Tämä fantasia sisältää seksiä maustettuna alistumisen ja alistamisen rooleihin liittyvillä piirteillä. Mikään varsinainen s/m-fantasia tämä ei ole. Fantasiat ovat meidän itse kunkin yksityisiä, joten ymmärän hyvin, että kaikki eivät pidä tästä. En kuvittelekaan, että tätä fantasiaa voisin joskus toteuttaa,. Tämä piti julkaista eräällä toisella nettifoorumilla, mutta tällä palstalla on näköjään keskusteltu tämän tyyppisiin roolileikkeihin liittyvistä asioista muutenkin.
Fantasian päähenkilöt ovat nainen ja mies, jotka tuskin herättäisivät kenessäkään spontaania seksuaalista mielenkiintoa. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka hukkuvat massaan. Kirjoittaessani olen ajatellut päähenkilöt aikuisen ikäisiksi ja ja aikuisen kokoisiksi ja näköisiksi. Lukija voi ajatella heidät millaisena haluaa.
Se, miten he ovat löytäneet toisensa, on salaisuus. Ehkä heidän tapaamisensakin ovat salaisia, kukapa tietää. He eivät ole toisilleen oikeita elämänkumppaneita ja he tietävät sen, mutta silti he ovat toisilleen paljon enemmän kuin pelkää seksiä.
Kokeilen, että kravatin solmu on suorassa, ennen kuin soitan ovikelloa. Vanhempiemme nuoruuden aikaan miehet kävivät daamejaan tapaamassa näin, pyhäpukuun pukeutuneena. Meidän tapaamiseemme tällainen asu sopii hyvin, eikä viileähkö iltaan kääntyvä kesäinen iltapäiväkään tee oloa tukalaksi.
Avaat oven, ja ilahdun huomatessani Sinun pukeutuneen tavalla, josta pidän ja joka sopii iltamme teemaan: polven alapuolelle ulottuva farkkuhame, musta toppi, joka sallii rintaliivien valkoisen olkaimen vilahtaa kiusoittelevasti näkyviin liikahtaessasi, nilkkasukat varret söpösti makkaralla... Meikkiä ei ole laittanut tai sitten olet tehnyt sen niin taidokkaasti, että sitä ei huomaa. Olet täydellinen!
"Hei", hymyilet kauniisti ja ojennat kätesi ensin virallisempaan tervehdykseen. "Hei ystäväni", vastaan tarttuen käteesi ja hetken emmittyäni kohotan sen ja suutelen kämmenselkääsi kevyesti. Naurahdat ja sanot: "Halataan nyt". Rutistamme toisiamme kovaa, ja kuiskaat korvaani: "Ihana, kun tulit."
- "Ihana, kun sain tulla", vastaan.
Juomme kahvit ja syömme tuomani mansikkaleivokset. Olet kertonut pitäväsi niistä. Vaihdamme kuulumiset ja hetkisen juttelemme päivän uutistapahtumista. Hetken hiljaisuuden jälkeen ilmeesi vakavoituu ja sanot: "Minun pitäisi kertoa jotakin."
- "Kerro vain, ystäväni", hymyilen rohkaisevasti epävarmuutta tavoittelevalle äänensävyllesi.
- "No kun..." aloitat ja kerrot jostakin pienestä arkielämän sattumuksesta, jossa toimit tavalla tai toisella mielestäsi hiukan väärin. Osaat värittää kertomuksesi hauskoilla pikku yksityiskohdilla.
Hiljainen äänesi ja hieman levoton liikehdintäsi ja eleesi tuolilla virittävät tunnelmaa. Olet todella söpö...
Kuuntelen ja myöntelen ymmärtävästi. Kun olet saanut tarinasi loppuun, huokaan ja sanon: "On ihan hyvä, että ymmärrät tehneesi väärin. Mutta minusta Sinun tulisi saada tuntea myös asian seuraus. Mitä mieltä itse olet?"
- Niin, se olisi varmaan mun kannaltani parasta...
Istut selkä suorassa, kädet polviesi välissä ja katse alas painettuna. En saa silmiäni irti Sinusta.
