poitsu on sen ajan meillä asunut. kertaakaan ei äiti eikä isä eikä kukaan muukaan ole kysellyt kuinka menee? kyseessä on nuori aikuinen.
täytyy nyt vaan sanoa että PRKL. niin paljon
kipeätä tekee. poiutsun olen laittanut työkkäriin ja harjoittelupaikkaan aamuisin. huoltanut ja pyykkituvat tilannut, neuvonut ja ohjannut.
mutta vanhempien/suvun välittäminen on ihan P****stä!
mutta siis kukaan ei pojan perään kysy!!!
voiko lapsensa ihan noin vaan sitten unohtaa?
en en en tajua!!!!!
täytyy nyt vaan sanoa että PRKL. niin paljon
kipeätä tekee. poiutsun olen laittanut työkkäriin ja harjoittelupaikkaan aamuisin. huoltanut ja pyykkituvat tilannut, neuvonut ja ohjannut.
mutta vanhempien/suvun välittäminen on ihan P****stä!
mutta siis kukaan ei pojan perään kysy!!!
voiko lapsensa ihan noin vaan sitten unohtaa?
en en en tajua!!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
suututtanut.
Hoida nyt, saathan palkan!
Vai
onko liikaa vaadittu että joku
hieman selvittelisi tilannetta.
Se ei kai kuulu palkkaasi, vai olisiko tuo
inhimmillisyys-kysymys?
ollut kysekkään.
Koko huostaanotto on varmasti aina kaikille jollain tavalla kipeä kipeä asia, joten sen käsittelyssä ja ymmärtämisessä menee aikaa. Kun oma kummilapseni sijoitettiin, pidin itsekkin alkuun taukoa ennen kuin rohkenin ottaa yhteyttä. Ajattelin vain että olisi sopivaa antaa ensin tilanteen rauhoittua ja toisaalta myös kynnys soittaa täysin tuntemattomille ihmisille oli sekin korkea. Mielessä risteili niin paljon asioita ja erilaisia tunteita. Sitä mietti vain miksi? Miksi niin kävi ja miksi niin kauas, miksei sukulaisia käyty läpi jne. Oli päiviä jolloin vihasin sijaisvanhempia, oli päiviä jolloin taas bio vanhempia. Lasta en kuitenkaan koskaan unohtanut. Meni vain aikaa ennenkuin sinnepäin otin yhteyttä. Tekee kipeää itsellekkin kun tiedostaa asioiden muuttuneen ja joutuu hyväksymään tosiasiat ettei lapsi ole enää täällä :(
että sijoitusta hyväksyisi.
ei välitetä siitä lapsesta jonka on maailmaan saattanut, ajatellaan, että no se on nyt siellä "jossain", hyvä kunhan joku huolehtii hänestä, iso mies jo, kyllä se siellä pärjää, opetelkoon nyt kun ei kotona passannut olla kunnolla, mitäpäs siitä!
Hitto, niin paljon noin tapahtuu nykyään, siinä olkoon ja opetelkoon olemaan ilman viinaa, huumeita tai kavereita, vanhemmat tai jossain ajatellaan ehkä noin!
En tiedä onko siellä niin!
Mutta kait vanhemmatkaan ei voi olla ilman jotain noista?
En tiedä, ajatelin vain, mikä lie ed. tilanne?!
no kumma kyllä ei vanhemmat ole vieläkään ottaneet yhteyttä. mutta kehuin kyllä poitsua ja kerroin että olen tosi ylpeä siitä että hän on saanut elämäänsä järjestystä.
minulle siis ei makseta siitä että "huollan" häntä vaan sosiaali maksaa vaan vuokran ja ruuan.
yksi ystäväni antoi palautetta ja sanoi että hyvinhän poitsu on alkanut edistymään...
ja ihan totta. onhan saanut niin paljon aikaan tässä ajassa. enhän nyt tosiaankaan voi vaatia että kaikki tapahtuu hetkessä.
mutta se vanhempien kiinnostushan tässä oli se
ajatus alkuunsa. olishan voinut edes joskus soittaa ja kysyä kuulumisia?
tulee sinulta. Missä suhteessa olet poikaan, kun mainitset ette saa rahaa hänen huoltamisestaan. Pyykkituvan olet hänelle tilannut, peseekö teidän pyykit poika kun teillä ilmeisesti asuu, vai mihin asuntoon sossu vuokran maksaa ja ruokarahan, teillekö. Kuka ruoan laittaa.
Jos poika on otettu sijoitukseen, niin vanhempia ei tulekaan apuun huudella, vaan sinä vastaat siitä etteä pojalla on kaikki ok. Vielä ihmetystä herättää tuo, että sanot laittaneesi pojan työkkäriin, minkä ikäinen poika on, mikset laita poikaa kouluun vai onko hänellä jo tutkinto. Oletko itse pyrkinyt ottamaan aktiivisesti yhteyttä pojan vanhempiin kertoaksesi kuulumisia, sinun tehtäväsihän se tilanteessa on. Miksi nimittelet poikaa poitsuksi, ilmeisesti kuitenkin jo aikamiehen iässä kun työkkäriin laittelet aamuisin. Minulle tulee mieleen, että poika ei ole hyvissä käsissä nyt ollenkaan.