JOHDANTO:
Hei. Aiemmin olin jo kirjoittanut kuinka suhteelleni kävi, mutta aloitin nyt uuden keskustelun jotta sais uuden kuvakulman teille kun itsekin sellaisen vasta sain. Purkaudun täällä varmaan hirveesti, joten tulee varmasti paljon tekstiä. Tämän takia mä koitan jotenkin tehdä tekstistä selkeää luettavaa, että työ jaksaisitte oikeasti sen lukea.
TILANNE:
Ongelmat alkoivat kun muutin kauemmaksi tyttöystäväni luota. Todellisuudessa matka ei edes ole paljoa pitempi. Tämän takia mä uskottelin itselleni, että viikonloppu tapaamiset ovat ainoa oikea vaihtoehto.
TAUSTAA:
Seurusteltiin siis kyseisen tytön kanssa noin vuosi ja nyt sitten muutama päivä sitten hän minut jätti. Ekaksi hän jätti kokonaan mut jutun ulkopuolelle ja selitti vain, että sen täytyy saada elämä kuntoon.
Tänään kävin juttelemassa hänen kanssaan ja vaadin saada tietää mitä on oikeasti meneillään. Sain tietää, että hän vain tarvitsi enemmän aikaa multa. Hän kyllä oli yrittänyt mulle asiasta kertoa, mutta en vain ole ottanut mitään niin vakavissani. Hän jopa vihjaili mulle, että "jospa sit jouluna lahjaks saisin sulta aikaa enemmän "
KATUMUS:
Olen ollut täysi kusipää tyttöystävääni kohtaan, mä olen ollut itsekäs ja ottanut vain kaiken tarvitsemani. Mä en ole kuunnellut häntä tarpeeksi ja oon uskotellut itselleni, että näin tää vaan nyt menee enkä voi asialle minkään. Olen tehnyt itsestäni uhrin vaikka tyttöystäväni se uhri on ollut :(. Mä olen esittänyt haavoittuvaista kun tyttöystävni on ollut haavoittunut.
Oikeasti mä pystyn kyllä paljon parempaan! Mun tyttöystäni ansaitsee paljon parempaa ! Se on niin ihana tyttö, että tuntuu niin pahalta kun nyt mä sen menetin :(
Nyt silmäni ovat auenneet ja näen miltä maailma näyttää, mä vaan oon surullinen kun tämä kaikki tapahtui niin myöhään :( !
OPETUS:
Tämä on teille vastarakastuneille ja jo pidempään seurusteneille. Älkää missään nimessä pitäkö tyttöystäväänne/poikaystäväänne itsestään selvyytenä. Rakastakaa ja eläkää jokapäivä kuin olisi teidän viimeinen päivänne.
LOHTUA:
Mä oikeasti kadun tekosiani, mutta en tiedä mitä mun pitäs ajatella enään. Tuntuu niin hirveältä, kun ruokakaan ei enään maistu. Näen päivittäin hänestä unia ja on niin valtava pettymys kun hän ei löydykkään siltä viereltäni :(
Mitä mun pitäs tehdä ? ...
Antaakko hänelle aikaa?
Unohtaa koko tyttö?
Mä olen täysin neuvoton :( Tavataan viikonkuluttua kun hänen koeviikkonsa on loppu. Sano, että voidaan jutella silloin kun häntä pyysin tapaamaan. Toisaalta eikös ole hyvä juttu, että hän suostuu yhä tapaamaan mut ? Sit taas toisaalta :\ Onko väärin elättää toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ?
Kritiikkiä / neuvoja / kokemuksia ?
Hei. Aiemmin olin jo kirjoittanut kuinka suhteelleni kävi, mutta aloitin nyt uuden keskustelun jotta sais uuden kuvakulman teille kun itsekin sellaisen vasta sain. Purkaudun täällä varmaan hirveesti, joten tulee varmasti paljon tekstiä. Tämän takia mä koitan jotenkin tehdä tekstistä selkeää luettavaa, että työ jaksaisitte oikeasti sen lukea.
TILANNE:
Ongelmat alkoivat kun muutin kauemmaksi tyttöystäväni luota. Todellisuudessa matka ei edes ole paljoa pitempi. Tämän takia mä uskottelin itselleni, että viikonloppu tapaamiset ovat ainoa oikea vaihtoehto.
TAUSTAA:
Seurusteltiin siis kyseisen tytön kanssa noin vuosi ja nyt sitten muutama päivä sitten hän minut jätti. Ekaksi hän jätti kokonaan mut jutun ulkopuolelle ja selitti vain, että sen täytyy saada elämä kuntoon.
Tänään kävin juttelemassa hänen kanssaan ja vaadin saada tietää mitä on oikeasti meneillään. Sain tietää, että hän vain tarvitsi enemmän aikaa multa. Hän kyllä oli yrittänyt mulle asiasta kertoa, mutta en vain ole ottanut mitään niin vakavissani. Hän jopa vihjaili mulle, että "jospa sit jouluna lahjaks saisin sulta aikaa enemmän "
KATUMUS:
Olen ollut täysi kusipää tyttöystävääni kohtaan, mä olen ollut itsekäs ja ottanut vain kaiken tarvitsemani. Mä en ole kuunnellut häntä tarpeeksi ja oon uskotellut itselleni, että näin tää vaan nyt menee enkä voi asialle minkään. Olen tehnyt itsestäni uhrin vaikka tyttöystäväni se uhri on ollut :(. Mä olen esittänyt haavoittuvaista kun tyttöystävni on ollut haavoittunut.
Oikeasti mä pystyn kyllä paljon parempaan! Mun tyttöystäni ansaitsee paljon parempaa ! Se on niin ihana tyttö, että tuntuu niin pahalta kun nyt mä sen menetin :(
Nyt silmäni ovat auenneet ja näen miltä maailma näyttää, mä vaan oon surullinen kun tämä kaikki tapahtui niin myöhään :( !
OPETUS:
Tämä on teille vastarakastuneille ja jo pidempään seurusteneille. Älkää missään nimessä pitäkö tyttöystäväänne/poikaystäväänne itsestään selvyytenä. Rakastakaa ja eläkää jokapäivä kuin olisi teidän viimeinen päivänne.
LOHTUA:
Mä oikeasti kadun tekosiani, mutta en tiedä mitä mun pitäs ajatella enään. Tuntuu niin hirveältä, kun ruokakaan ei enään maistu. Näen päivittäin hänestä unia ja on niin valtava pettymys kun hän ei löydykkään siltä viereltäni :(
Mitä mun pitäs tehdä ? ...
Antaakko hänelle aikaa?
Unohtaa koko tyttö?
Mä olen täysin neuvoton :( Tavataan viikonkuluttua kun hänen koeviikkonsa on loppu. Sano, että voidaan jutella silloin kun häntä pyysin tapaamaan. Toisaalta eikös ole hyvä juttu, että hän suostuu yhä tapaamaan mut ? Sit taas toisaalta :\ Onko väärin elättää toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ?
Kritiikkiä / neuvoja / kokemuksia ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On väärin elättää toivoa MISTÄÄN mikä koskee parin kanssa seurustelua. Ja jos seurustelunne palaa, voit kuule mun puolesta mennä ihan vain jonnekin muualle kuin tänne valittelemaan tai pröystäilemään ¨onnellisella parisuhteellasi!!¨
tää sitten on ? Pröystäilisin onnellisella parisuhteellani :( ? Mä kadun ihan oikeasti kaikkea mitä mä oon tehnyt ja mä haluisin vain hyvittää kaiken.