Ollaan mieheni kanssa yritetty kesäkuusta asti lasta... eikä vieläkään muuta kuin pitkittyneitä kuukautisia, liekkö stressin takia?! Suurin pelkoni on lapsettomuus!=( Sisareni ja ystäväni kulkevat vattat pystyssä ja sukulaiset kyselevät jatkuvasti... no jokos teilläkin on tulossa?! Itkin eilen aivan sairaasti, koska video oli aivan kuin meidän elämästä, ainut että hedelmöitys hoito/ lapsen alulleen saantia ei ole tapahtunut!!:( Kuukautisista.. yrittämisen myötä on tullut kivuliaammat.
Olen 10v takaperin sairastanut syömishäiriötä, joka painaa mieltäni ja aihruttaa syyllisyyttä lapsettomuuteen! Jos jonain päivänä saan "lahjaksi" lapsen.. en ikinä pidä asiaa itsetään selvyytenä, vaan elämäni ihanimpana ja kalleimpana asiana, mitä ei rahalla voi korvata!!
Toivoa kaikille yrittäjille... älkää antako sen vaikuttaa parisuhteeseenne vaan muistakaa nauttia yhteisestä ajasta ja nauttikaa arjen iloista, koska se voi olla ainoa perheen jäsen ketä saan rakastaa ja ketää tukee sinua kun on vaikeaa!!=)
Olen 10v takaperin sairastanut syömishäiriötä, joka painaa mieltäni ja aihruttaa syyllisyyttä lapsettomuuteen! Jos jonain päivänä saan "lahjaksi" lapsen.. en ikinä pidä asiaa itsetään selvyytenä, vaan elämäni ihanimpana ja kalleimpana asiana, mitä ei rahalla voi korvata!!
Toivoa kaikille yrittäjille... älkää antako sen vaikuttaa parisuhteeseenne vaan muistakaa nauttia yhteisestä ajasta ja nauttikaa arjen iloista, koska se voi olla ainoa perheen jäsen ketä saan rakastaa ja ketää tukee sinua kun on vaikeaa!!=)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis kesäkuusta? Sehän oli ihan just, vai tarkoitatko vuoden 2002 kesäkuuta? Vieläkään.. Aika paksua....
Arvaa loukkaaks sun tekstis niitä joilla on OIKEESTI ongelmaa lapsen saannissa!
kirjoitat aidosti omista tunteistasi ja peloitasi ja kyllä niitä tulisi aina kunnioittaa, kaikkien ihmisten kohdalla.
Vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Aikoinaan itse ajattelin että voi olla jostain ihan pienesta asiasta kiinni ettei raskaudu, kuten joidenkin kohdalla onkin.
No, jokaisen kohdalla tilanne yksilöllinen ja meidän kohdalla lopulta useiden vuosien hoitojen jälkeen päädyttiin lahjoitusmunasolu hoitoon josta nyt olen raskaana viikolla 19.
Onhan tää ollut aika rankkaa, mutta kun paljon vaikeampiakin asioita olen kokenut, osasin tunnetasollakin heti käsitellä asiaa niin ettei tilanne päässyt pahasti kriisiytymään.
Keskustele sinäkin jonkun kuuntelu taitoisen henkilön kanssa tunteistasi, jonkun joka todella osaa tunnetasolla tukea ja rohkaista.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnistumista yritykseen.Pidä lippu korkealla.
Alkuperäiselle toivon onnea lapsenhankinnassa.. olet tosiaan vasta aloittelemassa, joten siksi joku kommentistasi on suuttunut, mutta ymmärrän kyllä, että silti voit tuntea pelkoa lapsettomuudesta, ja toki silloin elokuva on myös rankka katsottava. Itsekin katsoin elokuvan, ja itkin kyllä paljon.. varmaan moni muukin, etenkin jos vauva-ajatukset on jollain lailla ajankohtaisia.
Itsellä lapsenyritystä takana 2,5 vuotta, viimeisen vuoden aikana 4 ivf-hoitoa, joista nyt vihdoin plussasin..(toivottavasti pysyy kyydissä)
Kyllä muistelen aikaa, jolloin lapsettomuus ei ollut vielä "varmistunut", mutta sitä itse pelkäsin.. joka kuukausi lähemmäs sitä vuoden rajaa tuntui ahdistavalta.. Kyllä silloin jo itkeskelin, ja kun lähemmäs vuosi oli kulunut, aloin surffailla lapsettomuuspalstoilla, joista sain paljon apua, mutta myös pelot lisääntyivät.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, kyllä ajatuksistaan saa kertoa, ei tarvi silti henkilöä lynkata :)
Olen todella pahoillani, jos olen loukannut joitain kirjoituksillani, mikä ei todellakaan ollut tarkoitukseni!!=(
Ollaan tosiaan vähän aikaa vasta yritetty, mutta kuten sanoin jo aijemmassa... pahat aavistukset tulevat, mitä enemmän luen esim.endrosta!! Kivut ovat sietämättömiä kuukautisia ennnen ja niiden aikana ja ovat epäsäännölliset, mutta tulevat kuitenkin 1 kerran kuussa! Kesto saattaa olla jopa 8-9pv, vaikka ennen olivat 2000-2004 3-5pv, syömishäiriön jälkeisen painiskelun jälkeen!
Se on myös yksi asia, minkä pelkään vaikuttaneen "lapsettomuuteen"!!
