Miksi ihmeessä tanssit alkavat älyttömän myöhään? Mitä järkeä on, että siinä viimeisessä paikassa mihin sitten kansa jää, alkaa meno vasta klo 23 ja sen jälkeen?
Tottakai porukat lähtevät kotoaan jo paljon aikaisemmin illanviettoon ja hassaavat rahansa muihin alkuillan mestoihin. Tullessaan tähän viimeiseen, he ovat jo niin turvat täynnä, että eivät paljoa rikastuta tätä paikkaa muutakuin älyttömällä ovimaksulla.
Kukahan ravintoloitsija keksii sen rahasammon, että aloittaisivat illan tähti-artistin vetämänä menon jo vaikka klo 20. Tällöin ei olisi tarvetta ottaa muualta kovaa vauhtia tähän mestaan johon sitten iltaa jää viettämään.
Tottakai porukat lähtevät kotoaan jo paljon aikaisemmin illanviettoon ja hassaavat rahansa muihin alkuillan mestoihin. Tullessaan tähän viimeiseen, he ovat jo niin turvat täynnä, että eivät paljoa rikastuta tätä paikkaa muutakuin älyttömällä ovimaksulla.
Kukahan ravintoloitsija keksii sen rahasammon, että aloittaisivat illan tähti-artistin vetämänä menon jo vaikka klo 20. Tällöin ei olisi tarvetta ottaa muualta kovaa vauhtia tähän mestaan johon sitten iltaa jää viettämään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...on ihmetelty ja manailtu jo vuosikaudet.
Joskus muinoin (70-80-luvuilla) oli tanssikapakoita viisinkertainen määrä (ainakin täällä meillä) ja silti kaikkiin niihin oli pitkä jono ulko-ovella jo kahdeksalta. Orkesteri aloitti soittamisen samaan aikaan, kun yleisö laskettiin sisään. Artistit usein myös aloittivat samalla, mutta yhdeksältä viimeistään.
Nykyisin on käynyt varsin usein niin, että olen lähtenyt ennen staran ilmaantumista (siis juuri ennen puolta yötä), koska kännikansa on vallannut parketin.
Yhdeksältä ei pikkujouluja lukuunottamatta rafloissa ole juuri muita paikalla kuin tarjoilijat. Porukkaa rupeaa tulemaan hiljalleen vasta kymmeneltä.
Tanssi-ilta siis jää usein parin tunnin mittaiseksi, eikä tanssittuja kappaleita paljon kerry, kun ei ole niitä tanssitettavia.
Pöljä systeemi!
Joo. Muistan poikamiesajan 70 luvulta.
Käytiin työpäivän jälkeen keskiv. tansseissa raflassa (Pirkanhovi, Manse, Ylävoima, Kaijakka, Hämeensilta, Rosendahl, Tammer, Seurahuone, Työväentalo). Orkesteri aloitti vähän yli 20 valssilla. Neljä tuntia oli aikaa ja siinä ehti tarpeekseen hakea monia, monia tyttöjä. Puoli yks tuli valomerkki ja orkka lopetti viimeiseen valssiin.
Eli melko samaan aikaan lopetettiin kuin nyt vasta aloitellaan!!!! Kumpi systeemi mahtaa ollakaan järkevämpää? =Entinen. Ehti nääs vielä jotakin harrastaa tytön kanssa ja vieläpä nukkuakin ennen töihinmenoa. Aamulla oli aikas pirtee mies ellei...
Perj. sama homma. Lauantaina ovet aukesivat eräässä "Kultainen Ilves" soittoruokalassa jo klo 18. Jono oli oven takana valmiina ja heti alkoivat tanssit. Puol 1 tuli valomerkki.
Tällä systeemillä jaksaa keskellä viikkoakin käydä kapakassa tanssaamassa koska nukkuma-aikaakin jää.
Ravintolan kannalta taas oli eduksi, että se keräsi itse potin. Kansa humaltui siinä yhdessä paikassa. Nykyään humallutaan jo ennen varsinaista viimeistä raflaa alkupaikoissa ja syynä siihen on liian myöhäinen kellonlyömä ennenkuin pääsee edes alkuun.
Harva jaksaa nykysysteemillä keskellä viikkoa ja mennä vielä aamulla duuniin.
Ennen oli monikin asia paremmin kuin nykyään!
Yksi tuo tanssiravintoloiden orkestereiden soiton alkaminen iltakahdeksalta.