- "Pieni ruumiillinen kuritus olisi nyt oikea ratkaisu, eikö?", kysyn ja nyökkäät vastaukseksi. Huomaan, että nielaiset samalla.
- Hyvä. Olisitko ystävällinen ja toisit sen kepin?
Nouset ripeästi mitään sanomatta ja käyt hakemassa kätköistäsi lyhyehkön rottinkikepin, jonka pelastit leikkejämme varten talteen jonkun asukkaan pihalle hylkäämästä rikkoutuneesta parveketuolista. Kun palaat, seisahdut eteeni ja niiaat kevyesti: "Ole hyvä."
- "Kiitos, ystäväni. Olisitko kiltti ja riisuisit nyt hameesi?" Pidän äänensävyni niin ystävällisenä kuin osaan.
Riisun itse pikkutakkini samalla, kun Sinä riisut hamettasi. Katseemme kohtaavat ja hymyilemme toisillemme. Ihailen hameen alta paljastuvia pehmeän naisellisia sääriäsi ja reisiäsi, lantiotasi, kaikkea sitä Aikuisen Naisen täyteyttä, jonka aistittavakseni lahjoitat.
Katsahdat minuun, etkä voi olla huomaamatta suorien housujen etumukseni näkyvää kohoamista. Kiusoitellen teeskentelet ujoa hymyä ja vedät toppisi helmaa hieman alemmas, mutta se on liian lyhyt peittämään lantionseutusi ihania muotoja.
- No niin. Luulisin, että kaksikymmentä lyöntiä on sopiva rangaistus tekosestasi.
- Joo, kyllä se on varmaan ihan hyvä...
- Aloitetaan sitten. Ole hyvä ja käy seisomaan siihen tuolin eteen ja ota selkänojasta kiinni. Hyvä... Taivuta vielä itseäsi vähän eteenpäin. Noin, nyt vielä vähän leveämpi haara-asento. Ja peppu taakse, muistathan. Nyt on hyvä!
Saat pitää pikkuhousut jalassa vielä tässä vaiheessa. En varsinaisesti lyö Sinua, ainoastaan napautan kepillä pakaroille. Leikissämme tärkeää, eikä edes toivottavaa, ole kivun tuottaminen, vaan tämä tunne, asetelma, roolit...
Napautan ensimmäiset kahdeksan lyöntiä melko nopeassa tahdissa. Vartalosi liikahtelee kevyesti napsahdusten mukana ja hymiset hyväksyvästi. Olet liikahtanut sen verran, että saan tilaisuuden muistuttaa: "Muista pitää peppu riittävän takana." Tekosyyhän tämä on, mutta nyt saan tilaisuuden koskettaa Sinua jo näin. Seison aivan takanasi ja tartun hellällä mutta määrätietoisella otteella lantioosi ja vedän Sinut itseeni kiinni. "Kas näin!"
- "Uuhh...", vastaat ja vaistomaisesti siirrät jalkojasi niin, että olet vielä hieman aikaisempaa leveämmässä haara-asennossa.
Pidän yhä molemmin käsin tiukasti kiinni lantioltasi ja kurotteudun kuiskaamaan korvaasi: "Miltä tämä on tuntunut, ystäväni? Enhän ole satuttanut Sinua liikaa?"
- "Tämä on ollut ihanaa", huoahdat, ja kuulen hengityksesi kiihtyvän. "Niin minustakin", kuiskaan takaisin ja irrottaudun Sinusta kevyesti. "Kaksi vielä, ja sitten pidetään pieni tauko."
Nämä kaksi napautusta pakarasi saavat hyvin kevyinä. Kehotan Sinua nousemaan "kuritusasennosta". Nouset pidellen pakaroitasi enemmänkin muodon ja leikin vuoksi kuin siksi, että niissä oikeasti jotakin tuntuisi. Käännyt minuun päin ja katse edelleen alas painettuna niiaat ja kuiskaat: "Kiitos."
