Viima löi vasten kasvojasi
puunoksat raapaisivat hipiääsi.
Myrskyn kourissa taistelit
odotit milloin myrsky tyyntyisi.
Myrskyisä rakkaus, jos rajuudellaan piiskaa
on silti lempeä, antaa parastaan ja parantaa.
Onko näin, että aina myrskyn jälkeen hiljenee ja tyyntyy?
ps. ei kuitenkaan piiloon jääden.
puunoksat raapaisivat hipiääsi.
Myrskyn kourissa taistelit
odotit milloin myrsky tyyntyisi.
Myrskyisä rakkaus, jos rajuudellaan piiskaa
on silti lempeä, antaa parastaan ja parantaa.
Onko näin, että aina myrskyn jälkeen hiljenee ja tyyntyy?
ps. ei kuitenkaan piiloon jääden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viimat ovat lyöneet kasvoille uurteet,
monia puita kaatunut.
Useimmat pilkottu uuniin.
Lakkasin odottamasta tyyntä,
lakkasin odottamasta pientä anteeksipyyntöä -
rakkaudesta en kuullut sanaakaan.
Himoa ja mielettömyyttä sain korvat täyteen,
vasemmassa korvakäytävässä vinkuu vieläkin
kovat sanat ja kyynärpää.
Ei missään nimessä saa mennä niin,
mutta jos käynyt on niin,
viimat kasvoille uurteet lyöneet
puut kaatuneet ja
pilkottu uuniin…
ei silti periksi antaa saa.
Myrskyn jälkeen aina tyyntyy
(uskoisin näin)
ei saa menettää toivoa
ei rakkauden asettamaa rajaa.
Himoa… o ouu, ei, vaan…
rakkautta sen pitää olla!
Kyllä se siitä vielä… korvien vinkuminenkin loppuu. ;)