Tulipa eilen katsottua ko. elokuva ties kuinka monennen kerran. Aina se vaan jaksaa ihastuttaa. Al Pacinon suoritus on mahtava.
Onkohan elokuva muiden mielestä yksi puhutteluvimmista joka on tehty?
Onkohan elokuva muiden mielestä yksi puhutteluvimmista joka on tehty?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Katselin myös sen elokuvan nyt toiseen kertaan. Tango-osuus on kertakaikkisen ihastuttava samoin kuin Ferrari-ajelu.
Harvoin katselen näitä amerikkalaisia elokuvia, mutta tämä on hyvä.
ensimmäistä kertaa kuvan ja samaa mieltä olen edellisten kaa, hyvä oli. Harmitti vaan, kun alku jäi näkemättä, enkä tiennyt mitä pahaa pojat olivat tehneet. Lopussa selvisi.
ja juuri siksi sen voi katsoa usempaankin kertaan.
aina haisevat. Ihan ilo haistella tavaratalon liukurapuilla koko kulkutien tukkivia pulleita pehvoja.
Kassalla kaljakorin kanssa asioidessa tyttö väittämään "haiset vähän viskille". Eikö sekään muka olisi kelvollinen tuoksu ukolle?
Ja ihan väärässä likka. Konjakkia se oli eikä ihan vähän
Liukuraput ovat tosi otollinen paikka ihhailla naispyöreyttä ja -tuoksua.
sanoa, mutta kyllä minuakin naisen tuoksu aina vain ihastuttaa. Se on hurmaava sekoitus hienoa hajuvettä ja eltaantumaan alkavaa silliä.
... eikä aiheuta paineita.
Se oli kiehtova alusta loppuun ja suosittelen viilentämään mielikuvia. Tuoksuja ei erity.
Katselemasi elokuvan nimi on häiritsevä. Itse juoni ei hätkäytä.
ties monennenko kerran. Nautittava ja ajatuksia herättävä elokuva. Al Pacinoa ei turhaan palkittu suorituksestaaan. Hyvät elokuvat puhuttelevat vuosikymmeniä. Olisi kiva päästä vielä elokuvateatteriinkin katsomaan se joskus uudelleen.
Nyt en muista mitään niin syvää tuosta filmistä. Aika manipuloiva sotaveteraani se siinä oli.
liittyvät kai paljon katsomistilanteeseen, katsojan omaan mielialaan, elämänkokemuksiin ja näkökulmiin. Jotkut näkevät vain kuvan ja tekstin pelkistettyinä sellaisenaan, joissain ihmisissä melkein mikä tahansa kohtuullisen hyvä elokuva voi herättää näkemään useampia kerroksia ja antaa virikkeitä omille ajatusvirroille. Sellaisten kanssa on antoisaa keskustella ja purkaa ajatuksia elokuva- tai teatteriesityksen jälkeen.
Yhdeksi päällimmäisistä ko. elokuvan herättämistä ajatuksista tai suorastaan opetukseksi voisi varmaan mainita esim. sen, että kun lopettaa omaan napaan tuijottamisen ja alkaa ajatella toisiakin, voi herätä uudenlaiseen aktiivisempaan elämään.
Minä koen elokuvan jotenkin kuvastavan nykyistä elämänvaihetta. On jouduttu eroon tutusta joukosta, ystävät ja yhteistyökumppanit joita tapasi työssäollessa jäivät tai ainakin suhde on muuttunut toisenlaiseksi. Arvostus ja kunnioitus jota sai työssäollessa on jäänyt pois. Fyysiset ominaisuudet eivät ole enää entisellään. On jotunut luopumaan yhdestä jos toisesta asiasta. Takertumista entiseen ilmenee aika ajoin ja se johtaa ehkä joihinkin ylilyönteihin käytöksessä (elokuvassa tosin dramatisoidaan asioita, mutta kumminkin). Käsitys oikeasta ja väärästä on kuitenkin iskostunut selkäytimeen ja sitä ollaan valmiita puolustamaan voimakkaastikin, vielä kokemuksen antamalla perspektiivillä asioiden kulusta.