Hymyilen Sinulle ja Sinä nostat katseesi ja vastaat hymyyn. Kiedomme kätemme toistemme ympärille ja suutelemme. Ensin varoen ja maistellen, kuin olisimme palanneet jonnekin vuosien ja vuosikymmenten taakse, jonnekin kaikkien kokemustemme, kaikkien pettymystemme tuolle puolen.
Vähitellen suudelmamme muuttuvat kiihkeämmiksi ja kiihkeämmiksi. Kielet osallistuvat leikkiin, nekin ensin tuskien, sitten yhä rohkeammin. Avaat kravattini tottunein käsin, sitten paidan nappeja yksi kerrallaan. Taivutan Sinua hieman taaksepäin ja suutelen kaulaasi, korvannipukkaasi, olkapäätäsi. Avaat vyönsolkeni ja housujen vetoketjun. Kätesi on lämmin, se on kuuma. Pelkään, että räjähdän tähän hetkeen, jos annan tuon hellän kuumuuden koskettaa herkimpiä alueitani.
- "Ystäväni, rakas ystäväni... ei vielä", kuiskaan korvaasi.
Ymmärrät tilanteen ja tyydyt näykkäisemään hellästi olkapäätäni. Nostat vasemman jalkasi tuolille, tartut tiukasti pakaroihini ja vedät minut taas itseesi kiinni. "Sä tunnut hyvältä", kuiskaat. "Haluan ollakin sulle hyvä", vastaan, "Mutta onko meillä vielä jotakin kesken?"
- Voi on! Haluan kaiken ihan loppuun saakka. Anteeksi, kun villiinnyin näin.
- Ihana olet. Pidän Sinusta niin paljon juuri villinä. Ja joka lailla muutenkin.
- Miten me jatketaan?
- Nyt otetaan ihan pieni aikalisä. Tuhmana tyttönä saat mennä nurkkaan miettimään tekostasi. Ja suunnittelemaan seuraavia, heh.
- "Mmhh... Oot ihana". Annat vielä kostean suukon, kun toppiasi korjaillen kävelet pyyntöni mukaisesti nurkkaan.
Seisot nurkassa kuin sotilas asennossa. Ihailen niukan vaatetuksesi paljastamia runsaita, naisellisia muotojasi samalla, kun korjailen hiukan omia vaatteitani. Vielä ei ole minun aika riisuutua tämän enempää. No, muutaman ylänapin voi kai jättää auki.
Kävelen luoksesi ja kosketan kevyesti lyhyen kampauksesi paljastamaa niskaasi. Värähdät hieman. Sivelen kylkeäsi ja suutelen niskaasi.
- Joko olisit valmis jatkamaan?
- Olen, olen ihan valmis.
- Saanko ottaa pikkuhoususi pois?
- Voi ota! Saat tehdä mitä vain haluat.
Riisun pikkuhoususi hitaasti vartaloasi hyväillen. Laskeudun polvilleni ja suutelen pakaroitasi, reisiäsi... Tunnen tuoksusi, puhtaan, Aikuisen Naisen tuoksun.
- Nyt meidän on aika viedä rangaistus loppuun, ystäväni. Ole hyvä ja käy taas siihen tuolia vasten.
Tottelet ääneti ja nyt kurotat peppusi pitkälle taakse. Oi ystäväni, tietäisitpä, miten herkullisen näköinen oletkaan!
- "Toivoisin, että laskisit itse nyt nämä loput kymmenen lyöntiä. Sopiiko se?" Nyökkäät vastaukseksi.
Lyönnit eivät ole sen kovempia napautuksia kuin äskenkään, mutta paljaan ihosi ne saavat hieman punoittamaan.
- Yksi!, Kaksi!, Kolme! Nel-jä! Viis-s-s-i! Kuu.. uuh.. si! Seit-se-män! Kah... ah... ah... dek... san! Yhd... yhd... ek... sän! Ky...Kymmenen!
Hyväilen niskaasi ja olkapäitäsi ollessasi vielä "kuritusasennossa". Suutelen korvalehteäsi ja kuiskaten pyydän Sinua nousemaan.
