täälä puhutaan niin paljon lööperiä, että eikö aleta oiken tosissan valehtelemaan.
Tottakin saa puhua, kunhan ei kärähdä.
Tottakin saa puhua, kunhan ei kärähdä.
Valehtelijoiden
klubi
231022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
omat sarjat,ei noiden ammattilaisten kanssa pärjää.
kirjoittanu tänne joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
On mukava lukea miten toiset suhtautuu.
Riittää, kun leuat louksuu.
Minun nimeni on Annalotta Beautines Kent. Olen 180 cm pitkä, painan 65 kiloa. Mitat ovat 99-66-88. Minulla on luonnonkihalat sysimustat hiukset, pehmeä sensuelli suu, pieni silo nenä ja suulet säihkyvänsiniset silmät. Puhun sujuvasti seitsemää eli kieltä ja asun oikeasti helttuattalena englannissa. Tänne kiljoitan oppiakseni suomenkielen syntypeläisiä suomalaisia palemmin. Minulla on mustavyö kaikissa kalatelajeissa ja olen valannut matkan kuuhun. Pistäkää palemmaksi jos pystytte.
amatöörit tarvii oman sarjan,tällainen valehtelu lannistaa aloittelijan.
seitsemänmelen kauhuna ;))
elämä siellä on niin yksitoikkoista,päivät katselemme horisonttiin onko myrsky nouseva.
Illat olemme hyteissämme ja syömme laivakorppuja,emme kuuntele seireenien kutsuhuutoja,emme vihellä koska se nostaa tuulen.
Joka aamu jaamme työt itsellemme ja illalla haukumme jos emme tehneet sovittuja hommia.Joskus me näemme haita ja joskus maita,maita näkyy yleensä rannoilla ellei ole pusikoita eressä
ja jännittävää heti kunkääntää kaiken vastakohdakseen, olen ensimmäinen laivakiikeli jos vain osaan ensin muuntautua jänikseksi ;)
muuttamaan olomuotoas ole tarkkana,ettet jouru sinne korkeasaaren lautan pelastusveneeseen,niinkuin plondi muinoin.
jos laivan kokki näkee jänissopan lihakiintiön täyttyvän meikäpuputyttöä kattellessa.
"...pienen pientä höperöö,
ilo se on pienellä pässilläkkii,
ku noi puhhuu löperöö,
kuvittelloo mukamas olevasa iso pässi ja onkii,
satuvaha vai valettakoha se on tääkii".
Piti kiiruhtaa äkkiä kun mailla kertovatten täällä
olevan jaossa tälläsille pikkupojille joulukalenteria.
Luukun takana suklaanappi ja kuva palstan naisista
uimapuvussa ja tonttulakki päässä.
Mulle ja.:)
Kenen kuva ensimmäisenä.:)
Ostin kolme hevosta ja olin tekemässä niille
laidunmaita ensi kesäksi.
Sellanen hurja minä olen, ensi kesänä katsotaan
kavion nousua.:)
:))
Kelpaa minun kuvaani netissä esitellä niinkuin näet, pitkät hoikat sääret, pehmustetta on vähän mutta oikeissa paikoissa. Laitoin tällaisen pienen paitulin päälle , punainen niinkuin näet, ja valkoinen karva reunassa. Ei pidä kaikkea näyttää kaikelle kansalle, seksikkäintä on se mikä on piilossa. Tonttulakki on kuvassa söpösti vaan rekvisiittana. En nyt raaski peittää hiuksiani kun siskoni teki juuri koko päivän töitä kun laittoi mustan käkkärän tukkani pikkuisille leteille. Musta, notkea ihoni näyttää hyvältä tuota valkoista hankea vasten, vai mitä:D
Aivan kuin missi Lola aattoiltana odottamassa mitä hyvää Joulupukki tuo.:)
Yhtä nuorekaskin.
Kädet puun ympärillä korostaisi vielä kuvan aitoutta.:)
Eihän siinä jutussa ollut kun yksi ainut sana lööperiä.:)
Kaikki muu olikin totista totta.
...se yleensä niin lämmin puunrunko tuntui niin kylmältä että en arvannut halata. Mutta ootappa kun saat kesäkuvan, siinä saa puu kunnon halin. Vaan onkohan minulla mitään päällepantavaa...jospa piiloilenkin siellä rungon takana niinkuin iltalehtien tytyt;)
ja kaunis.
kärähdä.
Klubilaiset, besta tittare; hyvää yötä!
kaunis kuin Mona-Lisa, paitsi hampaat on paremmat. Olen kiertänyt maapallon kolmasti ja aina palannut tähän lähtöpisteeseen. Olen kuudetta kertaa naimisissa, viisi aviomiestä olen ehtinyt haudata. Kenenkään koneisto ei ole minua kestänyt; kellä petti syrän, kellä maha, kellä aivot tai keuhkot. Koska olen perinyt kaikkien viiden maat ja mannut ynnä tehtaat ja kartanot, olen rikas ja tuhlaavainen, ja vaativa asiakas. Stockmannin myyjät menevät tiskin alle piiloon, kun näkevät minun lähestyvän. Nykyisin asun merenrantakartanossani golf-kentän laidassa kesät, ja talvet vietän paratiisisaarellani Garibian alueella. Ja tämä tarina on tosi.
Ajeli hevosella, istuin reesä tuli siinä sitten vessahätä.
Hyppäsi etureestä tien sivuun, väänsin vänrikki sthoolin tarinat, hyppäsin sitten takarekeen.
Hevonen jatkoi matkaa autuattoman tietämättömänä siitä mitä ressä tapahtui.