Olisikohan tämän päivän tyylin syynä ravintoloiden valtakävijöiden vuorokausirytmi?
Tunnen useitakin lähipiiristäni, jotka viikonloppuisin kukkuvat aamuun saakka ja nukkuvat seuraavana päivänä iltapäivälle.
Eipä ravintoloiden kannata pitää kallista orkesteria alkuillasta, kun ketään ei ole paikalla! Tuohan on pakon sanelema ilmiö...;)
Ennen oli tapana lähteä jatkoille ravintolaillan jälkeen porukalla jonkun kotiin, kun kapakat meni kiinni yhdeltä, viimeistään kahdelta. On erittäin positiivista että tästä jatkokulttuurista on päästy pois häiritsemästä naapureita.
neliössä, onpas ahdasta! Nytpä tekisi mieli vähän jäitä ja lantrinkejakin. Kesken ja kaiken sen hikisen vanhaintanssin tämä todella upea daami sen helkkarin komean herran hämmästykseksi avaa hiton pitkiä ripsiänsä räpsytellen käsilaukkunsa turvalukkoa. Herra alkaa alkuhämmingistänsä pian toivuttuansa kärsimättömänä avustaa levitellen vasiten leveitä hartioitaan siihen kenties jopa aika monen uteliaan vanhaintanssijankin harmiksi näköesteeksi: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että siinä tilanteessa erityisesti pitää varoa, etteivät vanhaintanssien murisevat vahtikoirat ja kaiken vanhaintanssimaailman viskisiepot huomaa, kun käsilaukkua siinä yksissä tuumin antaumuksella kaivellaan. Tarkkana pitää olla myös silloin, kun siitä korkista puolitoista kierrosta vasenpaan käsilaukun suojissa narskautetaan.
Tuossa vanhaintanssikirjoittaja mitäilmeisimminkin koetti murtaa enänpi henkisiä vanhaintanssivankiloitamme siis erittäinkin pitkälti mihin tahansa sanomisiin takertuneita lisämerkillisyyksiä kuten esimerkiksi, mitä tarkkaan ottaen mahtanee tarkoittaa, että se on vanhaintaitotanssija selvin päin? Vanhaintaitotanssiiko hän ravintolassa, lavalla, vanhaintanssilapinleirillä aftertreenissäkin selvin päin?
Sillä tavalla orjallisesti selväpäisellä vanhaintaitotanssijalla voi optimitilanteessaan verrattain yleisesti hyväksytyn vanhaintanssikäsityksen mukaisesti olla ynpärillään sekä kokolailla taitamattomenpia että täysin taitamattomia vanhaintanssijoita, vanhaintanssijärjestyshenkilöitä, jonkun muun työ- ynnä muita sensemmoisia tovereita, mutta silti po vanhaintaitotanssija tuntee olevansa yksin, erilainen, mun ei ole jäitä ja lantrinkejakaan tilannut. Vanhaintansseissa selvin päin oloon on tarttunut poikkeavuuden merkitys kuin kuin kirotunkin arka näppylä muutoin helkkarin sileään eli kireään pakaraan.
Mitähän tämä jorina meinaa? Meni yli hilseen. Ehkä joku saattaa ymmärtää mitä tarkoitetaan. Ainahan sitä omasta pullosta on otettu paikassa kuin paikassa jos sitä tässä meinataan.
Minä ainakin selvästi tarkoitan, että kapakeissa saisi meno ja soitto alkaa kello 20. Kotimaasta nykyään löytyy setit osaavaa soittoporukkaa joiden palkkiot ovat kohtuulliset. Tämä tämmöinen tavallinen tanssiyhtye pystyy kyllä antamaan koko rahalla illan ajan vastinetta ja viihdettä. Vertaa, kun joku Anna E. tulee huippuhinnalla ja on setin verran lavalla häipyen sitten. Siksi jo ovitaksa on muhkea.
Yökerhot ovatkin erikseen. Tavallinen rafka parketteineen ei ole yökerho eikä siitä selleista tule vaikka se olisi auki aamuun asti.
