Onkos tämä buddhalainen valaistuminen samanlainen kokemus kuin uimaan oppiminen?
Ensin pelkäät vettä ja olet varma siitä, että hukut ilman pelastusrengasta.
Sitten vähän räpiköit sinne, ja huidot tuonne, nielet vettä, ja olet entistä varmempia siitä, että pinnalla pysyminen on mahdotonta.
Sitten paikalle tulee uimaopettaja, joka kärsivällisesti ja lempeästi opettaa sinua olemaan pelkäämättä vettä. Hän myös opettaa erilaisia pinnalla pysymisen tapoja.
Ja sitten eräänä päivänä alat luottaa pinnalla pysymiseen. Et oikein osaa selittää, mitä tarkkaan ottaen tapahtui, mutta sen tiedät, että pinnalla pysyminen on oikeastaan helppoa. Voit jopa kellua, tuijotella kaikessa rauhassa taivasta ja unohtaa olevasi vedessä.
Vaikea muuttuu helpoksi, ja sitten helppo muuttuu osaksi sinua, niin että et enää kiinnitä asiaan edes huomiota...
Ensin pelkäät vettä ja olet varma siitä, että hukut ilman pelastusrengasta.
Sitten vähän räpiköit sinne, ja huidot tuonne, nielet vettä, ja olet entistä varmempia siitä, että pinnalla pysyminen on mahdotonta.
Sitten paikalle tulee uimaopettaja, joka kärsivällisesti ja lempeästi opettaa sinua olemaan pelkäämättä vettä. Hän myös opettaa erilaisia pinnalla pysymisen tapoja.
Ja sitten eräänä päivänä alat luottaa pinnalla pysymiseen. Et oikein osaa selittää, mitä tarkkaan ottaen tapahtui, mutta sen tiedät, että pinnalla pysyminen on oikeastaan helppoa. Voit jopa kellua, tuijotella kaikessa rauhassa taivasta ja unohtaa olevasi vedessä.
Vaikea muuttuu helpoksi, ja sitten helppo muuttuu osaksi sinua, niin että et enää kiinnitä asiaan edes huomiota...
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiedä jokainen pysyy pinnalla kun vetää keuhkot täyteen ilmaa!
Niin että pää täyteen valoa?
Krishnamurti: Truth is a pathless land. Ei totuutta voi opettaa. Se on löydettävä itse. Eli sinä itse oivallat, että on olemassa jotain muuta ja saat halun etsiä ja oma sisäinen kipinäsi saa sinut kokeilemaan ja lopulta saa sinut oivaltamaan.
Se ei ole mikään taito vaan ihan luonnollinen olotila.
Jos ei totuutta voi opettaa, niin ainakin voi opastaa oikeaan suuntaan. Vaikka vain olemalla esikuvana, jos ei puheista perusta...
Toisaalta opettamisen ja opastamisen välinen ero on lähinnä tyhjää semantiikkaa. Lopullinen vastuu oppimisesta on kuitenkin aina oppilaalla. Pitää olla mainitsemasi halu etsiä. Siis uteliaisuus.
Valaistuminen ei ole taito. Se ei ole mitään. Ei sitä eikä tätä.
Sen sijaan valaistumisen lähestyminen vaatii taitoa. Kun pää on täynnä kaikenlaista roskaa, niin vaaditaan todellakin taitoa, että saa itsensä pysähtymään ja keskittymään oleelliseen.
Ei meditaatiokaan minkään oivalluksen kautta opita, vaan sitkeällä ja kärsivällisellä harjoittamisella. Vähitellen tulee yhä taitavammaksi... Kunnes on niin taitava, että voi meditoida vaikka vuoristoradassa. Sitten voi jo alkaa saada niitä oivalluksiakin.
Mutta ihan hyvin menee, vaikkei mitään oivaltaisikaan. Ei niin eikä näin.
V a l a i s t u m i n e n on vain tietoisuuden aste; kuten om-ström asian ilmaiset.
Niin että tuskinpa asiaan liittyy mitään mystistä.
Tietoisuuden "avautuminen" voi olla mieltä hämmentävä kokemus.
Sen löytyminen kaikessa hiljaisuudessa ei välttämättä pistä kaalia sekaisin.
Sitä hiljenee, suorastaan mykistyy ihailemaan kuin hyvin epätavallista luonnon panoraamaa.
Valaistuminen ei ole sen mystisempi juttu kuin mango-hedelmän maku.
Mutta yritäpä selittää sitä sanoin sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut. Tai yritä selittää mangon makua sellaiselle, joka ei ole mangoa koskaan maistanut.
Nojaa, ei tämäkään rinnastus osu maaliin... Mutta ehkä hieman edes sinne päin?
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/uskon/pg/erjanti/mystinen.pdf
Ja kaikesta tästä on munkeilla 2500vuoden yhtäjaksoinen kokemus,alkuperäistä oppia muuttamatta mihinkään,(dharma),länsiälypäillä on
paljon oppimista,kärsimyksistä vapautumisesta.
Sama kuin pääsisi omaan alitajuntaan.Psyykkinen kestävyys/intuitiivinen päättely joutuu oikeasti koville,opettele sitä.
http://www.buddhalaisuus.fi/buddhalaisuus.html
Olosuhteista riippuen, vaikka olisit kuinka hyvä uimari tahansa hukut.