Kipupiste

Oli yksi niistä öistä,
kun mikään ei ollut pyhää.
Oli vain savuinen luola täynnä vilkkuvia valoja,
liian kovalla soiva musiikki
ja hikisiä vartaloita.
Satoja katseita hakemassa silmiä joihin vajota,
edes hetkeksi,
tai ihoa josta saisi lämpöä muutamaksi tunniksi.

Täällä rakkaus on vain sana,
jolla viattomia houkutellaan ansaan.
Ilo ja nauru leijuu katon rajassa kuin uhkaava pilvi.

Se on nyt tässä,
kipupiste.
Minä en jaksa enää.
Minä lasken väsyneen katseeni lattiaan,
huokaan.

Olen itsekkin uskonut näihin valheisiin,
joita ympärilleni olen kehrännyt.
Olen vetänyt tämän roolini hyvin
ollut juuri sitä mitä minulta odotetaan.
Mutta se on tässä,
pääteasema.

Tästä eteenpäin jatkan matkaani
hiljaa