Olen edellee sitä mieltä, että entinen malli ON nykyäoloihinkin sopiva käypä ja HYVÄ.
tunnetta joudumme vuoroin kokemaan, olimmepa vanhaintansseissa selvine päinemme vai emme. Se on yksi vanhaintanssijan repeytymisuhanalaisista upslaageista: vanhaintanssijankaan ei ole hyvä olla selvin päin, muistamme jonkun ihan selvästi sanoneen. Toisaalta muistamme sinänsä toki hyvinkin hatarasti, kuinka joku muu vähän ennen sitä – se oli muistaaksemme alkuillasta – sanoi, että olisi ehkä sittenkin parenpi olla selvin päin. Kaiken huipuksi muistamme jokseenkin elävästi, kuinka jonpi kunpi noista sanoi, että vanhaintanssijan on parenpi sen lisäksi olla yksin hänen kaltaisensa ja harmillisinta siinä etenkin näin jälkikäteen tarkemmin kaikessa rauhassamme ajateltuna mielestämme oli, että hänelläkään ei kaikesta päätellen ollut mitään käsitystä siitä, kenen, vaan esitteli hän meille pelkkiä arvailuitaan seurauksin, jotka nyt ovat kaikkien näin nähtävissä ja itse kunkin siten arvioitavissa.
Oliko puhe ristiriitaista ja siten ajatustyötämme sekaannuttavaa? Ei välttämättä, sillä toisinaan toimestamme päällisin puolin arvioituna omasta mielestämme täysin mielipuolinenkin idea, joka putkahtaa jonkun muun vanhaintanssijan mielestä, saattaa tarkemmin ajateltuna olla lahja suoraan vanhaintanssitaivaasta: Heureka! Sehän saattaa juurikin olla helkkarin käyttökelpoinen siinäkin vanhaintanssitilanteessa hirvittävän vanhaintanssiongelmamme ratkaisumielessä eli niinhän sen piti mennäkin!
Ja saattoihan kunpi tahansa heistä hyvinkin tarkoittaa, että vanhaintanssija voi ja siten sinänsä toki melko usein saakin päättää itse sekä näistä jäistä että lantrinkeista ja siitä selvin päin olemisesta: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että joko molemmat tahi jonpi kunpi heistä (saattoi se tietysti olla joku kolmaskin) yritti ohimennen opastaa meitä vanhaintanssisallivuuteen. On toki myönnettävä, että vähänkään tarkemmin näihin vanhaintanssiasioihin perehtyneistä henkilöistä valtaosa olisi mitäilmeisimminkin ilmankin melkein samaa mieltä kanssamme siitä, ettei ole yhtä ainoaa oikeatakaan tapaa järjestää saati viedä onnistuneesti lävitse standardinmukainen tahi optimitapauksessa vanhaintanssimakutäyteläinen vanhaintanssiturnee. Tämä havainto ei kuitenkaan välttämättä ole tulkittavissa merkiksi orastavastakaan vanhaintanssikonfliktista, sillä kaikkien suurperheitten tavoinhan myöskinsä tässä vanhaintanssiperheessä pientä torailua ja vanhaintanssivessavuorojonossa etuiluita ja siitä kunpuilevia sekä tönimisiä että mykkäkoulukuntia toki luonnostaankin tuppaa melko sulassa vanhaintanssisovussa esiintymään.
idätetään yksityisyydessä, johon ei näissä vanhaintanssipiireissäkään vaistomaisesti pitäisi takerruttaa kaikista sinänsä toki täysin mahdollisista lisämerkillisyyksistä eritoten yksinäisyyttä. Yksityisyydessä joko yllättäen tahi ankarien mietiskelyitten jäljestä mielen syövereistä noussut vanhaintanssi-idea, jota po idean näyttävyydestä riippuen kutsutaan minimissänsä alustavaksi vanhaintanssikuvioksi ja maksimissansa eli erittäinkin pitkälti vanhaintanssipääartistin orkesteriaitioon astumishetkestä lähtien näyttävimmillänsä kokonaisen vanhaintanssi-illan mittaiseksi vanhaintanssihuippukoreografiaksi suurella huolellisuudella valikoituine sekä vanhaintanssiasusteine että juomine kaikkine. Yksityisyydessä syntynyt vanhaintanssi-idea onkin täten ajateltuna raakakopio, luuprintti, saksalaisen peilikaappi-ihmeen jokseenkin vieraskielinen kokoonpano-ohje täydellisen peilikaappi-ihmemakunautinnon saavuttamisessa sekä tarvittavine että ylimääräisine miljoonine puu-, metalli- ja muoviosine.
