APUA! Meillä on 13 kk vanha bernityttö, oli pentuna kova pureskelemaan ihan ongelmaksi asti (kävi varsinkin miehen hanskoihin kiinni ja näykki ja puri välillä kovaakin käsivarsista)kunnes tuli puolivuotiaaksi, kevät tuli ja hanskojen käytöstä luovuttiin. Koiran käytös rauhoittui ja ihana, tosin vilkas ja välillä riehaantuva tyttö oppi tavoille.
Pari kuukautta sitten otimme bernille iäkkään sekarotuisen kaverin, joka on kuin viilipytty ja koirat tulevat todella hyvin toimeen keskenään.
Nyt talven edetessä ja hanskoja taas uudelleen käytettäessä on bernimme alkanut varsinaisen häiriökäyttäytymisen - ja nyt minua kohtaan (aiemmin on uskonut minua kohtuullisen hyvin toisin kuin miestäni)! Ei auta hyvä (herkkupalat mukana) eikä paha (niskasta kiinniottaminen ja selättäminen)vaan koira itsepintaisesti jatkaa ja jatkaa vaan. Kun esim. lähdemme lenkille alkaa hurja puremisleikki jo kotiovella, koira käy hanskaan kiinni ensimmäisen kerran heti kun astumme ulos ovesta. Ei auta oikein sekään, että välittömästi puremisen alettua sidon koiran esim. autotallin oveen kiinni ja lähden toisen koiran kanssa näkymättömiin joksikin aikaa, koira tarraa hanskaan kiinni samantien kun irrotan hihnan ovesta. Kysymys lienee johtajuuden tavoittelusta tai ainakin jonkinlaisesta uhmasta - koira kun muutoin on aivan ihana ja löllykkä, niinkuin bernin voisi kuvitellakin olevan. Olenkin pyrkinyt "kylmettämään" perheen käytöstä suhteessa koiraan (ts. emme taputtele turhia, emmekä huomioi koiraa katsomalla sitä silmiin tai muutenkaan lepertele sille toistaiseksi, ruoan se saa viimeisenä sekä nukkuu erillään keittiössä yön (aiemmin sai tulla sänkyyn nukkumaan), tuntuu vain että keinot eivät vielä oikein hyvin tepsi, taitaakin kuonokopan hankinta olla seuraavana listalla! Nyt kysynkin, josko jollakin olisi tehokkaita neuvoja meille, koiramme on kuitenkin meille hyvin rakas, mutta käteni alkavat olla täynnä mustelmia puremisesta, ja on muutenkin jo tuskaa käydä ulkoilemassa tuon hurjan typyn kanssa.
Pari kuukautta sitten otimme bernille iäkkään sekarotuisen kaverin, joka on kuin viilipytty ja koirat tulevat todella hyvin toimeen keskenään.
Nyt talven edetessä ja hanskoja taas uudelleen käytettäessä on bernimme alkanut varsinaisen häiriökäyttäytymisen - ja nyt minua kohtaan (aiemmin on uskonut minua kohtuullisen hyvin toisin kuin miestäni)! Ei auta hyvä (herkkupalat mukana) eikä paha (niskasta kiinniottaminen ja selättäminen)vaan koira itsepintaisesti jatkaa ja jatkaa vaan. Kun esim. lähdemme lenkille alkaa hurja puremisleikki jo kotiovella, koira käy hanskaan kiinni ensimmäisen kerran heti kun astumme ulos ovesta. Ei auta oikein sekään, että välittömästi puremisen alettua sidon koiran esim. autotallin oveen kiinni ja lähden toisen koiran kanssa näkymättömiin joksikin aikaa, koira tarraa hanskaan kiinni samantien kun irrotan hihnan ovesta. Kysymys lienee johtajuuden tavoittelusta tai ainakin jonkinlaisesta uhmasta - koira kun muutoin on aivan ihana ja löllykkä, niinkuin bernin voisi kuvitellakin olevan. Olenkin pyrkinyt "kylmettämään" perheen käytöstä suhteessa koiraan (ts. emme taputtele turhia, emmekä huomioi koiraa katsomalla sitä silmiin tai muutenkaan lepertele sille toistaiseksi, ruoan se saa viimeisenä sekä nukkuu erillään keittiössä yön (aiemmin sai tulla sänkyyn nukkumaan), tuntuu vain että keinot eivät vielä oikein hyvin tepsi, taitaakin kuonokopan hankinta olla seuraavana listalla! Nyt kysynkin, josko jollakin olisi tehokkaita neuvoja meille, koiramme on kuitenkin meille hyvin rakas, mutta käteni alkavat olla täynnä mustelmia puremisesta, ja on muutenkin jo tuskaa käydä ulkoilemassa tuon hurjan typyn kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole mikään ammattitaitoinen koirankasvattaja, varmaankin heiltä voisit saada paremmin ohjeita mutta tuli kuitenkin yksi juttu mieleen!
Oletko kokeillut laittaa hanskoihin ja hihoihin jotain todella pahanmakuista ainetta, esim. chilikastiketta tai valkopippuria?
