lähimuisto

että minun runojani ei kommentoi kukaan..;(
Herättää epäilyjä siitä, kuinka monia runonkirjoittajia täällä itse asiassa on...
Ja kuinka on ihmisiä, jotka keskustelevat lähes pakonomaisesti vain itsensä kanssa.

Opetus taas tämäkin pyrähtäminen tänne.

ei ole minunkaan runoihin joka kerta kommentoitu, monet runot on jääneet ilman kommenttia. Ja itse kommentoin toisten kirjoittajien runoja tosi harvoin, johtuen aika paljon siitä että luen runoja palstalla harvakseltaan, enimmäkseen vain "runotuttujen" tuotoksia enkä aina niitäkään. Nyt satuin lukemaan muutaman viimeksi tulleen joiden joukossa tämä.

Henkilökohtaisesti en pahastu vaikka runojani ei kommentoitaisi, koska suhtautumiseni palstaan on että tää on ensi sijassa runotuotoksia varten, kommentointi ja keskustelu on toissisijaista. Toissisijaista tai ei, kommenttia heittelen jos sattuu kielen päälle spontaania tulemaan tai muuten erityisesti tuntuu että haluan palautetta antaa, silloin kommenttini voi kyllä rönsytä liiaksikin kuten tunnettua on.

Jos sulle on tärkeää saada palautetta, niin ehkä kannattaa runon loppuun kirjoittaa, että ois kiva saada kommentteja, tai mainita jo otsikossa, että tähän runoon palautetta, please.

Joskus on ikävä kyllä käynyt niinkin, että kun joku antaa runosta palautetta niin tekijä loukkaantuu, tyyliin: mitäs tuut mun tuotosta sorkkimaan.

Koen tämän runosi visuaalisena, ja yleensä tykkään visuaalisista runoista, missä maalataan tilannetta, tapahtumaa ja sen ympäristöä, interiööriä, niin että tunnelma tavallaan ankkuroituu määrättyyn paikkaan ja hetkeen. Tässä visuaalisuutta rakentaa luonteva retkottaminen, shaali jaloilla, syli avoinna, suoristuminen kaiho silmissä. Mutta tämänkaltaiset runot vaatii muutamia selkeitä vihjeitä, jotta ympäristö tai tapahtumasarja tulisi ymmärrettäväksi...

Minulle tuotti vaikeuksia runon käsittäminen.
Muutaman lukukerran jälkeen se alkoi hahmottua jotenkin niin, että talo on miehen talo, hän istuu siellä ja jää vielä halauksen jälkeenkin istumaan, olemaan sinne, mutta nainen lähtee ja nukkuu yksin, ehkä ikävöiden tai ainakin huonosti, vielä aamullakin miehen partaveden tuoksu poskella? En sano että runo olisi huono, mutta mulle henkilökohtaisesti se ei avautunut kunnolla, ehkä joku toinen sai siitä enemmän, olemme lukijoinakin niin kovin erilaisia, yksilöitä.
Olisin kaivannut vähän enemmän vihjeitä, interiöörin (huonetilan) kuvausta tai tapahtumasarjan kuvausta tai henkilöiden kuvausta, esimerkiksi naisesta ei runossa sanota juuri mitään enkä pääse hänen tunnetilaan kiinni, hän on vain sana "naisen" viimeisellä rivillä ja että nukkui huonosti, partaveden tuoksu poskella.

Muutamalla sopivalla vihjeellä varustettuna olisin saattanut pitää runosta kovastikin. Miehen olotila ja halaus on kaikessa lakonisuudessaan ihan kivasti esitetty noinkin; ja toinen kappale on mielestäni aika mukava:

Kevät ja Pariisi pitkän matkan takana.
MonaLisa hymyineen aina Louvressa.
Sen kallis hymy kestää odotuksen.

tarkennuksena. Tunnetila mikä tästä hahmottuu, muutamien saatavissa olevien vihjeiden perusteella - esim. Mona Lisan kallis hymy, joka kestää odotuksen - on jonkinlainen odottaminen, ehkä parisuhteen etenemisen odotus? Suhteen nykyinen tila on eroamisineen, välimatkoineen ja yksinnukkumisineen on - ainakin naiselle - epätyydyttävä. En tiedä onko tulkintani oikea. Kuten sanoin, olisin kaivannut vähän enemmän vihjeitä että se ois avautunu mulle.