kaikki on kutakuinkin hyvin? On ruokaa, katto pään päällä, rahaa tulee joka kk tilille vaikka ei mitään tekisikään.
Miksi "köyhien maiden" kansalaiset haaveilevat tästä? Itse tunnen oloni todella stressaantuneeksi tässä masentavassa valtiossa. Olen niin paljon onnellisempi toisessa, NIIN erilaisessa maassa. Maa on köyhä, siellä ei ole suihkua, ei sisävessaa. Mutta ihmiset eivät stressaa. He ovat onnellisia siitäkin vähästä mitä heillä on.
Miksi minä en voi olla onnellinen täällä Suomessa? Olen hemmetin onneton.
Miksi "köyhien maiden" kansalaiset haaveilevat tästä? Itse tunnen oloni todella stressaantuneeksi tässä masentavassa valtiossa. Olen niin paljon onnellisempi toisessa, NIIN erilaisessa maassa. Maa on köyhä, siellä ei ole suihkua, ei sisävessaa. Mutta ihmiset eivät stressaa. He ovat onnellisia siitäkin vähästä mitä heillä on.
Miksi minä en voi olla onnellinen täällä Suomessa? Olen hemmetin onneton.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onpa kumma että kaipaat enemmän ulkomaille. ;) Pimeät ja kurja ilmasto. Lyhyt kesä. Ja hyvin vittumaisen ja negatiivisen luonteen omaava kansakunta joka ilmentää alemmuus kompleksinsa viinan juonnilla,tappeluilla ja seläntakana puhumisella. Kyllä kannattaa vain yrittää löytää ulkomailta työpaikka suosittelen ;)
olin kirjoittanut pitkän selvityksen perusteluineen miksi olen saanut tarpeekseni tästä maasta, mutta vitun kone hävitti sen. siis lyhennetään. olen nyt 23-vuotias nainen
1) minua on kiusattu täällä koko ikäni - ollessani kahdesti kielikurssilla suomalaiset hylkäsivät minut porukastaan, vaikka olin juuri koittanut kerätä rohkeutta ja oma-aloitteisesti heihin tutustua - sen jälkeen italialaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ja espanjalaiset kutsuivat minut omasta aloitteestaan seuraansa ja he hyväksyivät muitta mutkitta seurani isommassakin porukassa... heidän kanssaan myös viihdyin, varsinkin pizzan syönti nurmikolla italialaisten kanssa on jäänyt pysyvästi mieleeni... niin mahtavaa porukkaa kokonaisudessaaan olivat
2) suomalaiset miehet ovat: a) eräs yrittänyt raiskata ollessamme molemmat vasta 10-vuotiaita b) loput ihailijat ehdottaneet sangen suoraan seksiä/ lääppimällä käyneet kimppuun jne... ja ne, joihin olen useampien iskuyritysten jälkeen ehkä itsekin alkanut tuntea jotain, ovat juuri tunteideni itsekin sytyttyä lähteneet toisen naisen matkaan/ lähteneet muuten vain luotani, vaikka ovat huomanneet saaneensa lopulta huomioni
c) kun lopulta 21-vuotiaana pääsin sänkyyn 22-vuotiaan miehen kanssa, tiesi tämä sen olevan eka kerta, mutta olisi silti vaatinut parempaa ja suuttui huonosta laadusta, vaikka laitoin peliin kaikkeni minkä ensikerralla saatoin. eikä hänellä edes ollut naismarkkinalla juuri valinnanvaraa, ja rumahan hän minunkin mielestäni oli, mutta luulin tuntevani jtn todellista kerrankin ja siksi tein sen... se on tähän asti jäänyt ainoaksi kerrakseni. ko kokemus oli tavallaan viimeinen niitti, todellakin vihoviimeinen kerta kun jaksaa enää uskoa suomalaismieheen...
d) kaikki suomalaisihailijani ovat olleet 2 poikkeusta lukuunottamatta minua nuorempia, eli oikeastaan minulle liian nuoria, ja mikä pahinta, aina minua lyhempiä, eli liian lyhyitä... nuo 2 peruskriteeriäni kun edes täyttäisivät, mutta ei, ne täyttävät katselevat ihan muita naisia, kun täältä on niin vaikea naisenkaan saada mieleistään miestä.
