunkin metsästykseen.
Ongelmaksi tapauksen teki sekin, että poikien isä oli metsähallituksen metsänvartija, jonka olisi pitänyt estää poikien rikollinen toiminta. Mutta kun ei niin ei. Sen sijaan isä-metsänvartija lähti kostamaan meille tapahtunutta ilmiantoa.
Kerronpa toisen tositarinan:
Syyskuussa 1967 olin hovikuskina eräällä luonnonpuistonvartijalla, jolla auto oli, mutta ei ajokorttia ja kun piti käydä asialla Rovaniemellä, ei uskaltanut kortitta kaupunkimatkalle lähteä, vaikka meille yli sata kilometriä ajoikin.
Asia eteni niin, että kuskasin hänet tältä matkalta Sompion luonnonpuiston vartiotuvalle asti. (Meinasi lähteä ajamaan Sodankylästä itse, vieläpä pikku näkäräisissä, mutta auton avaimia en hänelle antanut)
Saman aikaan samalla vartiotuvala majaili eräs työporukka, joka työpäivän päätyttyä lähti metsästämään luonnonpuiston alueelle lintuja pienoiskiväärillä, jottei ampuminen kuulu kauas rauhoitusaikana. Eli oli rauhoitusaika ja pienoiskivääri, jolla ei olisi saanut metsästää. Siis kaksinkertainen rikos, mutta metsähallituksen palkkaama puistonvartija hyväksyi kaiken.
Kului parisen vuotta. Kävin Sodakylässä poliisilaitoksella ja varsin kysyin, tiesivätkö he, mitä kyseinen puistonvahti siellä touhusi. Sanoivat tietävänsä, mutta kun tyyppi oli metsähallituksen lakkautuspalkalla, eivät puuttuneet asiaan.
Eli tällaisia metsänvartijoita ja puistonvahteja metsähallituksen palkkalistoilta on löytynyt.