Olen ihan samaa mieltä, että on turha harmitella näin alkuvaiheessa, mutta kun muut ympärillä ei tunnu tajuavan, ettei niitä lapsia tule tilaamalla!?=(
Anteeksi vielä kovasti kaikilta loukatuilta!
..On parempi lähteä hakea apua liian aikaisin kuin liian myöhään. Itse olin huoleton liian monta vuotta ennenkuin hakeuduin hoitoihin. En voinut kuvitella että mitään vikaa olisi.Nyt on tullut sitten ikä vastaan näissä asioissa.
Joskus tosin kun esim. tätä palstaa lukee ja saa tietää että mitä kakkea ikävää voi tapahtua, niin alkaa jo ajatelemaan jokaisesta oireesta että onkohan mulla nyt toi oire tästä vaivasta..Vähän kun lääkärikirjaa lukee niin löytää monenlaiset vaivat itseltään
Ihan samaa mieltä! Toinen juttu on vaan, että otetaanko tutkimuksiin ennen kun vuosi on tullut täyteen. Me kun aloimme yrittämään lasta ja kun kuukautisia ei ollut 2kk tullut, menin lääkäriin. Lääkäri laittoi heti lähetteen gynen polille (ei tietenkään kiireellisenä) ja siitä 2kkpäästä minulla todettiin pco. Siitä sovimme hoidot ja aikataulut ja vähän alle vuosi pillereiden poisjätöstä tulin raskaaksi. Jos olisin odottanut sen vuoden niin en olisi vieläkään raskaana...
Itse myös selailin ja lueskelin lapsettomuuspalstaa diagnoosini jälkeen, vaikka yritystä ei ollut paljoa. Mutta toisaalta, ei olisi kyllä tullut mieleenkään ehkä kirjoitella tänne että yritystä on ollut muutama kuukausi ja kun sitä lasta ei vaan kuulu...
jollei oo riittävän vakavia oireita niin ei ainakaan julkisella tehdä yhtikäs mitään ennen sitä vuotta.
Itsekin menin puolen vuoden jälkeen tk-lääkäriin ennenaikasten kuukaustiskipujen ja vuotohäiriöiden takia.. ei mitään hyötyä, totes vaan että ei ne välivuodot raskaakstulemista estä, sulla on säännölliset menkat.. Puolen vuoden päästä uus käynti ja 4kk jonotus polille. Eikä mitään selvinny niilläkä tutkimuksilla. Raskaaks ei kuitenka tultu 1,5 vuodessakaan :(
Pakko sanoa, et kävin kans juttelemassa gynelle mun kuukautisita, eikä se tehnyt edes gynegologista tutkimusta, vaan käski käydä papassa ja se oli sit siinä, kun ei mitään ilmennyt siellä... käski kans tulla ½v päästä uudelleen!!!
Entä jos kärsinkin endrosta?!=(
Tekis mieli painella yksityiselle sen asian kanssa!
Meillä alkoi vauvayritys 1/07. Menkat katosivat heti, enkä ollut raskaana. 4/07 soitin terveyskeskuslääkärille ja kysyin neuvoa. Vastaukseksi sain, että ei kannata huolestua vaikka menkat olisivat joskus ½ vuottakin kadoksissa. En halunnut jättää asiaa siihen, sillä kai nyt itsekkin tajusin, että jos ei tule kuukautisia niin turha sitä raskautumistakaan on odottaa.
Tilasin sitten yksityiseltä gynekologilta ajan ja siellä selvisi, että minulla on monirakkulaiset munasarjat. Sitä ei olla vielä selvitetty, onko kyseessä pco. Yksityisellä selvitettiin myös, etten ovuloi ja tutkittiin miehen siemenneste (joka oli onneksi normaali). Nyt sitten odottelemme aikaa keskussairaalaan missä jatketaan tutkimuksia ja aloitellaan mahdollisia hoitoja.
Eli, kannatan että jos yhtään itseä huolettaa että jokin voisi olla vialla niin kannattaa mennä vaikkapa yksityiselle lääkärille/gynelle ottamaan asiasta selvää. Ei kannata jäädä turhaan odottamaan. Niinkuin joku jo totesikin, että parempi lähteä aikaisin tutkimuksiin mitä liian myöhään.
..itse huomaa omassa elämässään ettei kaikki ole niin itsestäänselvää, sitä kuvittelee että kaikki sujuu suitsait, ajattelee esim. et hankimpa tästä kesälapsen ja auton...
Hei AP,
Netistä löytyy vaikka kuinka paljon tietoa endosta, mutta mielestäni paras tieto löytyy Endometrioosiyhdistyksen sivuilta (vaatii rekisteröitymisen). Siellä voit lukea meidän "tosi-endolaisten" oireista, ja jos täsmäävät, niin toki kannattaa aika HYVÄLLE gynelle varata.
Terv. Esikoisen yritystä toukokuusta -05 alkaen
Tuo on ihan tossa mitä kirjoitit! Kun me aloitettiin yritys niin TOTTAKAI minä ajattelin, että hetihän se tärppää tietenkin, miksei muka tärppäis. Ajattelin, että syksyllä meillä on jo oma vauva. Olin siitä ihan varma.
Mutta, kuinka kävikään...
Kohta on vuosi kulunut, eikä tärppiä ole vieläkään näkynyt ja ongelmia on kertynyt matkan varrelle melkoinen pino.
Ei mene elämä aina niinkuin itse suunnittelee.