Vanhaintanssijan työläs osa on muokata vanhaintanssiajatuksista tiukoissa vanhaintanssitilanteissa sekä kestävä että ennen kaikkea näyttävä kokonaisuus, koreografia. Melkein jokainen vanhaintanssija on saanut syntymälahjakseen minkä tahansa kuten esimerkiksi hiekka- ja teräspetonkikakkujen muokkaustaidot, jotka nykykäsityksen mukaisesti ovat merkkinä myöhemmin täysiin kukkeuksiinsa kehittyvistä vanhaintanssikoreografioitten muokkaustaidoista. Vanhaintanssijan tahdosta riippuu, tehdäänkö em lahjalla mitään, eletäänkö suurieleiseti vanhaintanssi-illasta toiseen täysin huolettomasti kuin vanhaintanssipellossa ikään, vai heitetäänkö vanhaintanssisiementä vanhaintanssilahja-auralla kynnettyyn todella upeaan vakoon vähän ennen kuin erittäinkin matalaa vanhaintanssiprofiilia pidellen poistutaan siinä meneillään olleesta vanhaintanssitilanteesta, jotta ei suotta taaskin tehtäisi vanhaintanssiyhteisönkään toimesta turhankin suuria vanhaintanssinumeroita ja jäljestäkin päin aina mainittaisi.
Arvoisa Vaino Harha.
VANHAIN-tansseja on päivisin varmaan tarpeeksi ja hyvä niin. Näissä edellisissä mielipiteissäni tarkoitin tavallisia ravintoloita joissa on parketti ja viinanmyyntiä. Asiakaskuntana ovat KAIKENIKÄISET alkaen jonkinverran yli parikymppisestä. Nämä eivät ole todellakaan silloin vanhaintanssit vaan normaalit ravintolatanssit alkaen kello 20. Niitä olen tarkoittanut ja kaivannut koska menon aloitusaika on hyvä.
Arkisin aamukahdeksaan töihin menevälle tämä entinen systeemi edelleen vain olisi parempi. Ehtisi olla, tanssia, juoda ja nukkuakin.
Lisäksi vielä ennen oli kaikelle kansalle sunnuntaisin ravintoloissa ns. päivätanssit (EI vanhain-). Ne alkoivat jo klo 14. orkestereineen.
kuin siinä vanhaintanssitilanteessa leijaileva hyvä energia. Vanhaintanssimusiikki ilmaisee itseään jokaiselle standardissa tahi epästandardissa vanhaintanssitilanteessa olevalle siitä vanhaintanssiorkesterista käsin värähtelemällä. Vanhaintanssimusiikki järjestelee vanhaintanssiparketillesi pieniä ja isoja askeleita: otapa tämä huomioon seuraavan kerran vanhaintanssiessasi ja huomaat, että siinä meneillänsä olevassa vanhaintanssitilanteessa se on ynpäristö ja ajanlasku yhdentekevää. Kun olet tarkkana, voit panna merkille, että sielläkin on tarjolla todella upeita daameja ja helkkarin komeita herroja enemmän kuin olit sitä ennen pannut merkillekään...niinjuuri totta se hyvinkin pitkälti on...kenties juuri sinulle paikkaan ja aikaan liikoja tuijottelematta.
http://www.geocities.com/vaino.harha/KohtalokasSamba.asx
Hienoa kuulla ja tietää, että sielläkin meno on kova ja daamit halukkaita, tanssitaitoisia ja ymmärtäviä hyvän päälle. Jopa sala-napanderitkin maistuvat. Ja orkesteri niistä vasta tanssit tekee. Jään hyvillä mielin odottamaan aikaa tulevaa... Olen alle 50, enkä käy vielä eläkeläistantsuissa. Niihinkin varmaan ilmestyn ehkäpä jo 15 vuoden kuluttua...
Mutta miksi -Vaino Harha- väkisin sotkee tav. ravintolatanssit ja vanhaintanssit keskenään. Lue seuraava lause huolella. En ole tarkoittanut VANHAIN-tansseja vaan TAVALLISIA RAVINTOLA-tansseja. Niiden aloitusaikaa olisin halukas aikaistamaan alkavaksi klo 20. Niihin olisi viikollakin kiva poiketa ja olisi aikaa olla niissä. Sinä päivänä on jo ollut aikainen nousu, työpäivä takana ja uusi aamulla odottamassa.
