Yleensä Kalu-Kalle järjestää meidän kylässä parhaat nimipäiväkekkerit 28. tammikuuta. Tarjoilu on aina kohdallaan, ja juhlaveiraitakin on paljon. Puheetkin ovat sieltä paremmasta päästä illan loppuvaiheessa, ja naurua todella piisaa. Vanha provastimmekin nuortuu aina muutamalla vuodella niissä kekkereissä.
Tämä vuosi on jotenkin erilainen (ilmastonmuutos???), sillä nyt parhaat nimipäiväkekkerit järjestikin Kalu-Kallen vaimo Kaisa. Viime pyhänä olimme Kaisan nimipäivillä, ja siellä vasta tarjoilu pelasikin, vaikka Kaisa keitteli ainoastaan kahvia. Minulle tuli Kaisan kahvista niin heikko olo, että kirjoituskunto palasi vasta tänään.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei sitä Kaisan vahvaa nimipäiväkahvia voi kaikesta syyttää. Kaisa innostui kylän akkaväen kanssa keskustelemaan niin intensiivisesti, että hän ei ollenkaan havainnut Kalu-Kallen ja minun poistumista Kalulan isosta tuvasta. Pääsimme Kallen kanssa turvallisesti livahtamaan viinikellariin jatkamaan juhlaviinin testausta.
Koska Kaisalla on iso kahvipannu, niin akat jaksoivat juoruta tuvassa hyvin kauan, ja silloin Kallelle ja minulle jäi riittävästi testausaikaa. Muutaman pullon siinä tyhjensimmekin Esson pikkujouluviiniä, eikä meillä ollut viinistä pahaa sanottavaa. Kyllä sitä kehtaa pikkujoulussa tarjota.
Olimme onneksi ehtineet suorittaa testimme loppuun ennen kuin Kaisa ja vaimoni tulivat viinikellariin. Naiset eivät puhuneet meille mitään, vaan taluttivat meidät takaisin tupaan. Siellähän me Kallen kansa peräpenkillä loppuajan hiljaa istuimme, mutta piti meidän kerran käydä ulkona luonnollisilla tarpeillamme.
Vaimoni ei kotimatkalla puhunut minulle mitään, sillä hän keskittyi vain Tojotan ohjaamiseen. Yritin antaa hänelle muutamia ajo-ohjeita, mutta ei hän niitä noudattanut. Essolla ei siis käyty kaljalla kotimatkalla.
Tämä vuosi on jotenkin erilainen (ilmastonmuutos???), sillä nyt parhaat nimipäiväkekkerit järjestikin Kalu-Kallen vaimo Kaisa. Viime pyhänä olimme Kaisan nimipäivillä, ja siellä vasta tarjoilu pelasikin, vaikka Kaisa keitteli ainoastaan kahvia. Minulle tuli Kaisan kahvista niin heikko olo, että kirjoituskunto palasi vasta tänään.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei sitä Kaisan vahvaa nimipäiväkahvia voi kaikesta syyttää. Kaisa innostui kylän akkaväen kanssa keskustelemaan niin intensiivisesti, että hän ei ollenkaan havainnut Kalu-Kallen ja minun poistumista Kalulan isosta tuvasta. Pääsimme Kallen kanssa turvallisesti livahtamaan viinikellariin jatkamaan juhlaviinin testausta.
Koska Kaisalla on iso kahvipannu, niin akat jaksoivat juoruta tuvassa hyvin kauan, ja silloin Kallelle ja minulle jäi riittävästi testausaikaa. Muutaman pullon siinä tyhjensimmekin Esson pikkujouluviiniä, eikä meillä ollut viinistä pahaa sanottavaa. Kyllä sitä kehtaa pikkujoulussa tarjota.
Olimme onneksi ehtineet suorittaa testimme loppuun ennen kuin Kaisa ja vaimoni tulivat viinikellariin. Naiset eivät puhuneet meille mitään, vaan taluttivat meidät takaisin tupaan. Siellähän me Kallen kansa peräpenkillä loppuajan hiljaa istuimme, mutta piti meidän kerran käydä ulkona luonnollisilla tarpeillamme.
