Joo mä olen spämminyt täällä " kannulla " jo moneen kertaan, pahoittelen siitä :(
Viimeaikoina mä elätellyt suurta toivon kipinää, jospa tyttöystäväni ottais mut takas. Olen pistänyt merkille useita juttuja mitkä on antanut mun ymmärtää, että mahdollisuuksia on vielä.
Jaan teiän kanssa nyt näitä mahdollisia tekijöitä ja sit toivoisin, että asiallisia kommenttei tulis sieltä mitä ajatuksia ne herättävät teissä.
Tyttöystäväni siis jätti minut mutta...
* Pitää edelleen antamaani sormusta sormessaan
* Koittaa tehdä mut mustasukkaiseks
* Ei halua, että häivyn elämästään kokonaan
* Ilahtuu kun soitan, vaikka ei sitä suoraan
sanokkaan.
* Aina kun olen pyytänyt on hän halunnut tavata mut
* Sanoo, että tarvitsee nyt vähän aikaa
Tommosia nyt tuli mieleen :\ on paljon muutakin mitä se on tehnyt. Mutta on sit niin paljon asioita joista ei muuta voi ymmärtää kun vituiks meni.
* "Me ei enään seurustella joten nää ei kuulu sulle "
* "Mä vaan haluan nyt omaa tilaa"
* "haluaisin olla myös villi ja vapaa eikä aina tarvis miettiä mitä tekee" ( tämän siis kuulin vähän ennen eroa )
.................................................
Mitä ajatuksia nämä teissä herättivät ? Odotanko ihan turhaan. Onko tyttö menettänyt jo tunteensa muo kohtaan täysin ? Pitäiskö taistella hänestä !?
Erottiin kun hän ei saannut multa tarpeeksi aikaa. Erottiin ihan ystävinä, mutta hänen päätöksestään. Itse halusin vain hyvittää asiat ja antaa hänelle enemmän aikaa, mutta hän ei enään kuulemma pystynyt ajattelemaan kuin itseään.
Tyttöystäväni on helvetin ihana ja pelkään että menetin hänet kokonaan :( Kadun niin paljon kun en ollut antanut tarpeeksi ajastani hänelle. Olin vain ottanut kaiken tarvitsemani.
Ansaitsenko mä edes toista mahdollisuutta jos mä oikeasti kadun ? Voiko olla mahdollista, että tyttöä, jonka kanssa seurustellut vuoden ei yks kaks enään kiinnostais yhtään minä :\ Niin paljon kysymyksiä :( Niin paljon tuksaa :I Mikä auttais ?
Viimeaikoina mä elätellyt suurta toivon kipinää, jospa tyttöystäväni ottais mut takas. Olen pistänyt merkille useita juttuja mitkä on antanut mun ymmärtää, että mahdollisuuksia on vielä.
Jaan teiän kanssa nyt näitä mahdollisia tekijöitä ja sit toivoisin, että asiallisia kommenttei tulis sieltä mitä ajatuksia ne herättävät teissä.
Tyttöystäväni siis jätti minut mutta...
* Pitää edelleen antamaani sormusta sormessaan
* Koittaa tehdä mut mustasukkaiseks
* Ei halua, että häivyn elämästään kokonaan
* Ilahtuu kun soitan, vaikka ei sitä suoraan
sanokkaan.
* Aina kun olen pyytänyt on hän halunnut tavata mut
* Sanoo, että tarvitsee nyt vähän aikaa
Tommosia nyt tuli mieleen :\ on paljon muutakin mitä se on tehnyt. Mutta on sit niin paljon asioita joista ei muuta voi ymmärtää kun vituiks meni.
* "Me ei enään seurustella joten nää ei kuulu sulle "
* "Mä vaan haluan nyt omaa tilaa"
* "haluaisin olla myös villi ja vapaa eikä aina tarvis miettiä mitä tekee" ( tämän siis kuulin vähän ennen eroa )
.................................................
Mitä ajatuksia nämä teissä herättivät ? Odotanko ihan turhaan. Onko tyttö menettänyt jo tunteensa muo kohtaan täysin ? Pitäiskö taistella hänestä !?
Erottiin kun hän ei saannut multa tarpeeksi aikaa. Erottiin ihan ystävinä, mutta hänen päätöksestään. Itse halusin vain hyvittää asiat ja antaa hänelle enemmän aikaa, mutta hän ei enään kuulemma pystynyt ajattelemaan kuin itseään.