ja melko lujaakin vanhaintanssitahtoahan meillä toki on olkoonkin, että vanhaintanssiuskoamme hämmästyttävänkin monasti kirotunkin ankarasti koetellaan. Emmekä me mitäilmeisimminkään ole vieläkään täysin selvillä kaikista sekä nuorten että vanhain tanssimahdollisuuksistamme: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että syistä, joita hämmästyttävänkin usein kieltäydymme edes ja tässäkään arvailemasta, olemme kenties jo aivan liian kauan tehneet erittäinkin pitkälti täysin vääriä vanhaintanssijohtopäätöksiä. Tuo havainto ei etenkään kaikessa rauhassa tarkemmin ajateltuna ole kenellekään meistä kovin suuri yllätys, sillä niinhän sekä nuorten- että vanhaintanssiopettajammekin olivat pienistä pitäen opetetut. Mutta oliko tuossa lopultakaan kysymys edes hirvittävän suuresta kollektiivivanhaintanssiväärinkäsityksestä?
Ei välttämättä, sillä jos olisimme saaneet sekä hyvinkin mahdolliset että aivan mahdottomat vanhaintanssitilanteet kattavan vanhaintanssikoreografian valmiina jo vanhaintanssivastasyntyneinä, olisiko vanhaintanssi silloin kenellekään meistä mikään lahja saati seikkailu? Näin ajateltuna kuka tahansa meistä voi helposti antaa vanhaintanssihakotiensä anteeksi sekä nuorten- että vanhaintanssikasvattajilleen, mutta jos se kaikesta huolimatta tahi kenties jopa siitä johtuen on kovin vaikeaa, niin helponpaa saattaisi silloin olla unohtaa koko vanhaintanssijuttu. Tärkeintä on pitää kokoajan mielessä, että kaikki vanhaintanssikoreografiamme ovat omissa jaloissamme, eivätkä siis välttämättä vanhaintanssiopettajiemme tahi vanhaintanssivastustajiemme, ellemme sitten ole erityisiä vanhaintanssilahjakkuuksia ja joko luontaisesti tai muutoin auktoriteetillisiä vanhaintanssi-ilmestyksiä. Vanhaintanssiaikuisina vastaamme koreografioistamme itse. Emme voi siis syyttää vanhaintanssiolosuhdetta, sillä sitä muutamme pelkällä vanhaintanssiläsnä- tahi poissaolemisellammekin itse.
Koska en saa tuosta Vaino Harhan jorinasta oikein selvää, että mitä siinä ajetaan taakaa. Alunperinhän tässä piti esittää mielipiteitä puolesta ja vastaan aloitusajankohdasta. Ei mistään eläkeläis-, tai vanhojentansseista.
Kaikella kunnioituksella saatan epäillä, että olet eläkkeellä oleva poliitikko tai opettaja koska tekstiä tuntuu tulevan runsaasti varsinkin asian ulkopuolelta. Poliitikoksi ja opettajaksi ei ole mahdollisuuksia ellei ole näitä ominaisuuksia.
moni sekä nuorten- että vanhain joko standardi- tahi enänpi spesiaalitanssiongelman ratkaisu on juuri ja juuri ymmärryksen ulottuvilla, erittäinkin pitkälti ikään kuin paremmin näkyvillä, vaikka sitä ei siinä meneillään olevassa sekä nuorten että vanhain tanssitilanteessa kunnolla erottaisikaan, mutta on siinä nyky- sekä nuorten että vanhain käsityksen mukaan sekä nuorten että vanhain tanssietsikkoajassa muutakin:
Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että kenties harmillisin piirre missä tahansa nuorten tahi vanhain tanssietsikkoajassa on se, että sehän on suhteessa edellä havaittuun tanssietsikkoaikaan etenkin kaikessa rauhassa jäljestäpäin ajateltuna po nuorten ja vanhain tanssietsikkoaika sekä nuorten- että vanhaintanssikäytännöllisesti katsoen kuin hirveän harvinainen perhonen, joka sillä upealla kukkaiskedolla hämmästyttävänkin sirosti liihottaa sinne ja tänne ja on jo melkein kokonaan kadonnut.
Paljon näkyy tulevan merkillistä 'jorinaa'.
liki ynpyrää vanhaintanssiparketin monasti raivostuttavankin tiheässä vanhaintanssiparisuhdanneviidakossa, sanoo huippumoderni vanhain ja nuorten tanssisananlasku. Tässä havainnossa ei sinänsä mitään yllättävääkään pitäisi olla, vaikka sen tuota pikaa huomaasikin sinänsä toki hyvinkin hirvittäviin sekä tahi joko nuorten- että vanhaintanssiongelmiinsa ratkaisua etsivä, melko satunnainen vanhain tahi nuorten tanssitaho.
