Mennessäni hakemaan lehteä olin pyllähtää heti portaille. Silkkaa kiiltävää jäätä. Muistan hyvin, miten vielä muutama vuosi sitten ajattelin, etten koskaan tule laahustamaan pihatietä pitkin polvet koukussa ja kauhun ilme kasvoillani. Nyt kuitenkin sen teen. Ei auta liukuesteet eikä hiekka, pelkään kuitenkin.
Miten jotkut samanikäiset onnistuvat astelemaan jäisiä teitä pitkin ylväästi pää pystyssä?
Miten jotkut samanikäiset onnistuvat astelemaan jäisiä teitä pitkin ylväästi pää pystyssä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen jo monet talvet kulkenut pihan poikki kelkan kanssa. Vielä ei uskalla sitä ottaa, on
niin vähän lunta, että voi saada äkkipysäyksen.
Olen joskus lentänyt kelkan päälle, kun on santa ottanut vastaan ja se ei ole mikään mukava kokemus.
Viime talvina on mielestäni ollut aina liukasta, kun vaan vähänkin on lunta maassa.
Se ei pelaa, joka pelkää.Itseasiassa voi kävellä pää pystyssä. Samalla täytyy pitää ns. "perstuntuma" alustaan.
se tuntuma kyllä tulee heti, kun ei eteensä katso.
Jos kellahtaa 130kg:n kanssa niin menee luita poikki,joten kehitin akuankka kävelyn. Oikealle ja vasemmalle keikkuen/vaappuen sekä jalkoja laahaten,sauvat mukana.