Keltaisensininen valo.
Kelmeän kalpea.
Kuun loistetta.
Ei nää.
On lumisateinen sää.
Seison alla lampun tuon.
Miettien.
Miksi tähdetkään nuo.
Eivät loistettaan luo.
On pimeää jo.
Ilta häämöttää edessä.
Yötä toivoen.
Kuin otsani hiessä.
Lumihiutaleita sulattelen.
Kasvot taivaisiin luotuna.
Rukoilen mielessä.
On tämä päivä tässä.
Ei viestiä.
Vaiko lumihiutaleet.
Kertovat.
Olen mielessä.
Kelmeän kalpea.
Kuun loistetta.
Ei nää.
On lumisateinen sää.
Seison alla lampun tuon.
Miettien.
Miksi tähdetkään nuo.
Eivät loistettaan luo.
On pimeää jo.
Ilta häämöttää edessä.
Yötä toivoen.
Kuin otsani hiessä.
Lumihiutaleita sulattelen.
Kasvot taivaisiin luotuna.
Rukoilen mielessä.
On tämä päivä tässä.
Ei viestiä.
Vaiko lumihiutaleet.
Kertovat.
Olen mielessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
onkaan tää runo.Tässä on niin paljon kaunista!Kiitos tästä!
Runossasi on niin iso ikävä...
Sait tunnelman tähän ruudulle
melkein voi koskettaa...
Kaunis =)
äärettömän kaunis on runosi jälleen.
Tunnelman voi aistia ja kuinka upeasti olet saa-
nut taas kaiken sovitettua tähän runoon,
kuun, lumisateen ja tähtien puuttumattomuuden.
Hienoa sanojen käsittelyä.
Vaikka pilvet tähdet peittää
ei toivoa voi heittää
Siellä takaa usvan sen
tuikkii tähti ikuinen
Pyytää - usko luota minuun niin
kohta näet kun katsot taivaisiin :)
Valkoista ja valoisaa tiistaipvää, Gitta! :)