Noustuasi ja käännyttyäsi muistat taas niiata ja kiittää. Ojennat kätesi minua kohden ja haluat syleilyysi. Kietoudumme taas toisiimme ja soperrat korvaani "Kiitos kurituksesta. Kiitos, se oli ihanaa".
Nostan nyt itse toisen jalkasi tuolille ja polvistun. Suutelen pohjettasi. Maistut hieman suolaiselta. Se tuntuu hyvältä. Huuleni tapailevat polveasi ja viimeistään nyt ymmärrät aikeeni. Istut tuolille lähes puolimakaavaan asentoon ja nostat toisen jalkasi hieman koukkuun viereiselle tuolille.
Suutelen reittäsi yhä ylemmäs ja ylemmäs. Tuoksut hyvältä, niin puhtaalta ja hyvältä. Kun tunnen lämpösi kasvoillani, aloitan varovasti tunnustellen. Ensin suutelen kevyesti, ja vähitellen annan myös kieleni tunnustella Sinua. Liikahdat kevyesti joka kerran, kun kieleni ulottaa matkansa yhä pidemmälle. Tartun molemmin käsin Sinua lantiolta, en hillitäkseni liikkeitäsi, vaan tunteakseni Sinut paremmin. Kätesi hyväilevät päätäni ja niskaani. Hengityksesi kiihtyy ja äännähdyksesi voimistuvat. Lantiosi liikkeet rytmittyvät suudelmiini ja kieleni antamiin hyväilyihin, ja rytmi käy yhä nopeammaksi.
- "Mä, mä... mä tuun!", huudahdat ja annat nautinnon vyöryä vartalosi läpi. Koen itsekin suuren onnen tunteen, kun tiedän ystäväni nauttivan.
- "Ihanaa oli, kiitos.", sanot ja jatkat: "Ota mut syliin."
Odottamatta vastausta laskeudut tuolilta pehmeälle matolle viereeni. Nojaan selkäni seinään ja käyt makuulle laskien pääsi reidelleni. Otan Sinua kädestä ja toisella kädellä silittelen hiuksiasi.
- "Levätään vähän ja jatketaan sitten taas, jooko?", sanot ja katsot kauniisti silmiin. Vastaan kevyellä suudelmalla. Ilta on ollut tähän asti kaunis ja miten se tulee jatkumaankaan...
Fantasian päähenkilöt ovat nainen ja mies, jotka tuskin herättäisivät kenessäkään spontaania seksuaalista mielenkiintoa. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka hukkuvat massaan. Kirjoittaessani olen ajatellut päähenkilöt aikuisen ikäisiksi ja ja aikuisen kokoisiksi ja näköisiksi. Lukija voi ajatella heidät millaisena haluaa.
Se, miten he ovat löytäneet toisensa, on salaisuus. Ehkä heidän tapaamisensakin ovat salaisia, kukapa tietää. He eivät ole toisilleen oikeita elämänkumppaneita ja he tietävät sen, mutta silti he ovat toisilleen paljon enemmän kuin pelkää seksiä.
Kokeilen, että kravatin solmu on suorassa, ennen kuin soitan ovikelloa. Vanhempiemme nuoruuden aikaan miehet kävivät daamejaan tapaamassa näin, pyhäpukuun pukeutuneena. Meidän tapaamiseemme tällainen asu sopii hyvin, eikä viileähkö iltaan kääntyvä kesäinen iltapäiväkään tee oloa tukalaksi.
Avaat oven, ja ilahdun huomatessani Sinun pukeutuneen tavalla, josta pidän ja joka sopii iltamme teemaan: polven alapuolelle ulottuva farkkuhame, musta toppi, joka sallii rintaliivien valkoisen olkaimen vilahtaa kiusoittelevasti näkyviin liikahtaessasi, nilkkasukat varret söpösti makkaralla... Meikkiä ei ole laittanut tai sitten olet tehnyt sen niin taidokkaasti, että sitä ei huomaa. Olet täydellinen!
"Hei", hymyilet kauniisti ja ojennat kätesi ensin virallisempaan tervehdykseen. "Hei ystäväni", vastaan tarttuen käteesi ja hetken emmittyäni kohotan sen ja suutelen kämmenselkääsi kevyesti. Naurahdat ja sanot: "Halataan nyt". Rutistamme toisiamme kovaa, ja kuiskaat korvaani: "Ihana, kun tulit."