Tyttöystäväni on helvetin ihana ja pelkään että menetin hänet kokonaan :( Kadun niin paljon kun en ollut antanut tarpeeksi ajastani hänelle. Olin vain ottanut kaiken tarvitsemani.
Ansaitsenko mä edes toista mahdollisuutta jos mä oikeasti kadun ? Voiko olla mahdollista, että tyttöä, jonka kanssa seurustellut vuoden ei yks kaks enään kiinnostais yhtään minä :\ Niin paljon kysymyksiä :( Niin paljon tuksaa :I Mikä auttais ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi että SuloSipi, kun olis mukava puhua sun kanssa joskus vaikka chatissa... Itse seurustelen onnellisesti ja mun teki kamalasti mieli vastata sulle, koska toi sun viestis oli niin tunteellinen. Itse olen parantumaton romantikko, ja tykkään hempeilystä...
Mä kyllä uskon, että sulla on vielä mahdollisuuksia kun teiollä on ollut yhteistä aikaakin noin paljon. Sun kuuluis saada se vielä takasin, se on mun mielipide... Kyllä näkyy että sä rakastat sitä ja sun toivo ei ole vielä kyllä menetetty...
Kuten sanoin, olis kiva puhua sun kanssa enemmän. Jos sua kiinnostaa niin mun sähköposti on [email protected]
Kyllä mussakin on romantikon vikaa. Ainakin itse luulen niin. Monet myös sanonut, että oon ihan sairaan ihana poikaystävä. Itsekin olin tyytyväinen itseeni. Asetin aina yttöystäväni kaiken muun edelle. Hän oli mulle se "only one". Sen vierellä oli aina niin ihana olla ja mä niin halusin, että se ois ollut ikuista.
Tyttöystävälläni on aina ollut rankkaa. Koulujen päätyttyä kaverinsa lähtivät eri teille. Ei hänellä ollut ketään. Tiedostan vielä, että hänellä oli masennusta ja monia muitakin niin henkisiä kuin fyysisiäkin ongelmia. Asuu hän perheessä jossa hänelle on ilmestynyt uusi-isäpuoli ja monet pienet sisarukset.
Hän ei tunne kuuluvansa perheeseen ja siks mä halusin aina vain tukea häntä ja olla hänen kanssaan.
Yhtä-äkkiä huomasin, että aloin erkanee kavereistani ja kotiväkikin alkoi vieraksua muo. Silloin harvoin kuin kävin kotona. En saannut sitä perheellistä rakkautta vaan mut aina vaan pyydettiin tekee kaikkee. "Asennatko mulle palomuurin", "Tyhjennäppä tiskikone", "Korjaa mun kone". *huokaus* ...
halusin saada myös oman perheeni takas. Halusin vähän ottaa sitä omaa aikaani, mutta sitten se lähti yks-kaks käsistä :(
Nyt kun kaikki on niin myöhäistä niin tajuan, että kaikki tuo oli niin järjestys kysymys. Sattuu niin helvetisit. Ei ruokakaan enään maistu.
Mutta joo. Kai mä voisin siellä chatissä sun kanssas jutella ku tunnut olevan aika asiallinen. En nyt just jaksais ketään 8vuotiasta runkkua täällä vaikka tiedänkin, että ansaitsen haukut.
Vaikka tyttöystäväni onkin poissa ja mä tiedostan, että hän on lähtenyt en mä hänessä halua roikkua. Mä vain en haluais luopua hänestä niin helpolla. Tuntuu kuin hän ikäänkuin odottaisi, että palattais yhteen mutta sitten tuntuu vaan niin, että hänen uus koulunsa on vienyt hänen tunteensa pois musta.
En tiedä :( Kai se aika näyttää. Pelkään vain, että aika muuttaa hänet :(!
En ole oikeastaan kertonut sulle vielä
kaikkea, koska mulla oli ennen vähän samanlainen tilanne. Se poika oli mun ensirakkaus ja ero oli mulle tosi vaikea, kun olisi vain halunnut jatkaa sitä. Mutta mä kerron siitä sulle myöhemmin kun saadaan jutusteltua siellä chatissa... :)
Eihän mulle tullut mieleenikään että olisit tyttö :D No eipä tuo mitään. Kai niillekkin voi puhua ;) ( joke vaan ). Ehkä hyvä niin koska saan vähän naisenkin näkökulmaa asiaan.
Koitetaas nyt saada jokin aika järkättyä :) Tänään tapasin tyttöystäväni niin ei oikein käynyt.