ulkomaiset ihailijani ovat a) olleet kaikki 3 komeita b) olleet mukavia ja ihanan romanttisia kaikki c) vaikka nuorin heistä on ollut hieman minua nuorempi/ n. saman ikäinen kanssani, hän kirjoitti minulle ikimuistoisen, sangen romanttisen ja haikean ranskankielisen ihailijaviestin, rakkaudentunnustuksen, jonka vertaista en suomalaiselta ole saanut ja tuskin tulisin saamaankaan, varsinkaan siinä iässä (olimme molemmat n. 16-vuotiaita tuolloin) ja katsoi vielä syvään, surullisesti, minuun tietäessään sen olleen viimeinen ilta kun hän näkee minut - katseesta huokui suru, vaikkemme olleet edes koskeneet toisiimme koko matkan aikana, sillä tuolloin huono itsetunnon omaavana en tajunnut, että hänen moikkauksensa/ hymynsä/ syvät katseensa merkitsivät ihailua...
d) kukaan heistä ei ole koittanut raiskata, vaikka 2 on ollut ranskasta ja 1 italiasta, tunnetuista gigolo-maista. eivät ole koittaneet yrittää edes lääppiä, vaan pelailleet silmäpeliä/ moikkailleet/ hymyilleet ja katsoneet ihanasti ja syvään.
3. suomalaismiehien eteen tarvitsee laittautua niin maan viimeisen päälle, ja tuolloinkin useimmiten saa matkaansa jonkun ruman rentun. useimmiten he uskaltavat näyttää kiinnostuksensa kännissä. komeiden ulkomaalaisten huomion ja läheisyyden saa osakseen helpommalla kuin jopa rumimpien suomalaisäijien. ulkomaalaiset flirttaavat myös selvin päin.
4. vuosi vuodelta suomen talvi tuntuu yhä sitämättömämmältä... varsinkin tammikuun - 30 C pakkast.. olen luonnoltani enemmän etelän lämmön ihminen.
älkää siis ihmetelkö miksi kaipaan pois. kuulostaa tyhmältä valitukselta, mutta tämähän perustuu sangen katkeriin kokemuksiini 23 vuoden ajalta... ja syy miksen asu ulkomailla on, että pitäisi ensin löytää mieleinen työ mieleisestä paikasta.
Etenkin talvisaikaan haluan mahdollisimman kauas täältä. Onneksi nykyinen elämäntilanne sallii sen. Suomessa on asuntolaina maksettu loppuun, työ joka ei kysy tekopaikkaa, kunhan vaan on toimiva nettiyhteyden. Toistaiseksi olemme talvella olleet maailmalla "kodittomia", mutta nyt olemme löytäneet talvikotimme ja lähdemme tekemään asuntokauppoja ihan kohta puolin. Eikä tosiaankaan mihinkään Espanjan aurinkorannalle kaikkien mukavuuksien keskelle...
Mina lahdin Ranskaan ja en ole katunut. Naiset on kauniita, viini ja ruoka hyvaa, ihmiset rentoja, eivat tuijota ja kadehdi... harmi vaan, etta kesti 35v ennenkuin sain aikaiseksi tehda sen.
Ongelmia ulkomailla toki tulee; kieli pitaa oppia nopeasti, olet ikuisesti aina se toinen jonossa, mutta kuitenkin lopulta elama on antoisampaa - vaikka rahallisesti se oliskin vaikeampaa joskus.
Ja hei, ainahan paasee takaisin Suomeen, jos ikava tulee!
Miten helposti sait töitä sieltä? Minua kiinnostaisi Cote d'Azurille muutto... Kerta kaikkiaan ihana paikka. Miten nopsaan opit ranskan kielen vai olitko jo koulussa lukenut? Millaista työtä ulkomaalaisen sinne muuttavan olisi mahdollista saada esim. yo-koulutuksella, kunhan ei kuitenkaan mitään siivoojan hommia vaan sellaista että vähän enempi saisi palkkaa, siis vaikkapa kohtuudella, en nyt tietenkään yli keskimääräisen summia meinaa.
