Laineilla lipuu pienoinen venhe
ja tanssivat hahmot kannella sen
Pudotan veneeseen
pienoisen kiven,
vaipuvat aaltoihin muurahaiset
Lastun laineilta noukin
ja taskuuni laitan,
illalla siihen kirjoitan
Säkeitä kaipaavan sydämen
ja tanssivat hahmot kannella sen
Pudotan veneeseen
pienoisen kiven,
vaipuvat aaltoihin muurahaiset
Lastun laineilta noukin
ja taskuuni laitan,
illalla siihen kirjoitan
Säkeitä kaipaavan sydämen
Vastaukset 5
Vanhimmat
osaathan Sinä, jo vain kirjoittaa lyhyestikin kun
vain haluat :)
Tämä tekstisi ei kyllä ole tyypillisintä Sinua,
mutta hieno se on - siitä ei pääse mihinkään.
Nautinto, kiitos.
Enpäs lähtenytkään mitään yritelmiä * hih *
on kirjoittaa
on lastu märkä
ja muistoja
muurahaisten
tansseista
sillä
Jos nyt sanon symboliikasta jotakin, niin se on varmaankin muuta, kuin mitä sinä olit tarkoittanut. Mukavia aivojumppia nämä sinun runoset.
Symboliikkaa ei tällä kertaa runossa ollut, paitsi tietenkin tuo, mikä on selvästi nähtävissä: lastun ja siihen laitettujen muurahaisten symboloituminen (runohenkilön mielessä) laivaksi ja ihmisiksi. Oikeastaan tää runo perustuu vain sisältämiinsä kielikuviin ja lyyrillisyyteen, runolliseen kieleen, mikä viehätti korvaani - laineilla lipuu pienoinen venhe ja tanssivat hahmot kannella sen - ilman kummallisempaa symboliikkaa.
Niin että en varsinaisesti yrittänyt kuvata mitään, laitoin vain sanoja peräjälkeen, joskin sitten, samalla, mutta se lienee toissisijaista, yritin jonkinlaista kaipauksen tunnelmaa, kaunista herkkää, haikeaa.
Ehkä jopa: kuinka tukahdutettu kaipaus voi ilmetä aggressioina, alitajuisena vihana koko ihmiskuntaa kohtaan.
Sikäli runossa kalskahtaa kuin etäinen kylmä kaiku, sanoisinko, herkästi sykähtävän kaipauksen ja kaihon alla piileskellen vaarallisen vihan näkymätön enne?
Huh. Mutta nyt mennään jo tulkintoihin, niitähän voi toki löytää.
Pääasiassa tää on vain... runo... :)
Yksi tulkintavaihtoehto mulle tuli mieleen heti runon valmistuttua. Se on hengellinen tulkinta jonka itse tuollaisesta runosta muodostaisin. Runossa ei kuitenkaan ole kyse siitä. Toisaalta tunnen lievää kiusausta heittäytyä kyseiseen näkökulmaan ja jos vaikka kirjoittaisi sellaisesta ajattelusta käsin, vastoin kaikkea mitä oikeasti uskon ja ajattelen, hmmm... Esimerkiksi... Nooo, en viitsi nyt heittäytyä niin surullisiin väärinkäsityksiin ja mielentiloihin, mutta...
Katsotaanpa. Lähes empiirinen koe. Millä tavalla RUNON OTSIKKO vaikuttaa tulkintaan?
Sen kolmannen tulkintavaihtoehdon jätän laittamatta, jos ehkä myöhemmin. Mutta tällä kertaa nämä kaksi:
EINO LEINO JA L. ONERVA
(runoilijan ikävä rakkaan syliin)
Laineilla lipuu pienoinen venhe
ja tanssivat hahmot kannella sen
Pudotan veneeseen
pienoisen kiven,
vaipuvat aaltoihin muurahaiset
Lastun laineilta noukin
ja taskuuni laitan,
illalla siihen kirjoitan
Säkeitä kaipaavan sydämen
- -
Muokattu versio.
Laineilla lipui
pienoinen venhe
Tanssiva hahmo
kannella sen
Kun pudotin venheeseen
pienoisen kiven
Katselin aalloissa
hukkumistanssia muurahaisen
Niin lastuni laineilta noukin
ja taskuun laitan
Taas sinulle siihen kirjoitan
tätä ikävää poloisen sydämen
(P-E kolme ja puoli päivää ennen tapausta)
Laineilla lipuu pienoinen venhe
ja tanssivat hahmot kannella sen
Pudotan veneeseen
pienoisen kiven,
vaipuvat aaltoihin muurahaiset
Lastun laineilta noukin
ja taskuuni laitan,
illalla siihen kirjoitan
Säkeitä kaipaavan sydämen
- -
Muokattu versio.
Aalloissa etenee kiikkerä vene,
ja tanssivat hahmot
kannella sen,
kuinka siihen jo puuttuisi en
Pudotan veneeseen pienoisen kiven,
katselen tanssia muurahaisten -
On ihmisen elämä niin kuin uni,
taisinpa antaa herätyksen
Lastun laineilta noukin
ja taskuuni laitan,
kuljen kotia kohti nyt miettien:
on ihminen niin kuin muurahainen
Paljon pahempi teoissaan vain,
sen itsekin juuri kokea sain
Ei rakkaudesta piittaa se lainkaan,
kiusaa aina vaan heikompiaan
Annanko opetuksen?