voi luoja kun sattui...lapset tuli vkl.vierailultaan isänsä luota, toinen tuli ja halas lujaa..se tuntui syvällä, hyvältä!!
Sitten hän kertoi mitä kivaa taas tehty iskän kans ja mitä tehdään tulevaisuudessa.
Kun meni huoneeseensa, minä itkin.ja itken yhä.
Mull aei töitä, ei rahaa, ei sukulaisii..ei mitään minne mennä ja mitä tehdä tai ostaa lapsille, ei muuta anettavaa kuin AITO, OIKEE ÄIDIN RAKKAUS!!
KAIKKI SEN TIETÄÄ..EI SILLÄ ELÄ.
Joka toinen vkl. lapset isällään..niin nytkin ja mietin joka päivä..olisiko parempi antaa lapset isän uuteen perheeseen, sit heillä ehjä koti, kaikki sukulaiset,matkat,tavarat, vaatteet jne. mitä heille en pysty antaa..ees kunnon ravitsevaa ruokaa.Jos he menis isälleen mulla ei enään mitään virkaa..joutaisin pois tästä pahasta maailmasta...mua ei sit tarvis kukaan, lapsetkin unohtais muutaman vuoden päästä!!oisko se niin et luopuisin heistä , siksi kun heitä niin rakastan..jota heidän paras mahdollinen elämä!!
Mulla elämä jo ohi!
Sitten hän kertoi mitä kivaa taas tehty iskän kans ja mitä tehdään tulevaisuudessa.
Kun meni huoneeseensa, minä itkin.ja itken yhä.
Mull aei töitä, ei rahaa, ei sukulaisii..ei mitään minne mennä ja mitä tehdä tai ostaa lapsille, ei muuta anettavaa kuin AITO, OIKEE ÄIDIN RAKKAUS!!
KAIKKI SEN TIETÄÄ..EI SILLÄ ELÄ.
Joka toinen vkl. lapset isällään..niin nytkin ja mietin joka päivä..olisiko parempi antaa lapset isän uuteen perheeseen, sit heillä ehjä koti, kaikki sukulaiset,matkat,tavarat, vaatteet jne. mitä heille en pysty antaa..ees kunnon ravitsevaa ruokaa.Jos he menis isälleen mulla ei enään mitään virkaa..joutaisin pois tästä pahasta maailmasta...mua ei sit tarvis kukaan, lapsetkin unohtais muutaman vuoden päästä!!oisko se niin et luopuisin heistä , siksi kun heitä niin rakastan..jota heidän paras mahdollinen elämä!!
Mulla elämä jo ohi!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hymyä huuleen.
Lapsillesi olet kaikkein tärkein.
Sit tietysti pokaat uuden miehen.
Joku insinööri tai kauppias.
Kauppias on siitä hyvä, että lasten
leluja saa ottaa vain hyllystä.
Juttele mun kaa.
[email protected]
lapsillesi....Muista aina se,ei ollut minullakaan mitään yh olin 21v lapset oli ½v ja "v kun lähdin avioliitosta nyt on poijat 28vja 29v,vanhempi välillä isänsä niinsanotussa hyvässä perheessä.Jälkeenpäin on kertonut että ei antanut luonne periks takas tulla (oli sillon noin 15-16v).Meillä rakastetaan ja puhutaan vaikka poijilla jo on oma elämä.
Entäs minä,nyt itken äidilläni muutama hetki elinaikaa(saattohoidossa)hän ei ole minua ikinä rakastanut ja ollut täysi narsisti,en ole voinut edes nyt mennä hänen luokseen,ja tuska on kamala kun tiedän että ei ole minun vika äitini käytös.En vaan ole sinne tervetullut sukulaiset pitävät ruumiinvalvojaisia.Ketään ei kiinnosta mun olotilani ja vointini.
Sinä olet rakastava äiti ja ainoa lapsillesi,ei tavara,matkat,ja raha sitä korvaa ja voiha ex ottaa lapsesi mukaan matkoille??
Käy lueskelemassa tuolla Narstien Uhrien Tuki Ry linkissä niin saat koskettavia tarinoita meistä äidittömistä keski-ikäisistä ja muistakin lukea.