Itseanikin kiinnosti alussa "työ joka ei kysy tekopaikkaa", koska olen tietekniikan insinoori ja jo aika painavalla kokemuksella varustettu. Huomasin kuitenkin, ettei tuo ollut kovinkaan mahdollista, ellei sitten ollut valmis pystyttamaan omaa yritysta ja myymaan palveluaan itse etateitse. Ongelmia tyonantajille tuotti esim. se, etta kokoukset vaativat aina lasnaoloa (weppikamera ei suomalaisille siis riittanyt) ja siksi isotkin ohjelmistotalot olivat todella nihkeita palkkaamaan etatyohon. Siksi hain lopulta toiselle toihin, mika lienee myos tanaan turvallisin vaihtoehto ulkomaille lahtiessa.
Toiden saaminen oli minulle todellakin kovan tyon takana, koska en puhunut ranskaa ja ranskalaisethan eivat sahkoposteihin mielellaan vastaa - se ei kuulu kulttuuriin, vaan he mieluummin vaativat kasin kirjoitettuja hakemuksia. Tama on siis syyta huomioida, itse en sita silloin tiennyt. On myos ymmarrettava se, etta tuskin mikaan kansa mielellaan parhaita paikkoja ulkopuolisille antaa aivan ensimmaisena, joten kylla sita lienee syyta hieman noyrtya kun ulkomaille toihin lahtee.
Lahetin itse toistasataa hakemusta ja vain yhteen vastattiin. Lopulta sain myos tuon paikan ja olen ollut todella tyytyvainen - onhan se kansainvalisessa organisaatiossa, ja siksi edut ja mahdollisuudet ovat huippuluokkaa. Jopa englannilla parjaa taalla toissa auttavasti. Kuitenkin totuus on se, etta ranska on osattava, mikali mielii saada edes kohtuullista kohtelua ulkona. Taalla eivat edes laakarit puhu muuta kielta, kuin ranskaa.
Itse kavin heti tanne saapuessani ranskan kursseja, luin ensimmaisena vuotena kaiken vapaa-ajan ja lopulta lapaisin virallisen kielikokeen - mika vastaa perusteiden osaamista, joilla jo parjaa kivasti (tanne tullessa osasin vain muutaman kohteliaisuuden, enka ollut ikina sita lukenut). Tahan minulla meni vuosi (olen 36v, ja puhuin tata ennen suomea, ruotsia, englantia ja vahan saksaakin). Taytyy myontaa, etta kylla minulle oli tuo kieli kaikkein vaikeinta tanne muutossa. Muu onkin mennyt kuin lahes tanssien.
Mina muutin perheeni kanssa siis tyon perassa Sveitsin rajalle, turhankin sateiseen ja tiukkapipoiseen paikkaan, jos Cote d'Azuriin vertaa. Mekin olemme jo paattaneet lahtea 2-3v janteella tuonne etelaan, kun tyosopimukseni paattyy. Ja talla kertaa todennakoisesti tulemme hankkimaan elantomme lahes taysin omalla yritystoiminnalla (http://fi.nice.delphino.googlepages.com/) - kokemuksesta opittuamme. Toki, olisin edelleenkin valmis etatyohon, jos se vain tanaan on mahdollista.
Mielestani pelkalla yo-koulutuksella ei taalta saa muuta, kuin hanttihommia. Ranskalaisille koulutus on kaiken a ja o, ellei sitten ole tuttuja, joiden kautta paasisi jonon ohi. Ja muutenkin on huomattava, etta taalla on perusduunarin palkka noin 1000-1500e/kk, joten kylla suomalaisten tyontekijoiden palkat ovat huomattavasti parempia. Eroa taalla tulee vasta paremmin koulutettujen tasolla, jossa mennaan jo suomalaisten palkkojen ohi. Taalla siis kannustetaan yrittamaan, eika niinkuin Suomessa, jossa tasapaistetaan kaikki. Vaittaisin, etta Suomi on laiskan paratiisi.
Mutta eihan se raha kaikkea ole.. pitaahan ihmisen elaakin, eiko totta?