- "Ihana, kun sain tulla", vastaan.
Juomme kahvit ja syömme tuomani mansikkaleivokset. Olet kertonut pitäväsi niistä. Vaihdamme kuulumiset ja hetkisen juttelemme päivän uutistapahtumista. Hetken hiljaisuuden jälkeen ilmeesi vakavoituu ja sanot: "Minun pitäisi kertoa jotakin."
- "Kerro vain, ystäväni", hymyilen rohkaisevasti epävarmuutta tavoittelevalle äänensävyllesi.
- "No kun..." aloitat ja kerrot jostakin pienestä arkielämän sattumuksesta, jossa toimit tavalla tai toisella mielestäsi hiukan väärin. Osaat värittää kertomuksesi hauskoilla pikku yksityiskohdilla.
Hiljainen äänesi ja hieman levoton liikehdintäsi ja eleesi tuolilla virittävät tunnelmaa. Olet todella söpö...
Kuuntelen ja myöntelen ymmärtävästi. Kun olet saanut tarinasi loppuun, huokaan ja sanon: "On ihan hyvä, että ymmärrät tehneesi väärin. Mutta minusta Sinun tulisi saada tuntea myös asian seuraus. Mitä mieltä itse olet?"
- Niin, se olisi varmaan mun kannaltani parasta...
Istut selkä suorassa, kädet polviesi välissä ja katse alas painettuna. En saa silmiäni irti Sinusta.
- "Pieni ruumiillinen kuritus olisi nyt oikea ratkaisu, eikö?", kysyn ja nyökkäät vastaukseksi. Huomaan, että nielaiset samalla.
- Hyvä. Olisitko ystävällinen ja toisit sen kepin?
Nouset ripeästi mitään sanomatta ja käyt hakemassa kätköistäsi lyhyehkön rottinkikepin, jonka pelastit leikkejämme varten talteen jonkun asukkaan pihalle hylkäämästä rikkoutuneesta parveketuolista. Kun palaat, seisahdut eteeni ja niiaat kevyesti: "Ole hyvä."
- "Kiitos, ystäväni. Olisitko kiltti ja riisuisit nyt hameesi?" Pidän äänensävyni niin ystävällisenä kuin osaan.
Riisun itse pikkutakkini samalla, kun Sinä riisut hamettasi. Katseemme kohtaavat ja hymyilemme toisillemme. Ihailen hameen alta paljastuvia pehmeän naisellisia sääriäsi ja reisiäsi, lantiotasi, kaikkea sitä Aikuisen Naisen täyteyttä, jonka aistittavakseni lahjoitat.
Katsahdat minuun, etkä voi olla huomaamatta suorien housujen etumukseni näkyvää kohoamista. Kiusoitellen teeskentelet ujoa hymyä ja vedät toppisi helmaa hieman alemmas, mutta se on liian lyhyt peittämään lantionseutusi ihania muotoja.
- No niin. Luulisin, että kaksikymmentä lyöntiä on sopiva rangaistus tekosestasi.
- Joo, kyllä se on varmaan ihan hyvä...
- Aloitetaan sitten. Ole hyvä ja käy seisomaan siihen tuolin eteen ja ota selkänojasta kiinni. Hyvä... Taivuta vielä itseäsi vähän eteenpäin. Noin, nyt vielä vähän leveämpi haara-asento. Ja peppu taakse, muistathan. Nyt on hyvä!
Saat pitää pikkuhousut jalassa vielä tässä vaiheessa. En varsinaisesti lyö Sinua, ainoastaan napautan kepillä pakaroille. Leikissämme tärkeää, eikä edes toivottavaa, ole kivun tuottaminen, vaan tämä tunne, asetelma, roolit...