VOIMIA ja kyllä rakkaus riittää(kirkolta saat esim raha ja ruoka apua joululle jos on tarvis)
ole koskaan ollut mitään hyvää suhdetta äitiini,nyt katkes välit lopullisesti kun en haluu kuunnella kuinka väärin tein kun jätin ex.säni.
Äitini piti hänestä ja nyt vaan haukkuu mua...ei mitään tukee sieltä!!
Jouluaaton olen yksin...lapseni menevät ex.säni sukujouluun..heille parempi niin...minä yksin kotona ja nukun aaton..sit jo joulupäivä ku herään.
En tarvi raha enkä ruoka apuu jouluksi..lahjat ostan vain lapsille ja syön leipää ja valmis ruokii joulunpyhät.Lapset savat jouluruuat ex.säni luona.
jos olet noin katkera.Toivottavasti et lapsillesi isäänsä hauku.
Molemmat vanhemmat ovat rakkaita,lapset rakastaa edoitta.
Älä vaan katkeruuksissasi tee sitä virhettä,ei ole lasten vika varmaan teidän eronne.
Rauhalista joulua sinulle kuitenkin,ja jouluun on vielä aikaa.....helli jouluna itseäsi kun saat olla yksin,ajattele positiivisesti:))
kun kaikki oli kuollutta, en tuntenut mitään ex.sääni kohtaan.Halusin pois siitä kulissista ja pääsin..
Emme koskaan ex.säni kanssa hauku toisiamme, olemme vieläkin hyviä kavereita niinkuin liitossammekin.
Olen tyytyväinen kun lapsillani on hyvä isä.
Olen vain katkera kun ihmiset jotka olivat ystäviäni kun olin liitossa jättivät, kuin olisin tehnyt jotain pahaa kun lähdin.
Eräskin jopa sanoi"kuinka voit lähteä kun sulla on niin ihana koti" ajattele mitä paskaa...voiko joku olla aviossa sen takia että sillä on kaunis koti, vene,kesämökki, jne. mutta ei oikeeta rakkautta...
minä jätin kaiken tuon ja elättelen toiveita että san sitä rakkautta.Muita kroppeita en tarvitse!!
Lapseni eivät koskaan tule kuulemaan minulta mitään pahaa isästään..(vaikka joskus voisi olla aihetta) ei ole lasten vika jos heidän isä möhlää!! olen myös varma ettei ex.säni koskaan moiti minua lapsilleen, ja pyrin siihen eetei ole tarviskaan. joskus tosin, se käskee mua viemään lapset kylpylään tms. ja sillä raukalla ei tuu mieleen että mistä rahat otan siihen. sillä sitä piisaa muttei mulla!enkä haluu enään olla sen armoilla ja lainata!! enkä kyllä huoli almujakaan, häneltä!! olenhan päässyt siitä irti.
isä omiin lapsiinsa satsaa esim,kylpylään teidät olethan heidän äiti.Saathan elatusmaksun,ja kyllä uusia ystäviä löytyy huonojen tilalle se on vaan itsestä kiinni.Älä ajattele almuina jos exsäs jotain antaa lapsille hän sen tahtoo osoittaa.Niele ylpeytes se on lapsillekin parasta nähdä onnellinen äiti,he kyllä vaistoaa sun mielialas.Voimia sinulle...selvisinhän minäkin ja oli firmat,talot ja lestaadiolais suku,,,otin lapsein ja lähin 21vuotiaana kahden lapsen kanssa tyhjänpäälle nyt on poijat 28v ja29v Ystävätkin uudet ihanat on löytynyt;))
vaivut, niikuin kerroin äitini ei edes elä enää jouluna, eipä silti en ole hänen kanssaan ennenkään jouluja viettänyt.Lapset on ollu joulut sukujouluissa,kirkot ja laulut ja paljon porukkaa oli lapsille kivaa.Minulle myös tulossa yksinäinen joulu ei tule poijat ovat ulkomailla töissä...Mutta en vaivu synkkyyteen,katselen filmejä ai niin naapurit on kutsuneet syömään,saunon,laitan naamioo naamani ja hellin itseäni,kirjastosta pino kirjoja ja vaikka suklaata poppareita pullo viinii jos tykkää siinä on joulun ainekset ja tietty kynttilät,
Ota joulusi levon ja nautinnon kannalta älä jää märehtimään surkeuttasi,KUKA NOSTAA KISSANHÄNNÄN JOS EI KISSA ITSE !!!!!!!niin petaa kun makaa ja jouluun on vielä aikaa.Ota itseäsi niskasta ja nauti siitä että lapsillasi on joulu jota aikuisena muisteloovat,älä ole itsekäs.Joulu on muuten joka vuosi,Juhannus kerran vuodessa ;))
Kuulehan! Oma äiti on aina paras äiti, vaikkei sillä rahaa olekaan. Sulla on niin paljon muuta annettavaa. Sellaista millä on oikeasti arvoa, kuten hyvät elämänarvot, tukea ja henkistä turvaa. Sitä ei rahalla saa.
