auto-onnettomuus, ikuinen pelko..

Eläydy aina rauhassa uudelleen ja uudelleen kyllästymiseen asti tapahtuneeseen. Kohta et jaksa enää jauhaa sitä jos mitään pahempaa ei jäänyt.

Hei,
minäkin olin auto-onnettomuuden jälkeen tosi "hermoheikko", vieläkin, mutta tilanne rauhoittunut pitkän terapian jälkeen.

Neuvot, joita kannattaa noudattaa:

1) Psykologiin yhteys/traumaterapeuttiin yhteys!!

Liikennevakuutuslaitoksen on maksettava sinulle liikenneonnettomuudesta johtuvat kuntoutukset. En heti kehoittaisi sinua ottamaan yhteyttä liikennevakuutusyhtiöösi maksusitoumuksen kanssa, koska se saattaa johdattaa sinut sellaisen psykologin/traumaterapeutin luokse, joka "löytää" lapsuudenaikaiset traumat, jotka eivät kuulu tietenkään liikennevahinkoon. Terapiat loppuvat siihen ja olet samassa tilanteessa kuin nytkin.

Jos olet töissä, ota yhteys tosi nopeasti työterveyslääkäriin ja kerro ongelmistasi tai sitten omalääkäriisi tervyshuollon puolella.

2) Kun menet lääkärin puheille, kerro ehdottomasti, että olet joutunut auto-onnettomuuteen & kerro vaivasi, aivan kaikki, mitä siitä on johtunut tai ne muutokset, joita on tullut. Minä ehkä menisin yksityiselle suoraan?? Ja katsoisin ensin vakuuutuslääkärit-listan läpi ja vielä varausvaiheessa varmistaisin, ettei kyseessä ole vakuutuslääkäri.

3) Liikennevahinkolain mukaan et joudu maksamaan edes poliklinikkamaksua tsm. jos kyse liikennevahingosta. Ja siihen liittyvistä selvittelyistä, vaikka ne eivät kuuluisikaan loppupeleissä liikennevahinkoon.
Mehiläisellä muistaakseni suorat veloitukset vakuutusyhtiöstä, pitää vain selvittää se vahinkonumero. Esim. keskussairaalassa (et varmaan sinne pääse) kysytään luukulla jo, onko kyse liikennevahingosta, ja jos on, lasku lähetetään suoraan vakuutusyhtiöön.

**

Mun tapauksessa kävi niin, ettei mullekaan mukamas käynyt mitään. Selvisi tutkimusten jälkeen (juuri psykologi-> )että kyseessä aivovamma, josta mm. näköongelmia ja sen sellaista. Psykologi ohjasi neurologille, joka ohjasi silmäklinikalle jne. Nämä näkö-onglmat ovat mun tapauksessa osasyynä siihen, että olen aivan hermoheikko.

Yleensä liikenneonnettomuudessa käy niin, että ensin ollaan todella onnellisia&kiitollisia, että rytäkästä on selvitty hengissä. Vasta vuoden jälkeen alkaa selviämään, mitä on vialla.
Kurjaa kyllä, esim. aivovamma-hommissa ongelmat selviävät vasta vaille 2 vuoden kuluessa. Vakuutusyhtiöissä on se sääntö, että vuoden kuluessa pitää olla kaikki vaivat selvillä.
Joten sullakin on aika kiire, että saat asiasi selväksi ennen helmikuuta ts, onko muuta kuin pelkotilanne autossa jne.

yleensä tuo pelkotilanne muuten diagnosisoidaan stressihäiriöksi. En tiedä, onko se hyvä vai huono diagnoosi (mun tapauksessa se on päin mäntyä-diagnoosi.
Mutta oikeuttanee sekin kuntoutukseen joksikin aikaa? Ja jos tarvitset jotain pilleria, ne myös korvataan liikennevahinkovakuutuksesta. Sepram on yksi tavallisimmista lääkkeistä.

Tsemppiä!

Kolaroin helmikuussa 2000 ja minulla meni noin kaksi vuotta, että pääsin peloistani eroon.Auto meni lunastukseen itse selvisin vähällä vaikka, olisi pitänyt käydä pahemmin(enkelit mukana).
Ajan myötä helpottaa, ellei siltä tunnu, suosittelen asiantuntijan apua, toisinaan kolarin jättämä pelko kestää pitkäänkin. Itse pakotin itseni auton rattiin, muutoin ei olisi elämästä tullut mitään.
Jaksamista!

myös onnettomuudessa joulukuun alussa vuonna 2000, tie oli liukas eikä mulla ollut vielä talvirenkaita alla. sen jälkeen olen pelännyt jokaikinen talvi autolla ajamista ja myös kyydissä olemista. pelko ei ole hellittänyt. sain kolarissa vammoja jotka onneksi ovat parantuneet. toivon vain että pelko joskus loppuu... koitan talvisin kaikin keinoin välttää autoilemista, en käy missään yms.. on ollut tosi raskasta.

Hei,

Olin noin kaksi kuukautta sitten pahassa kolarissa. Syynä liukas tie, ei ylinopeutta. Auto meni lunastukseen. Viime viikolla ajoin autoa ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen, koska tarvitsen autoa työssäni, joten parempi kai tottua taas ajamaan... Mutta.. Suuret nopeudet pelottavat todella paljon. Juttelin psykiatrin kanssa sairaalassa ja hän sanoi, että jos pelko hallitsee elämää vielä kolmen-kuuden kuukauden päästä, niin on hyvä kääntyä ammattiauttajan puoleen.

Huom, painotan sanaa "hallitsee" elämää. Omaa elämääni pelko ei enää hallitse, mutta painajaisia näen ja moottoritiellä en halua tänä talvena ajaa lainkaan.. Mutta tosiaan, jos pelko sinulla on niin suuri vielä, että se häiritsee elämääsi todella paljon, kannatan myös ammattiauttajan puoleen kääntymistä.

Hyvää jatkoa sinulle!