Napautan ensimmäiset kahdeksan lyöntiä melko nopeassa tahdissa. Vartalosi liikahtelee kevyesti napsahdusten mukana ja hymiset hyväksyvästi. Olet liikahtanut sen verran, että saan tilaisuuden muistuttaa: "Muista pitää peppu riittävän takana." Tekosyyhän tämä on, mutta nyt saan tilaisuuden koskettaa Sinua jo näin. Seison aivan takanasi ja tartun hellällä mutta määrätietoisella otteella lantioosi ja vedän Sinut itseeni kiinni. "Kas näin!"
- "Uuhh...", vastaat ja vaistomaisesti siirrät jalkojasi niin, että olet vielä hieman aikaisempaa leveämmässä haara-asennossa.
Pidän yhä molemmin käsin tiukasti kiinni lantioltasi ja kurotteudun kuiskaamaan korvaasi: "Miltä tämä on tuntunut, ystäväni? Enhän ole satuttanut Sinua liikaa?"
- "Tämä on ollut ihanaa", huoahdat, ja kuulen hengityksesi kiihtyvän. "Niin minustakin", kuiskaan takaisin ja irrottaudun Sinusta kevyesti. "Kaksi vielä, ja sitten pidetään pieni tauko."
Nämä kaksi napautusta pakarasi saavat hyvin kevyinä. Kehotan Sinua nousemaan "kuritusasennosta". Nouset pidellen pakaroitasi enemmänkin muodon ja leikin vuoksi kuin siksi, että niissä oikeasti jotakin tuntuisi. Käännyt minuun päin ja katse edelleen alas painettuna niiaat ja kuiskaat: "Kiitos."
Hymyilen Sinulle ja Sinä nostat katseesi ja vastaat hymyyn. Kiedomme kätemme toistemme ympärille ja suutelemme. Ensin varoen ja maistellen, kuin olisimme palanneet jonnekin vuosien ja vuosikymmenten taakse, jonnekin kaikkien kokemustemme, kaikkien pettymystemme tuolle puolen.
Vähitellen suudelmamme muuttuvat kiihkeämmiksi ja kiihkeämmiksi. Kielet osallistuvat leikkiin, nekin ensin tuskien, sitten yhä rohkeammin. Avaat kravattini tottunein käsin, sitten paidan nappeja yksi kerrallaan. Taivutan Sinua hieman taaksepäin ja suutelen kaulaasi, korvannipukkaasi, olkapäätäsi. Avaat vyönsolkeni ja housujen vetoketjun. Kätesi on lämmin, se on kuuma. Pelkään, että räjähdän tähän hetkeen, jos annan tuon hellän kuumuuden koskettaa herkimpiä alueitani.
- "Ystäväni, rakas ystäväni... ei vielä", kuiskaan korvaasi.
Ymmärrät tilanteen ja tyydyt näykkäisemään hellästi olkapäätäni. Nostat vasemman jalkasi tuolille, tartut tiukasti pakaroihini ja vedät minut taas itseesi kiinni. "Sä tunnut hyvältä", kuiskaat. "Haluan ollakin sulle hyvä", vastaan, "Mutta onko meillä vielä jotakin kesken?"
- Voi on! Haluan kaiken ihan loppuun saakka. Anteeksi, kun villiinnyin näin.
- Ihana olet. Pidän Sinusta niin paljon juuri villinä. Ja joka lailla muutenkin.
- Miten me jatketaan?
- Nyt otetaan ihan pieni aikalisä. Tuhmana tyttönä saat mennä nurkkaan miettimään tekostasi. Ja suunnittelemaan seuraavia, heh.
- "Mmhh... Oot ihana". Annat vielä kostean suukon, kun toppiasi korjaillen kävelet pyyntöni mukaisesti nurkkaan.
Seisot nurkassa kuin sotilas asennossa. Ihailen niukan vaatetuksesi paljastamia runsaita, naisellisia muotojasi samalla, kun korjailen hiukan omia vaatteitani. Vielä ei ole minun aika riisuutua tämän enempää. No, muutaman ylänapin voi kai jättää auki.
Kävelen luoksesi ja kosketan kevyesti lyhyen kampauksesi paljastamaa niskaasi. Värähdät hieman. Sivelen kylkeäsi ja suutelen niskaasi.