Yritä nauttia siitä että isä on mukana kuvioissa ja voi antaa lapsille sitä mitä sä et voi. Heillä on oikeus rakastaa kumpaakin vanhempaa.
Jos lapsesi menettäisivät sinut. He menettäisivät äidin! Kyllä he sen tietävät. Mikään ei korvaa äitiä. Sellaista rahaa ei olekaan!!!!
Oman äidin syli on lapselle maailman lohdullisin paikka. Sieltä hän maailmaan lähtikin ja sinne hän aina palaa. Äidin sylissä surut lievittyy, käsi on niin hellä ja turvallinen, kaiken parantava.
Ole iloinen, että palasivat iloisina ja halaten! Toisinkin voisi olla. Jos isällä varaa, anna ostella vaatteita ym. Eikös lapsenne ole yhteisiä edelleen? Mitä siitä syyllisyyttä kannat?
Lapsi on äärettömän lojaali vannhempiaan kohtaan, mitä rakkauteen tulee. Kuten ehkä eroprosessin myötä olet tullut näkemään. Anna lapsillesi oikeus rakastaa teitä molempia, äitinä ja isänä!
Ei se uusperheessä kasvaminen ole niin utuisan ihanaa. Jos koko aikaisesti isänsä uudessa perheessä asuisivat, henkisiä hiertymiä tulisi väistämättä, kun tulee isän ja äitipuolen välisiä välisiä keskusteluja, siitä, kuka saa isän lapsia komentaa jne.
Ei se ole arkea lapsillesi tähän asti varmaankaan isän luona ollut. Vaan ehkä jotain isä hyvitteleekin, kukaties.
Olet masentunut, varmaan. Menisitkö käymään lekurissa. Ihan vaikka terkkarissa. Suomalaisella lääkärillä. Että tulet ymmärretyksi.
Sinulle voimia, lähestyvä joulu lisää paineita, varsinkin, jos on rahastakin tiukkaa.
Sinua tarvitaan. :) Olet lapsiesi ainoa äiti.
juupa juu, masentunut olen...monesta syystä!!
Mut kai se niin on ettei mua kukaan täältä ylös nosta, ellen itse.
Ehkäpä pitäs uskoo et lapsilleni olen, riittävä ilman niitä maallisii ilon tuomia.
Onnellinen olen kun lapsilla on isä(kaikilla ei ole) ja vielä semmonen joka huolehtii ja ottaa luokseen.
Sitä seikkaa tuen ja vaalin.
Ehkäpä tää olo tila taas korjantuu kun toi joulu on ohi.TOIVON niin...tänääkin aurinko paistoi!!
ja jaksoin käydä kävelyllä!! kiitos tuntemattomalle tuesta!! vaikka itketitkin,heh.
tarkoitus itkettää! Ja muista, yhdessä olo on se joulun juttu. Ei ne kalliit lahjat. Isä ostaa ne kalliimmat, sinä jotain pientä ja henkilökohtaista?
