Mutta lapselle tuli korkeimmasta hallinto-oikeudesta kirje, jossa kysyttiin lapsen tahtoa. Vaan ei saanut lapsi kirjettä. Perhekodin hoitaja sen otti, kirjoitti sen, ja otti lapselta allekirjoituksen, ja lähetti eteenpäin. Eikö lapsen apuna olisi pitänyt olla joku kolmas, ulkopuolinen, eikä varsinkaan perhekodin hoitaja yksin. Eihän siinä tullut lapsen mielepide kuulluksi vaan perhekodin, tai sosiaali puolen, miten vaan. Odottelen tässä, milloin tulee lausunto siit, että onko lapsi ilmaissut haluavansa kotiin, niinkuin on sanonut, vai jäävänsä perhekotiin, minne ei halua.
Lapsen oikeudet
12.vuotias voi puhua
6406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämän voin kertoa ihan tieto pohjalta.
Mukana voi olla perhekodintyöntekijä tai joku muu aikuinen, mutta lapsi itse saa kirjoittaa mielipiteensä, hänelle voi aikuinen lukea tekstin jos se on liian monimutkainen, mutta vastaus ja allekijoitus tulee lapselta itseltään.
perhekodissa sijaisäiti kysyi haluaako lapsi jäädä hänelle,siirtyä uuteen perheeseen vai kotiin.Lapsi vastasi kotiin.Sijaisäiti sanoi että se on pois suljettu mahdollisuus.Uuteen paikkaan siirrettiin.
Aikasempaa sossujohtaja kysyi lapselta samaa,lapsi sanoi kotiin ,ei käy oli vastaus.Miksi edes kysytään tuota,koska ei lapsen tahtoa oteta huomioon.
oma näkemyksesi lapsen kuulluksi tulosta oikeuden käsittelyyn. Lähetä se liitteeksi niihin muihin papereihin, joita olet sinne jo aiemmin toimittanut.
pyydä häntä omin käsin raapustamaan paperille, että hän ei ole perhekodin hoitajan laatimaa lausuntoa itse saanut sanella, vaan hänet pantiin allekirjoittamaan valmis lausunto. Ja lapsen oma allekirjoitus siihen ja pyyntö saada tulla suullisesti kertomaant tarinansa tuomarille. Suomea on moitittu siitä, että tuomarit ei suoraan kuuntele lasta vaan välikäsien kautta. Nyt olisi tilaisuus niin lapsella kuin tuomarillakin.
että lapsi on tultava kuulluksi. Siellä sanotaan vain, että lasta on kuultava. Ne on kaksi eri asiaa, ei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Itse törmäsin tuohon aikanaan kun samaa ihmettelin. Ei ole väliä kuunteleeko tuomari vai tuleeko välikäsien kautta, lopputulokseen. Sellanen on suurten ikäluokkien meille jättämä yhteiskunta. Ruokakaupan kassalla mummolta putosi kolikko lattialle ja käskevästi katsahti minuun, jonossa seuraavana. En ollut näkevinänikään, kunnioitukseni on tipotiessään. Eivät ole minulle apuun kukaan tulleet paikkakuntalaiset, nenänvarttaan pitkin katselleet on juuri mummot. Minullekaan ei kuulu enää olla ystävällinen eikä avulias muille kuin itselleni ja omille lapsilleni. Onneksi on terveys säilynyt ja mikä ei tapa, se vahvistaa.
muita ihmisiä kohtaan karisee, kun itse hädässä ollessaan saa osakseen ylenkatsetta ja lisää maan rakoon polkemista. Näin meilläkin vuosikausia, kun lapsi olisi tarvinnut ystäviä niin kaikki hyljeksivät ja toiset vanhemmat katsoivat minua nenänvarttaan pitkin. Nyt on kriisi meillä ohi ja elämä "hymyilee" edes hiukan. Sen verran jäi hampaankoloon, että en näitä nyt ole ensimmäisenä auttamassa. Jokin aika sitten kohtasi tragedia erästä paikkakuntamme "hyvää" perhettä, en jostain syystä kykene laittamaan rahaa (ei sillä että sitä liikaa olisi) heille osoitettuun keräykseen. Ei meitäkään (ihan taviksia) kukaan auttanut silloin kun olisi tarvittu. Yksin sai taistella joka helekutin instanssia vastaan.