Sellainen hassu juttu on sattunut, että tällä hetkellä mun gradu ei ahdista mua yhtään. :D Tämän vuoden ajan se on periaatteessa ollut tekeillä, mutta käytännössä voi sanoa, että oikeasti oon tehnyt tätä vasta nyt syksyllä kunnolla ja varsinkin tässä kuussa. Ennen en edes tiennyt, mistä tässä oli kyse ja homma polki paikallaan ja tietenkin ahdisti. Mutta vähän aikaa sitten koko idea kirkastui, mihin auttoi gradun rakenteen täydellinen uusiminen. Nyt oon ahkeroinut kirjoittamisen kanssa, koska toimeksiantaja odottaa valmista työtä parin päivän päästä. Sinänsä ei vielä mikään aika relata, koska kirjoitettavaa on vielä suht reippaasti, sen takia oon nytkin hereillä. :D Mutta ajatus gradusta ei enää aiheuta vastenmielisyyden tunnetta. :D
Ainoa huoli on, että saanko tähän tarpeeksi lähteitä. Toimeksiantaja ei niitä kysele, mutta kun palautan työn tiedekuntaan (mihin ei ole mitään takarajaa), niin siellä kai vaaditaan suhteellisen runsasta lähdeaineistoa? Aiheeni on vähän sellainen, ettei siitä ole kauheasti kirjoitettu. Siksi olenkin käyttänyt pääasiassa muutamaa lähdeteosta muutamaa muuta siellä täällä. Eli pitänee yrittää hankkia lisää lähteitä, tuntuu pikkasen hankalalta.
No, varmaan siitäkin selvitään. :) Tosiaankin on nyt niin positiiviset fiilikset tästä KERRANKIN, että oli pakko tulla jakamaan tää tunne. :D Tsemppiä kaikille, kyllä gradusta voi selvitä hengissä! :D
Ainoa huoli on, että saanko tähän tarpeeksi lähteitä. Toimeksiantaja ei niitä kysele, mutta kun palautan työn tiedekuntaan (mihin ei ole mitään takarajaa), niin siellä kai vaaditaan suhteellisen runsasta lähdeaineistoa? Aiheeni on vähän sellainen, ettei siitä ole kauheasti kirjoitettu. Siksi olenkin käyttänyt pääasiassa muutamaa lähdeteosta muutamaa muuta siellä täällä. Eli pitänee yrittää hankkia lisää lähteitä, tuntuu pikkasen hankalalta.
No, varmaan siitäkin selvitään. :) Tosiaankin on nyt niin positiiviset fiilikset tästä KERRANKIN, että oli pakko tulla jakamaan tää tunne. :D Tsemppiä kaikille, kyllä gradusta voi selvitä hengissä! :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mutta sehän on hienoa! =) mulla on sama tilanne. Tajusin yks päivä, että enää ei ahdista.
Työ on venähtänyt jo puolella vuodella ja yhdessä vaiheessa meinasin kuolla ahdistukseen, tai ainankin siltä tuntui. Silti mitään en pystynyt tekemään lopputyöni edistymisen eteen.. henkisesti se ahdisti niin paljon, että sain jo oireita siitä, että tiesin et pitäisi paneutua siihen ja miettiä mitä tekee seuraavaksi.
Nyt se kamala ahdistus on vaan mennyt. Ehkä tuli mitta täyteen. Olin jo alkanut hyväksymään asiaa, että lopputyö jää tekemättä. Hell no!! Sitten se päätös vaan jostain syövereistä tuli ja päätin, että teen sen. Ihmeellistä! Tiedän siis miltä sinusta tuntuu! Se tunne on varmaan hieno, kun saa aherruksen päätökseen mutta kyllä se on hienoa tämäkin tunne =) onnea ja menestystä lopputyön viimeisiin rutistuksiin!