Vanhaintanssijan aivo mitäilmeisimminkin on ainakin ensimmäisiä tietokoneustoja vähän hienonpi kiilahihnallinen hanpasrattausto: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että vanhaintanssioppineitten toimista sanotaan, että siellä ne ovat itsekunkin aivossa tasan kaikki vanhaintanssikoreografiat, joita täysin yleistenkin vanhaintanssimakunautintojemme edistämismielessä tarvitsemme. Mielenkiintoinen – olkoonkin, että jokseenkin kiperä vanhaintanssikysymys, jonka reipas ja tippaakaan ujostelematon vanhaintanssijamaallikkokin pystyy milloin tahansa arvovaltaisellekin vanhaintanssiraadille esittämään, kuuluukin näin ajateltuna niin, että: kuinka saada edes yksi noista vanhaintanssikoreografioista sekä vanhaintanssipaikasta että –ajasta riippumatta (jopa salaa kotona himmennetyin sälekaihtimin) aivosta vanhaintanssijalalle, kun kiilahihnoista minimissänsä joku kokoajan luistaa ja ainakaan kaikki hanpasrattaat eivät siten raksuta eli vanhaintanssisuomeksi sanottuna vanhaintanssiajatus kiertää kokoajan samassa luupissa.
Vanhaintanssijan aivoa on hämmästyttävänkin usein kuvattu krogiklasiksi, jossa on jotain houkuttelevaa jäitten ja lantrinkienkin seassa. Vanhaintanssija hämmentää buffetissa drinkkitikullaan krogiklasiaan, jolloin esiinnouseva aromi kavaltaa jäitten ja lantrinkienkin seassa lymyilevän houkuttelevan ja vaikka läheskään aina sen houkuttelevan likimääräinenkään kaava ei raivoisastikaan hämmentämällä nouse krogiklasista esiin, syntyy siihen poikkeuksetta hirvittävä himo ja raastava kaipuu: satunnaisellekin vanhaintanssijalle riittää pelkkä aavistus vanhaintanssikoreografiasta, vaikka sen kaava olisikin siinäkin vanhaintanssitilanteessa täysin hämärä, jopa mystillinen ja siten täysin vieras, mutta todella hyvän makuinen.
vanhaintanssiparkettiesitteitten kuvat kylpevät miellyttävän ruuhkaisina värivaloissaan. Jospa lähtisimme vaikka karaokebaariin: häppyours, tulevat tangokuninkaalliset, baaritiskillä oluthanan vieressä karaokekoneen kokoinen iskelmälevyvalikoima. Itse emme välttämättä sitä muista, mutta joku varmuudenvuoksi kertoi, että viimeksikin kesken mitäilmeisimminkin kuorolaulumme aika antaumuksella puhaltelimme vaahtoja helmeilevistä tuopeista, nautiskelimme jonkun siihen tuomia juoma-aarteita. Tai jos lähtisimme sille vanhaintanssilavalle: eikös siellä oluthanan vieressä soita oikea orkesterikin? Vanhaintanssiravintolassakin jalopuukahvaista oluthanaa vastapäätä yleensä soittaa: otammeko minimissänsä pienoisen riskin ja lähdemmekin akkaintansseihin?
Kuka tahi mikä meille näitä vanhaintanssihoukutuksia oikein kuiskii? Tiedä häntä, mutta nykyvanhaintanssikäsityksen mukaisesti hän tahi se on olemassa yhtä vakuuttavasti kuin tuo vanhaintanssi-ilonpilaaja, joka kaikin sekä mahdollisin että täysin mahdottomin keinoin yrittää estää vanhaintanssionnellisuuttamme ja vanhaintanssimakunautintoamme puhkeamasta täyteen kukkeuteensa. Semmoinen vanhaintanssi-ilonpilaaja jupisee, että jäät ja lantrinkitkin ovat pahasta eikä niille ole aikaakaan: nythän on vanhaintanssi-ilonpilaajan mielestä hyvinkin pitkälti niin, että siinäkin meneillänsä olevassa vanhaintanssitilanteessa on niin monta koreografiaa rästissä ja monta pokkausta ja niiausta, ettei siinä pahemmin paranisi baaritiskillä notkua ja pöydässäkään skoolata.