Puhutteleva elokuva ja loistavat näyttelijäsuoritukset ainakin allekirjoittaneen mielestä.
En elokuvan yksityiskohdista kovin paljon muista, mutta aika amerikkalaiselta se minusta vaikutti. Ei monessakaan maassa tulisi mieleen asettaa palkkasotilasta moraaliseksi esikuvaksi.
Hieman samaa asenteellisuutta siinä oli kuin amerikkalaisissa kokoperheen kuvissa, missä aikuiset ovat tyhmiä, lapset viisaita ja koirat ja hevoset vielä viisaampia. Saarnamiehet ovat moraalittomia, pikkurikolliset hyveellisä, hyvät kauniita ja pahat rumia jne. Ja intiaanipäällikön tytär aina valkoihoinen!
Hyvänä filminä minä sitä silti pidin, kun amerikkalaisen pateettisuuden siitä riisuu, ja Pacinohan oli loistava sokea.
"...voi herättää näkemään useampia kerroksia ja antaa virikkeitä omille ajatusvirroille"
Tekijät eivät ehkä ole tarkoittaneet mitään syvällistä, mutta jos katselija antautuu omien virtojensa ja filmin vaikutuksen armoille pitämättä jalkoja maassa, tapahtuu aivopesua.
No, yhden filmin kanssa ei vielä kovin pahaa jälkeä tulle, mutta jos hakeutuu samantyyppisten filmien ja kirjojen linjalle, on antanut itsensä alttiiksi.
Mielestäni ko elokuvan kohdalla on hyvinkin tarpeellista käsitellä sitä sellaisena kuin se on. Elokuvan nuori mies siinä tulee aivopestyä manipuloivan 'sankarin' taholta.
Tässä ehkä olisi filmin tärkein opetus mielestäni.
Onko Sinulla samanlainen tarve palata 'uniformuun' ja kunniasi päiviin, kuten Pacinon hahmolla?
Minusta nyt vielä voi löytää aivan uuden kunnian. Me emme ole sairaita ja sokeita, buumi-ikäpolvi on oikeastaan pakotettu vireyteen. Sitä paitsi teknologia on apuna ja ties mihin tässä vielä ylletään.
Semmoisen elämisen mallin haluaisin nähdä. Vaikkapa vain elokuvassa.
Ei sitä alussa uskonut että voisi jäädä niin paljon kaipaamaan kollegoita ja työtovereita kuin on käynyt.
Uutta sisältöä on tullut kolmen vanhemman sukulaisen arjen pyörittämisestä. Talvisin kuluu aika opiskellen ja matkustellen. Kesäisin vesillä ja omakotitalon hoitamisessa.
Pahalta jos rupee tuntumaan niin moottorisaha vaan laulamaan niin kyllä paineet hetkeksi hellittää. Jotenkin tuppaa vaan jäämään semmoinen puuhastelun tunne päällimäiseksi.
Elokuvasta vielä, siinä samaten kuin sarjakuvissa täytyy "ampua yli" jotta sanoma menisi paremmin perille. Nämä lisäthän ymmärtää näillä vuosilla jo vähentää pois.
Kaikesta pateettisuudesta huolimatta hyvä elokuva. Minun Afrikka on toinen elokuva jota en kyllästy katsomaan.
Sitä ei kiireen ja stressin keskellä osannut nauttia, niin kuin nyt sen näkee. - Paraateja ei sentään joka päivä ollut armeijassakaan, vaikka marssia muuten pidettiin yllä.
Vuodesta 1992, jolloin filmi valmistui, on maailma muuttunut. Nyt tarvitaan uudet filmit. Puuhastelutasoa taitaa tekeminen olla ilman palkkaa aina.
En osaa samaistua oikein mihinkään siinä. Elokuvan nimi on onnistunut. ;P