Mun ajatukset ovat aivan sekaisin...
Olen viimeiset 10 vuotta seurustellet erilaisten miesten kanssa. En ole koskaan ollut rakastunut, se on vaan ollut enemmän sellaista turvallisuuden hakemista. Orgasmia en ole koskaan saanut miehen kanssa. Seksi on ollut suorittamista, toisen mielyttämistä. En ole saanut mitään tyydytystä suhteistani. Olen nyt ollut yksikseni ½ vuotta ja en todellakaan kaipaa mitään miestä rinnalleni mutta... naista olen alkanut kaipaamaan.
Ajatukset naisista on vallannut minut. Haluan tuntea naisen koskevan minua, suutelevan, hyväilevän. Haluan tehdä tavallisia arjen askareita naisen kanssa.
Voiko olla niin että olenkin vaan kaikki nämä vuodet tukahduttanut nämä tunteeni, koska olen pelännyt niitä? Ja miten ihmeessä tästä eteenpäin?
Nyt ei pelota, olen vaan hämmentynyt.
Olen viimeiset 10 vuotta seurustellet erilaisten miesten kanssa. En ole koskaan ollut rakastunut, se on vaan ollut enemmän sellaista turvallisuuden hakemista. Orgasmia en ole koskaan saanut miehen kanssa. Seksi on ollut suorittamista, toisen mielyttämistä. En ole saanut mitään tyydytystä suhteistani. Olen nyt ollut yksikseni ½ vuotta ja en todellakaan kaipaa mitään miestä rinnalleni mutta... naista olen alkanut kaipaamaan.
Ajatukset naisista on vallannut minut. Haluan tuntea naisen koskevan minua, suutelevan, hyväilevän. Haluan tehdä tavallisia arjen askareita naisen kanssa.
Voiko olla niin että olenkin vaan kaikki nämä vuodet tukahduttanut nämä tunteeni, koska olen pelännyt niitä? Ja miten ihmeessä tästä eteenpäin?
Nyt ei pelota, olen vaan hämmentynyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että mitä tekisit seksuaaliselle patoumallesi jonka aiheuttaa epätyydyttävä seksielämä yleensä.
ei ole ihme jos ihminen alkaa etsiä rakkautta mistä vain jos sitä ei ole ollut, mutta bi-naiset voi ihan yhtälailla saada orkun miehen kanssa jos ovat muutenkaan saadakseen. Naisia kaipaa heterokin jos rakkautta haluaa, miehiltä saa aina jotain puolinaista rakkautta, joka ei ole aitoa kun mies on itsekkäämpi olento kuin nainen.
Naisen kanssa on tosi kiva tehdä askareita ja muuta mutta onko se sitten seksuaalisuudesta kertovaa kaipuuta, että haluaa kaltaistaan seuraa.
"miehiltä saa aina jotain puolinaista" aina pidä paikkansa. Yhtä puolinaista se voi ollanaisenkin kaa.
aina vajaalta, jos ei ole niitä tunteita.. Sama se, onko mies vai nainen, jos rakastaa koko sydämestään ja aidosti. Silloin ei tarvitse ihmetellä, että miksei mikään tunnu miltään. Tuon olen kyllä oppinut eli jotain nyt ainakin :)
Se, että voit heittäytyä koko sydämestäsi suhteeseen, on parasta mitä voit antaa ja saada. Siihen loppuvat kysymykset, on vain vastaukset.
mennä edelliseen viestiin eikä tähän, pahoittelen..
Tunnistan osin itseni tekstistäsi. En oikeastaan koskaan ole ollut kiinnostunut miehistä. Kuitenkin olen useamman kanssa seurustellut, kun olen ajatellut, että se kuuluu asiaan. Nämä suhteet tuntuivat kuitenkin jo silloin jotenkin vaillinaisilta, vaikka en osannut sanoa mitä puuttui. Ajattelin tuolloin, että minussa on joku vika, etten vain ole kykenevä tuntemaan.
Seksi miesten kanssa oli minullekin suorittamista. Huvittavaa tavallaan mutta halusin, että mies piti minua "hyvänä sängyssä", mikä oli minulle tärkeämpää kuin, että mies nautti. Seksi miehen kanssa ei ollut koskaan tunteiden osoittamista, itseasiassa tunteet eivät liittyneet silloin milestäni seksiin mitenkään. Tästä tietysti seurasi liuta yhdenyönjuttuja, joiden harrastamisen lopetin, kun huomasin, etten itse saa niistä mitään.
Kun vihdoin tajusin omat tunteeni naisia kohtaan, oli minullakin päällimmäisenä tunteena hämmennys. Ihmetys siitä miten on voinut siihen astisen elämäsä elää kuvitellen ja uskoen olevansa hetero ja toisaalta tukahduttaa omat tunteensa naisia kohtaan niin, etten edes itse huomaanut niitä.
Erinäisten tapahtumien kautta olen nykyisin suhteessa naisen kanssa ja havahtunut huomaamaan miten paljon ihmissuhteesta voi saada. Voihan sinun kohdallasi olla, että et ole vain kohdannut elämässäsi sitä oikeaa miestä mutta älä missään tapausessa ryhdy/jää suhteeseen, jossa tukahdutat itsesi.
kuulostaa! Minä vietin yksin muutaman vuoden ja pähkäilin ajatuksiani ja tunteitani. Kovin olin hämmentynyt, mutta tiesin kuitenkin olevani oikeaan suuntaan menossa. Eräänä päivänä sitten huomasin seurustelevani naisen kanssa. Se suhde oli kuitenkin tuhoon tuomittu tietyistä syistä. Tänäpäivänä olen hyvin onnellinen suhteessani naisen kanssa ja suhde on vakavalla pohjalla. Aikanaan minuakaan ei tyydyttänyt suhde miehen kanssa, minua alkoi ahdistamaan jo alkumetreillä. Pitkään luulin olevani jotenkin vaillinainen ja kykenemätön rakastamaan, sillä miehissä ei sanottavammin "vikaa" ollut. Kun uskalsin myöntää asian itselleni ja annoin elämän kuljettaa niin, minustahan löytyy rakkautta yllinkyllin :)Minun tapauksessa kohde oli vain aina ollut väärää sukupuolta!!
Rohkeasti vaan eteenpäin...kyllä ne tunteet selviää ajankanssa ja aikanaan. Täytyy vaan elää niin kuin itse oikeaksi tuntee..!
Tsemppiä :):)