Vaimoni ei kotimatkalla puhunut minulle mitään, sillä hän keskittyi vain Tojotan ohjaamiseen. Yritin antaa hänelle muutamia ajo-ohjeita, mutta ei hän niitä noudattanut. Essolla ei siis käyty kaljalla kotimatkalla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitä oli Siskon päivät viime maanantaina meillä. Minä olen -sis-ko- itse reporankana vasta tänä aamuna.Yksi päivä meni samassa sumussa, nyt vasta alkaa pukkaa arki todellisuutta tajuntaan ja kroppaan. Luoja kiitos vatsa on toiminut. Tuli tuossa mieleen jo hetkeksi elämän ehtoo, onnen meni ohi. Alkaa olla jo naisellisen pyöreän, pehmeän täyteläinen olo, siis normaali. Aurinkokin leikki niin suloisesti hapsillani, ei kun hiuksillani kun kävin ulkona. Alitajunnassa on kuitenkin tieto että siskoissa on povweria siskoa ei jätetä. Se mikä on saavutettu siitä ei luovuta. Tarkoitan tällä miestä jos jollain on ja joku ulkopuolinen vaikka Essolla yrittää vikitellä. Olemme haukkana kimpussa yhteisestä sopimuksesta. Siskoille joilla ei ole nyt just vakimiestä yritetään yhdessä löytää sellainen. Kunnollinen ja katseesta jo ymmärtävä mies.
...että avioliitto on terveellisin elämänmuoto. Tuollaista aitoa välittämistä ja huolenpitoa ei avoliitoissa saati seurustelusuhteissa synny. Puhumattakaan kimppakivoista yms. Kyllä vaimon pelko on viisauden alku ja loppu.
Toisen reviirin kunnioitus. Huumoria voi heittää mutta joku roti täytyy säilyttää. Toisen perhe oli se minkä kokoinen tai minkä lainen tahansa, avo seurustelu. Varattu mikä varattu.
olikos Kaisalla oikea vuosimalli pannussaan???
Vain aito "Kahvikaisa" ja pannupöönä tuottaa hyvät kahvit....
jos se on "muussa käytössä"...eli siellä kellarissa......
toinen syy huonoon oloosi, VOI tosiaan olla ilmastonmuutos,,sillä olen kuullut uudesta aktivistiryhmästä, joiden aatteena on jouduttaa
luonnonvarojen kulutusta, niin ettei ilmastonmuutos ehdikään tulla
eli kahvipavut ovat ehkä saaneet yliannoksen hiilidioksidia joka on voinut vaikuttaa niiden laatuun- ja makuun
tietenkin fiksu vaimosi huomasi sen kuparipannun Kallen kellarissa....
Taidat puhua ihan totta tuosta ilmastonmuutoksesta. Kalu-Kallen kanssa yritimme tyhjentää viinipulloja mahdollisimman nopeasti leppeässä säässä, mutta äkillinen ilmastonmuutos tapahtui siitä huolimatta. Kun Kaisa ja vaimoni tulivat viinikellariin, niin ilmasto muuttui heti kerralla meille paljon epäedullisemmaksi. Leppeydestä ei ollut enää tietoakaan.
siellä alkoi jälkiteollinen jääkausi ,,,vai
no..onkos se viineille hyvä- vai paha..-muutos?
AJATTELE positiivisesti....ne teidän naiset välittävät teistä!!!!
;// nyt määä tuun kateelliseksi....
en ole koskaan osannut ottaa miestä tuolla tavoin,,,että noinniinkuin kasvatus-, opetus-, ja kehittämis-, mielessä
olen AINA luullut- ja odottanut mieheltä sellaista aikuismaisa käytöstä ja tietenkin saanut pettyä
vaan NYT teenkin ratkaisevan elämän muutoksen...ja alan kasvattaa- ja kouluttaa miehiä
Me essolaiset osaamme hyvin käsitellä naisia. Kalu-Kallen kanssa olemme kehittäneet sellaisen tekniikan, että kaikissa suurissa asioissa saamme aina tahtomme läpi. Vaimomme eivät ollenkaan huomaa sitä, kuinka me heitä ohjailemme.
