Niin pitkään kun muistan aikaa taaksepäin, oli minulla haaveena saada 3 lasta. Nyt tuo toive on täyttynyt, 2poikaa 10 ja 7v ja tyttö pian vuoden (minulla 2 isoveljeä) Mutta, nyt tuolla syvällä takaraivossa itääkin haave siitä neljännestä.
Mulla hirvittää vaan ajatus raskaaksitulosta, koska ennen tytön syntymää minä sain kaksi vaikeaa keskenmenoa ja en varmaan jaksaisi käydä tuota kaikkea uudelleen läpi! Eikö se maaginen lapsiluku täyty koskaan? Onko nainen luotu elämään ainaisessa vauvakuumeessa?
Milloit te olette tienneet, jos olette, ettette enää tee vaaveja?
Mulla hirvittää vaan ajatus raskaaksitulosta, koska ennen tytön syntymää minä sain kaksi vaikeaa keskenmenoa ja en varmaan jaksaisi käydä tuota kaikkea uudelleen läpi! Eikö se maaginen lapsiluku täyty koskaan? Onko nainen luotu elämään ainaisessa vauvakuumeessa?
Milloit te olette tienneet, jos olette, ettette enää tee vaaveja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla ikää vasta 24 ja toinen tulossa ja kyllä itekkin aluks meinas lapsia kolme tehä,mut nyt toinen tulossa ja tuntuu siltä et kaksi saa sittenkin riittää..en halua enää kolmekymppisenä tulla raskaaksi.onhan se ikäkin jo siinä riskinä.sullakin jo isoja lapsia niin taitaa jo ikääkin olla ainakin 30..?et haluatko vielä kokea mahd. keskenmenot jos ennen tyttöä oli jo kaksi.iloitse nyt olevista lapsistasi rauhassa..
maaginen ikä ole. Minä muutaman vuoden vielä yli ennen kun edes harkitsin lapsen tekoa. Ja hyvin meni koko raskausaika ja hienosti olen toipunut synnytyksestä. Tämän korkeamman iän myötä ei tarvitse puida pikku huolia, mitä monella nuoremmalla tuntuu olevan. Minulle riittää tämä yksi lapsi. Olen onnellinen jos ja kun pystyn tarjoamaan hänelle hyvät puitteet elämään. Nyky-yhteiskunta on sellainen, että varmaan kun meidän, nyt vauvaikäiset, lapset ovat opiskeluiässä, niin yliopistossa opiskelu maksaa paljon ja muukin opiskelu. Kaikki muukin tuntuu pakosta pyörivän markkinatalouden näytellessä suurta osaa. Tietenkin on tärkeintä onnellinen ja vakaa perhe. Näin minä ajattelen ja ajatuksia on varmasti niin monta, kun on ihmisiä. Mukavaa joulun odotusta kaikille.
jo 33v. Pelkohan se kekskenmenosta vaakakupissa tosiaankin painaa. Mutta sit taas kovasti haluaisi.. mutta mutta. Tästä nuorimmaisesta, ja tietysti muistakin, aionkin nauttia kun tämän olen saanut.
19v, 18v, 5kk,ja tää oli kyllä viimeinen. Ei kunto kestä.
Jos on kovasti lapsia toivonut ja nauttii äitiydestä ja lastenhoidosta, niin miksipä ei suurperhettäkin perustaisi. Itseään (ja tietysti sitä isääkin!) on vain kuunneltava ja mietittävä, että riittääkö aikaa ja muita resursseja kaikille lapsille.
Minulle ei sitä vauvakuumetta tullut koskaan enkä usko, että tuleekaan. Tämän ainokaiseni sain vähän yli kolmekymppisenä (sillä periaatteella, että "tulee jos on tullakseen"), eikä siirtyminen työelämästä pienen vauvan hoitoon käynyt minulta ihan helposti. Lapsi on suunnattoman rakas ja ihana, mutta minä olen vakuuttunut siitä, että toisilta naisilta äitiys vain luontuu helpommin.
Eli minä tiesin jo ekaa odottaessani, että ainoaksi jää.
(Vaikka muuten tulinkin raskaaksi hitusen yli kolmekymppisenä, en hetkeäkään pitänyt itseäni liian vanhana saamaan lasta enkä pelännyt keskenmenoa. Fyysisesti en ole koskaan ollut yhtä terve ja hyvinvoiva kuin raskausaikana!)
vaihtelee. Olen 30 vee ja kolmannen sain 24 vuotiaana. Kaksi lasta halusin mutta iski vauvakuume kun nuorempi täytti neljä. Joten teimme meidän iltatähden. Nyt hän on kuusi ja meillä tuhisee kuukauden ikäinen vauveli sängyssään. Eli vauvakuume minulla kyllä palaa ennemmin tai myöhemmin vaikka kuinka päättää että nyt saa riittää.. Eli neljä on tällä hetkellä ja vaikka laitoksella sanoin että nyt riittää mutta..... never know ;) Siis meillä lapset ovat 13, 11, 6 ja 1kk
Mikähän siinä on, että aina alkuraskaudesta ajattelen, että tämä on sitten viimeinen kerta, kävi miten kävi. Minulla on nyt 4 lasta ja olen käynyt läpi myös 4 keskenmenoa. Ikää 38v, eli raskaaksi tuleminen ei ole enää välttämättä helppoa, saati raskaana pysyminen niille viikoille asti, jotta vauvalla olisi eloonjäämismahdollisuudet.
Nyt tuntuu, että kyllä meille vielä yksi lapsi mahtuisi, mutta mitään suuria toiveita en uskalla enää elätellä. Eikä sitä tällä iällä ja näillä kokemuksillä mitään suurta yrittämistä jaksa harrastaa, tulee jos on tullakseen.
Sen kyllä sanon, että kannattaa se miehenkin mielipide kysyä tuohon lapsilukuun.
suurperhekkin koska tykkää lapsista ja pitää niiden hoitamisesta ja isompien kanssa touhuilusta.
Eiköhän se aika sit näytä mutta kiitos avartavista kommenteista ja mukavaa joulun odotusta.
Ööh, tulipa omituinen otsikko! Mulla siis semmonen olo että en varmaan ikinä parane kroonisesta vauva/lapsi kuumeestani! Tällä hetkellä vasta yksi lapsi, joten voihan tuo mieli muuttua kun niitä neljäkin jaloissa pyörii;) Olen hiukan päälle parin kymmenen ja mietin jo nyt mikä kriisi minulle tulee nelikymppisenä kun tietää että vauvanteko aika alkaa olla ohi:(