Maisema vuorilla
puro solisi, se huusi
kauris oli liikkumatta
maisema oli liikkumatta
valokuva putosi kielekkeeltä
se laskeutui perhosena alas
alas
jos kaukaisuuden katse olisi tarkentunut valokuvaan, olisi se nähnyt siinä liikkumattoman kauriin vuorimaisemassa
kukaan ei liikkunut
ei vuoret, ei kauris, ei mikään
paitsi valokuva
joka jatkoi lepatustaan
loputon lepatus päättyi
nurmelle, vuoren kupeelle
hiljaiseen unohdukseen
kauris käänsi hitaasti päätään ja poistui säikkymättä
puro solisi, se huusi
kauris oli liikkumatta
maisema oli liikkumatta
valokuva putosi kielekkeeltä
se laskeutui perhosena alas
alas
jos kaukaisuuden katse olisi tarkentunut valokuvaan, olisi se nähnyt siinä liikkumattoman kauriin vuorimaisemassa
kukaan ei liikkunut
ei vuoret, ei kauris, ei mikään
paitsi valokuva
joka jatkoi lepatustaan
loputon lepatus päättyi
nurmelle, vuoren kupeelle
hiljaiseen unohdukseen
kauris käänsi hitaasti päätään ja poistui säikkymättä
Vastaukset 29
Vanhimmat
lempiruno...Kiitos !
sitä runoksi kutsutaankin...hyi saatana.
kiitos itsellesi! :)
kriittinen sanakin on hallussa... kiitos!
Tähän onki mukava lopettaa tämän illan turinat.
Mukavaa viikkoo sulle ! ^^j^^
Sinulle!
saanko kopioida runosi.
saat ja kiitos luvan pyytämisestä... yllättävää!
kirjoitin käsin sen omaan kansiooni.
(tai tuuleen piirretyt sanat) jonnekin minkä tulevaisuutta en tiedä, kiitos.
Tästä tuli tällanen. Anteeksi. Minusta siitä puuttui jotain.
CannedHead seisoi vuoren laella
maisema oli hänet mykistänyt
leikitteli ottamallaan valokuvalla
tunsi kuinka tuuli oli tyyntynyt
rinteellä puro solisi, huusi
kauris liikkumatta maisemassa
metsästäjä asettaan rassasi
näki helppoa lihaa ruokapadassa
valokuva kielekkeeltä putosi
perhosena lepatti hiljaa ilmassa
metsässä mies asettaan latasi
tunnelmaa herkkää oli pilaamassa
liikkuneet ei vuoret, kauris
kuva jatkoi laskeutumistansa
liitely, lentely sen oli kaunis
määränpää alarinteen nurmessa
hitaasti kauris käänsi päätään
ääneti poistui säikkymättä
poistui CannedHeatkin metsään
jälkeäkään peräänsä jättämättä
Kaunis versio runosta.
teit siitä "runollisemman"... ja enemmän muotoon sopivan.
Moite sinulle siitä, että hylkäsit sen "aikaulottuvuuden" ja rytmin ajassa... eli hiljaisuuden nopeuden.
Eipä kukaan aikaisemmin olekaan ruvennut versioimaan runojani.. saa jatkaa... lisää ulottuvuuksiahan runohin tulee... eikä niitä kukaan "omista":)
PS. Onneksi... ei Eeva-Lisaakaan
ja silti mä en ymmärrä mitään, ehkä tyylin tai sinne päin, eikä kuukkelistakaan mitään apua. Tyhmäkö oon?
tämä on lähinnä "punainen"....
Ei puro koskaan huuda! ...puro solisi, se nauroi..
esimerkiksi.
"valokuva leijui kielekkeeltä..."
Poistaisin säkeen, joka alkaa "jos" sanalla ja päättyy sanaan "vuorimaisemassa"
"Lepatus" ei ole runoutta, etsi itse uusi onnistuneempi sana!
EI, ei tämä ole helppoa, olla arvostelija!