Pelatkaa joulun pyhinä yhdessä pelejä tms? Minusta ainakin tyttärien kanssa hassuttelu on kaikkein rentouttavinta. Nauru parantaa :))))
Niin se vaan on että päiväpäistee risukasaankin;=))
Mulla oli poikien kanssa ennen joulua tehdä piparkakkutalo,joo älä sano mitään ei tartte polttaa sormiaan;)))
2pkt kaupan taikinaa
2 munan valkuaista(kovaksi vaahdoksi)
karamelliväriä jos haluu(kestää monta vuotta,(mulla vieläkin 20vsitten tehny)
minigrip pusseja..
tomusokeria
sitten vaan kaavoja pahvista askartelemaan (tai kirjastosta neuvoa hakemaa)
kauli ja paista pohjat,jäähdytä (vaikka ulkona)
vatkaa valkuaiset vaahdoksi lisää tomusokeri
erottele jos haluut erivärejä kuppeihin ja sotke koko keittiö karamellivärillä(heh
laita valkosta minigrippussiin,kulmaan reikä ja liittele palat yhteen(mä yleensä levitän lautaselle ja kastan laidat siinä)hammastikuilla saa pidettyä apua että ei koko torppa sorru kättelyssä;))
jaa loppu (värillinen)täyte pusseihin,kulmaan reikä ja pursottelemalla koristelemaan;))
ps . tontut käy ikkunoista kurkkimassa;))
mutta kun....lapset menee aatoksi ja pyhiksi...isän uuden perheen ja sukulaisten luo...minä sitten pelaan yksin ja ...nukun...
saan itsestäni niin paljon aikaseksi...viel tuntuu ettei mikään kiinnosta, innosta...mut kait se tästä....voi kun joku tulis yllättäen ja tois vaikka munkkipossun ja halais...mut joo eihän semmosii tapahdu ku saduis... milloin sinä viimeksi ilahdutit ystävääsi yllätäen...siis muulloin kuin ystävänpäivänä?
ihmeellistä ja ainutkertaista kuitenkin.Mä olen masennuksen käynyt teho-osastoa myöten.Olin täysin loppu lapset ihmetteli missä äiti oon kun olin mutta en ollut läsnä.Mut vietiin hoitoon ja sain apua.
Soita terveyskeskukseen saat apua,sitä ei tarvitse hävetä jos on loppu.
Minäkin kailotan suureen ääneen että olen ollut totaalisen loppu,onneksi sain apua muuten mun läpsilla ei olisi tätä maailman parasta äitiä virheineen.
Osasto jaksoja oli 4 peräkkäin,olen selvinnyt aikaa on kulunut n 10v ja yhden pillerin syön päivässä.
Tämä on myös sairaus sairauksien joukossa.Aurinko paistaa aivan varmaan sinullekkin
Tiedän miten kuulet,että mitä varten et tee sitä, tai tätä nuori ihminen
Läheiset ei ymmärrä kuinka kauhea tauti on masennus.
VOIMIA rakas ystis ja leivo pipareita lastes kanssa ja mene (jos jaksat)vaikka pers'mäkeen.öitäää toivottaa suossa rämpinyt kohtalo sisko ;))))
Pidä puoles! Eihän lasten tarvitse koko joulua siellä viettää! Tiedän, että olet maissa. Jos tämä on tärkeää, nyt nouse ja pidä pintasi. Ei koko joulua yksin. Piste. Kannustusjoukkoa on ! Herää pahvi!! :))) ystävyydellä !!!
Ehkäpä lapsesi oppivat antamaan arvoa rakkaudellesi hiukan myöhemmin.Meikä aikoinaan jäi vaille isän vastaavaa tunnetta.Sitä ei kertakaikkiaan ollut.Hyvä,jos isä-ukko jouluaattona oli kotona.Tällöinkin minulle kannettiin laatikollinen lahjoja eteen.Ikäänkuin se olisi korvannut sen,mistä jäin auttamatta paitsi.Siinä ei auttanut mikään muu,kuin turvata siihen,mitä oli ja mitä sai.Sitten vanhempani erosivat ja isäni yritti väkisin viedä minut mukanaan,vaikka valheellisin,tekaistuin syin.Nyt on tilanne se,etten anna isälleni juurikaan mitään arvoa.Miten voisi arvostaa sellaista henkilöä,joka on ainoastaan herättänyt katkeruutta ja lisäksi pahoinpidellyt alaikäistä lastaan,sekä puolisoaan.Tällainen"isä" ei todellakaan ole minkään arvoinen.Sanon sen tässä ja nyt,enkä voi sanoa,että tuntisin omantunnon tuskaa juurikaan.