Eri kasvatusperiaatteet

Ei nuo kuvaamasi pitää tulla heti -jutut niin pahoja ole. Hyvä käytös on aina hyvää. Ainoastaan tuo lapsen lyöminen ei ole okei. Isän passaaminen vähän pistää vihaksi mutta kyllä suomalaisetkin lapset joutuvat vanhempiaan passaamaan.

Kysy mieheltäsi että oliko hänellä mielestään onnellisen lapsuus ja eikö hän halua omalle lapselleen parempaa .
Pitäkää perhepalaveri .
Kerro että et voi elää ja antaa lasten kasvaa ahdistavassa ilmapiirissä .
Kyllä miehesi kuuluu mielestäni tulla puoliväliin vastaan .

..jos mieheni käyttäytyisi tuolla tavalla. Totta tietyt tavat täytyy olla ja on kohteliasta esim. ruokapöydässä pyytää nätisti ojentamaan ja myöskin odottaa, että muut syö. Mutta on diktaattorimaista esim. tulla ja vaihtaa kanavaa toisen nokan edestä, jos toinen katsoo tv:tä ja se että joutuu nostelemaan esim. niitä tuolia vain siksi,että toinen haluaa. No hyvin tuntuu isä kasvattavan lastaan alistuneeksi aikuiseksi ja tod. näköisesti tuleva puoliso on sitten alistava puoliso.
Ei se ole lellimistä jos joskus sen värityskirjan ostat tai pienen lelun esim. kesän kunniaksi tai jos on esim.hyviä numeroita koulusta tuonut voi ostaa jonkin lelun. Eikä lapsi ole nenäkäs jos ilmoittaa oman mielipiteen ja sattuu niin, että se poikkeaa isän mielipiteestä. Mielestäni se kuvaa fiksuutta ja tervettä kasvamista. Eri mielipiteistä pitäisi vain pystyä keskustelemaan ja kysymään miksi toinen ajattelee toisin. Ei terveet lapset lyö aikuisia, vaikka ovat joskus saaneetkin tahtona läpi tai heille on ostettu jotain ylimääräistä kivaa. Patoutuneet ja mieleltään sairaat sitä tekevät, niin myös sellainen aikuinen joka lasta lyö on patoutunut ja jollain tapaa sairas.
Onnea ja jaksamista. Muista sinä äitinä rakastaa ja halia lastasi, kuin myös asettaa niitä rajoja, mitkä tiettyyn ikään aina kuuluu. Kaksivuotias voi mennä nukkumaan jo klo 19.00-20.00 välisenä aikana, mutta teinille se on liian aikaista. (eli rajoituksetkin muuttuvat iän myötä)

Noinhan Suomessakin kasvatettiin kolmekymmentä vuotta sitten. Olen nelikymppinen ja lahjoja saimme vain jouluna. "Jos sitten joulupukki toisi..." oli ärsyttävintä mitä sai kuulla! Aina piti olla niin hyvin kasvatettua pikkutyttöä... Naapurin tytöllä oli vielä kamalampaa sillä tämän isä oli uskonkiihkoilija, tyttökaverini vietti 18-vuotiaaksi asti kaikki juhannukset jollain herättäjäjuhlilla vastoin tahtoaan... Vanhempani, jotka ovat nyt yli kuusikymppisiä, lapsena puolestaan teitittelivät omia vanhempiaan. Vastaan eivät sanoneet ikinä, ei edes aikuisena.

Ankaruus ja ehdottomuus ei ole pahasta, jos se ankara vanhempi myös muistaa leikkiä, halia ja helliä lasta. Lapsen kanssa voi myös touhata ja harrastaa kaikenlaista mikä ei mene varsinaisen hemmottelun piikkiin.

Onko lapsesi siis ankarasta isästään niin ahdistunut, että haluat erota lapsen hyväksi?

Miehelläsi kuulostaa olevan hyvät kasvatusperiaatteet, tietty jos sinä se teillä leivän tuot pöytään ja ansaitset työlläsi elannon perheelle ja elätät heidät saat sitten toki tuhlata rahatkin kaikkeen joutavaan. EPÄILEN vain että sinä siinä siivellä elät ja puolisosi rahat tuhlailet.

Suosittelen sitä eroa. Mies saa lapset ja sinä pääset töihin.

Puhut 9 v lapsestasi ja toisaalta lapsistasi. Olet siis ollut jo ainakin 9 v kimpassa miehen, eli lapsen/lastesi isän kanssa. Miten se on sujunut silloin alussa, kun oli vauva ja vauvasta taaperoikäinen, eikö silloin näkynyt merkkejä jo tyrannimaisuudesta. Pelkäävätkö lapset isäänsä ja hänen arvaamatonta käyttäytymistään. Ovatko he luonnollisia isän seurassa?

15v monikulttuurisessa avioliitossa, monenlaisia myös umpisuomalaisia liittoja nähneenä sanon, että kertomasi perusteella ei voida määritellä missä kulkee sopivuuden raja ja ennenkaikkea onko kyseessä kulttuurisidonnainen tapa. siihen uskon väitteistäsi vähiten. Kärsimättömältä ja itsekkäältäkin miehesi kuulostaa, mutta myös oma kuvauksesi kuulostaa jotenkin haperolta.
Jotenkin tuntuu, että teillä saattaa olla kokonaisuuden hallinta hukassa jo pidemmän aikaa. Turhautumista-tarkoituksettomuutta-epätasapainoa-pinnallisuutta? Pystyisittekö punnitsemaan missä mennään ja miten tähän tultiin- mitä haluamme (yhdessä) loppuelämältä? raapaisemaan elämäänne syvemmältä? Epäitsekkäästi.
Jos ajatus on mahdoton, voi ero olla kaikille paras vaihtoehto, mutta se tuskin olisi varsinaisesti miehesi syy jos ei yksin sinunkaan! Vaan asioiden summa. Joten viisas eroaisi tyylikkäästi hiljaa eikä kylillä miestään raakkuen.