Tuota kertomaasi "kylmettämis-juttua" en ole koskaan tarvinnut käyttää (kasvattanut 2 ja kolmas pentu kasvamassa)ja enkä myöskään suoraan sanoen sitä hyväksy. Mielestäni sellainen ei vaan toimi koiran kanssa....
Lapsonenhan tuo koirasi vielä on ja toivonkin sulle lisää "pinnaa", jotta saatte koiruudestanne vielä hyväkäytöksisen perheenjäsenen!
Joulun odotusta!
Keskustelin juuri koiramme "veljen" emännän kanssa, ja yllätys yllätys, siellä aivan samat kujeet meneillään kuin meillä...mistäköhän siis johtuu moinen käytös...(uhmaikäkö vaivaa)?
Kuulostaa siltä, että koirasi jostain syystä paineistuu kun lähdette ulos ja purkaa sen hanskoihin. Miten teillä tapahtuu tuo ulos lähtö, onko se suuri tapahtuma koiralle? Se luultavasti on niin innostunut, ettei pysty hillitsemään itseään.
Voisit koittaa rauhoittaa tilannetta, esim niin, että opetat sen muussa tilanteessa istumaan paikallaan ja sitten kun osaa sen hyvin istutat sitä siinä lähtö tilanteessa.
Tai jos se on kovin kiihtynyt voisi se purkaa painetta johonkin riepuun. Eli se saisi luvan saatuaan repiä vanhaa farkun lahjetta tai muuta sallittua.
Jos koira usein pääsee jatkamaan lenkkiä vaikka käyttäytyy huonosti oppii se nopeasti, että palkaksi riehumisesta mennään lenkille.
tuo ikä on kyllä myös hankala. Ottakaa vaan rauhassa, kyllä aika on teidän puolellanne.
Istutan koirat kyllä joka kerta eteiseen, ennenkuin alan laittaa pantoja ja hihnoja (ja totta, koira on aivan täpinöissään lenkille lähdöstä, heittää monta kertaa odotuksen aikana maate lattialle, ja kun komennan takaisin istumaan niin ehtii jo monta kertaa hyppäämään rinnuksillekin)elikä on intoa aivan piukassa ja sitten kun lähdetään niin jos ei muuta keksi, niin tarraa toista koiraa korvasta kiinni/jommankumman hihnasta/hanskasta tms. ja toden totta jo pelkkä lähtemisen ajattelminen alkaa jo itseä ahdistamaan, niin on hankalaksi tuo jo parissa päivässä äitynyt.Tuo ylimääräinen riepu kuulostaa ihan hyvältä, taidan kokeilla sitä jo heti seuraavalla kerralla...
Et ole ehkä itse huomannut, mutta tuossa mainitset, että komennat takaisin istumaan. Siitä paine vain kasvaa. Yritä muutaman kerran niin, että laitat koiran toiseen huoneeseen siksi aikaa kun puet itse ja laitat toiselle pannat yms valmiiksi. Sitten menet vain hakemaan koiran ja kävelette ulos. Jäisi tuo odota-istu-mulla-menee-hermot-vaihe pois. Koira vaistoaa niin helposti ihmisen tuntemukset. Tässä kohtaa se jääpuikkomainen käyttäytyminen sinulta voi olla ratkaisu.
Hei! Ihan pakko kirjoittaa teille - meillä menee todella hienosti!!
Bernityttömme on kuin enkeli ja käyttäytyy tosi mallikkaasti lenkeillä!!! Olemme toistuvasti saneet positiivisia huomautuksia lenkillä ollessamme ja lenkkeily on todella ihanaa verrattuna aikaisempaan, eikä aikaa ole ehtinyt kulua kuin pieni tovi!! Ja arvatkaapa miten se onnistui!! Ei siis auttanut kylmettäminen tai jäädytys, ei vaan jatkoi pöljiä touhujaan edelleen!! Kunnes en keksinyt muuta, vaan ajattelin vielä kerran koittaa namikikkaa, elikkä otin taskuni täyteen Frolic-herkkuja ja yritin ennakoida hankalan tilanteen tarjoamalla herkkuja koiralle - ja se toimi! Koira kiinnitti huomiota namuihin, ja kun jatkuvasti tasku pullottaen lähdin koiran kanssa ulos, oppi koira sen, että kannattaa mielummin kiinnittää huomiota minuun ja taskuuni, ennemmin kuin hanskanpuremiseen, toisen koiramme kiusaamiseen, autojen takaa-ajamiseen tai jopa 6 fasaanin möllöttämiseen 4 metrin päässä!!!!
Toki hurja tyttömme vieläkin ampaisee liikkeelle, jos kissa pinkaisee läheltä pakoon, mutta on se mielettömän paljon helpompaa (ja ihanampaa!!)kun koira vähän väliä katsoo sinua silmiin ja tarkistaa, että saisko kohta namia ja istuu rinta röyheänä (katso katso äiti, mä istun tässä kiltisti), vaikka kuola lentääkin joka kerta kun oma kätesi menee sinne taskuun!