- Joko olisit valmis jatkamaan?
- Olen, olen ihan valmis.
- Saanko ottaa pikkuhoususi pois?
- Voi ota! Saat tehdä mitä vain haluat.
Riisun pikkuhoususi hitaasti vartaloasi hyväillen. Laskeudun polvilleni ja suutelen pakaroitasi, reisiäsi... Tunnen tuoksusi, puhtaan, Aikuisen Naisen tuoksun.
- Nyt meidän on aika viedä rangaistus loppuun, ystäväni. Ole hyvä ja käy taas siihen tuolia vasten.
Tottelet ääneti ja nyt kurotat peppusi pitkälle taakse. Oi ystäväni, tietäisitpä, miten herkullisen näköinen oletkaan!
- "Toivoisin, että laskisit itse nyt nämä loput kymmenen lyöntiä. Sopiiko se?" Nyökkäät vastaukseksi.
Lyönnit eivät ole sen kovempia napautuksia kuin äskenkään, mutta paljaan ihosi ne saavat hieman punoittamaan.
- Yksi!, Kaksi!, Kolme! Nel-jä! Viis-s-s-i! Kuu.. uuh.. si! Seit-se-män! Kah... ah... ah... dek... san! Yhd... yhd... ek... sän! Ky...Kymmenen!
Hyväilen niskaasi ja olkapäitäsi ollessasi vielä "kuritusasennossa". Suutelen korvalehteäsi ja kuiskaten pyydän Sinua nousemaan.
Noustuasi ja käännyttyäsi muistat taas niiata ja kiittää. Ojennat kätesi minua kohden ja haluat syleilyysi. Kietoudumme taas toisiimme ja soperrat korvaani "Kiitos kurituksesta. Kiitos, se oli ihanaa".
Nostan nyt itse toisen jalkasi tuolille ja polvistun. Suutelen pohjettasi. Maistut hieman suolaiselta. Se tuntuu hyvältä. Huuleni tapailevat polveasi ja viimeistään nyt ymmärrät aikeeni. Istut tuolille lähes puolimakaavaan asentoon ja nostat toisen jalkasi hieman koukkuun viereiselle tuolille.
Suutelen reittäsi yhä ylemmäs ja ylemmäs. Tuoksut hyvältä, niin puhtaalta ja hyvältä. Kun tunnen lämpösi kasvoillani, aloitan varovasti tunnustellen. Ensin suutelen kevyesti, ja vähitellen annan myös kieleni tunnustella Sinua. Liikahdat kevyesti joka kerran, kun kieleni ulottaa matkansa yhä pidemmälle. Tartun molemmin käsin Sinua lantiolta, en hillitäkseni liikkeitäsi, vaan tunteakseni Sinut paremmin. Kätesi hyväilevät päätäni ja niskaani. Hengityksesi kiihtyy ja äännähdyksesi voimistuvat. Lantiosi liikkeet rytmittyvät suudelmiini ja kieleni antamiin hyväilyihin, ja rytmi käy yhä nopeammaksi.
- "Mä, mä... mä tuun!", huudahdat ja annat nautinnon vyöryä vartalosi läpi. Koen itsekin suuren onnen tunteen, kun tiedän ystäväni nauttivan.
- "Ihanaa oli, kiitos.", sanot ja jatkat: "Ota mut syliin."
Odottamatta vastausta laskeudut tuolilta pehmeälle matolle viereeni. Nojaan selkäni seinään ja käyt makuulle laskien pääsi reidelleni. Otan Sinua kädestä ja toisella kädellä silittelen hiuksiasi.
- "Levätään vähän ja jatketaan sitten taas, jooko?", sanot ja katsot kauniisti silmiin. Vastaan kevyellä suudelmalla. Ilta on ollut tähän asti kaunis ja miten se tulee jatkumaankaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikein kiva ja kiihottava fantasia.
Mutta älä nyt sano, ettet sitä koskaan toteuttaisi. Toivottavasti sentään.
Mille foorumille olit laittamassa tämän tarinan??
Tämä oli tosi nätti ja realistinen. Naisen kirjoittama kuitenkin?