Hieno runo aloittajalla oli.
Runo on aina persoonallinen,oma,tarina ja tämä oli hieno tarina.
Vesirajassa jäistä hyhmää,kuin timantteja huurteisia.
Marraskuun pakkasta,viimaa kylmää,hetkiä,
ajatuksia.
Katkee hetki,pikku sängyssä ääni,nappi silmät,
rakas niin pörröinen.
Miten rakas oletkaan mun pieni,käsivartes,
tuo pikku käsi lämpöinen.
Isyys ja kaikki nämä hetket,miten tässä
kaikessa kasvaakaan ihminen.
Lapsen rakkaus,hyväilyt pienet,miten aitona
elää pieni ihminen.
Miten paljon antaa voimaa tulla alas,laskeutua
alas vuorelta miehisyyden.
Miten voikaan niin pieni olla rakas,mikä
suuruus täyttää pikku sydämen.
Miten usein elämä vuorijono,esteitä vain kun tiellämme ois.Lapsi opastaa mulle tärkein
on koto,kaikki esteet pikku sydän kantaa pois.
kiire noiden, muka "runojesi" kanssa, että et välimerkkien jälkeen ehdi välilyöntiä napauttaa vai onko kyseessä yritys lisätä sepustuksiisi taiteellista vaikutelmaa.
Olisit nyt hieman kauemmin pysynyt poissa hiomassa "runoutesi" terävyyttä.
aika ottaa iltalääkkeet ja mennä vuoteeseen, kyllä aamulla aamulla on olo jo parempi. No, kiltisti nyt vaan..
Pilvet muodostavat kasvoillesi kehykset.
Katselet kunnioituksen silmin.
Vetisin silmin.
Pelkäävin silmin.
Salaperäisesti hymyilet joskus,
vaikka se saa kaiken elollisen jähmettymään.
Äänet hiljaisina sinulle kumartavat.
Soinnut soittavat kielilläsi.
Tuntuu kuin aika ei koskettaisi sinua.
Se ei määrää elämääsi.
Ehkä joudut siitä maksamaan.
Vetisin silmin. Silmäsi kumartavat elämälle.
Olet saanut itsesi lahjaksi ylhäältä.
Hieno,tunnelmallin ja kaunis runo!
Kiitos!
sinulta tuli..?
Tuo kirjoittamani runon on kirjoittanut tyttäreni 17-vuotiaana 2003. On antanut minulle paljon runoja, joista halusin laittaa tänne kaksi.
Minä kun en runoja rustaa..nii.
Sori, ei ollut tarkoitus ketään loukata, huijata, pettää, vinoilla, hehkutella, Elvistellä......jne.......
mahtoi olla tarkoitus?
Loukata, huijata, pettää, vinoilla, hehkutella,
Elvistellä jne tytöllesi?
tyttärestäsi. Jäin miettimään tätä runoa ja tätä
aloittamaani. Niistä muodostui mielessäni uusi tarina... niinhän aina käy:)
... ;)
Minä korjaan sen kohta
ihan kauhea...
"kohta" on mennyt jo!
Mutta kohtahan maailmassa tulee uusi kohta, jolloin
näen sinulta tulleen korjatun ja vähemmän kauhean.
PS. Uteliaana rohkeudestasi käyn kurkkaamassa illalla tai sitten ihan kohta.
Ja hauskaa, että runot ovat saaneet reaktioita aikaiseksi.
PS. Mielenkiintoista on "kuuluuko" runot tälle palstalle? Melkein mistä tahansa kirjoituksesta voisi tehdä saman kysymyksen. Palstoja on jokaiseen lähtöön ja kaikki kirjoitukset täällä mahtuisivat jonkin otsakkeen alle.
Olen kirjoittanut jo aika monta -Runo- avausta, eikä niitä täältä ole poistettu, kertooko se jotain? Runohan on vain yksi kirjoittamisen laji, jolla voi esim. ilmaista asian runo.zip muodossa.