Koko homma perustuu siihen, että arkioloissa näyttelemme pelkäävämme vaimojamme, jolloin he hyvin kärkkäästi moittivat meitä sellaisista pikkuasioista kuten liiallisesta oluen ja viinin lipittelystä. Kun otamme hyvin kuuliaisina nämä moitteet vastaan, niin isompia rötöksiä vaimomme eivät älyä edes epäillä.
Jos olemme Kalu-Kallen kanssa jossain reissussa, niin kyllä niillä reissuilla tapahtuu yhtä ja toista. Monia ihmeellisiä asioita on tullut eteemme, mutta on niistä aina miehekkäästi selvitty. Kotimatkalla sitten otamme pari keskaria, jotta henki haisisi sopivasti, ja naiset pääsisivät meitä taas meitä torumaan. Isompia rötöksiämme he eivät siinä tilanteessa tajua edes kysellä.
ne on sinut Y-Mies ja K-Kallen laittaneet huljastelemaan; miestenholmoonit juoksuttavat. Oletteko unohtaneet ne muut Essolaiset ja luvenneet sooloilemaan ihan vain kahlestaan?
Taitaa kiikeä pikkusen naulattaa koko juttu sillä olen kuullut että olette oikeesti semmoisia huulenheittäjiä ja täysin fliltailutaidottomia. Eikäs vain käyneet malja ja hedelmäjuomat maistukkin paljon palemmilta kuin nuo viljamallas juomat?
Minkäslainen se Esson Misukka Kisu on?
katseeseen...
OPINKAPPALE No 1.
Jos mies..suuntaa katseensa suoraan vaimonsa tms
silmiin,,kuulustelutilanteessa, ei ole syytä epäillä häntä suuremmista rikkeistä
Jos katse on anova...pyytelevä...rukoileva. tms
edelleenkään ei ole SYYTÄ epäillä rikkeistä, vaan
voisi jo alkaa miettiä, että onkos puutostauti
alkanut vaivaamaan
Jos katse on välttelevä..suunnattu ylöspäin...jotain PIENTÄ flirttiä ON saattanut tapahtua..mutta vaimo tms on pysynyt mielessä.ja muut sitoutumista osoittavat tunnukset, kuten esim. sormus ,,on pysynyt sille tarkoitetulla paikallaan
Jos katse...piilottuu lippalakin lipan alle....
vaimo voi sieltä pimeydestä erottaa vain valkuaisten liikkeet...on syytä alkaa EPÄILLÄ,
että onkos käyty muuallakin kuin Essolla
Jos katsetta häiritsee nopea räpsähtely,,,mies miettii valheidensa suurutta-, määrää- ja laatua
Ja epäily täytyy alkaa vahvistamaan.
Jos katse yritetään erehdyttää muihin seikkoihin, on syytä jälleen alkaa epäilemään
ja voi aloittaa tarkemman kuulustelun
Jos katsetta yritetään teeskennellä hilpeämmäksi,= vilkutellaan- ja,isketään ns silmää....voi alkaa jo suunnitella eroprosessia
mutta vielä on mahdollisuus kertoa totuus, saada anteeksi ja sopia.
Mutta jos mies katsoo yläviistoon,,,,ja puhuu kuin "Ruuneberi" ja henkikin haisee...niin
tapaus on ns toivoton....
ja asianosaisen täytyy nyt miettiä tarkoin mihin toimiin ryhtyy tai on ryhtymättä
Hyvin monenlaisia miestyyppejä olet taas käsitellyt kirjoituksessasi. Valinnanvaraa oli niin runsaasti, että helposti Kalu-Kalle ja minä löysimme oman miestyyppimme. Me molemmat haisemme hieman keskioluelle kotiin mennessämme ja puhumme tietysti kuin "Ruuneberi".
Sinun käsityksesi mukaan me molemmat olemme toivottomia typpejä, mutta itse olemme toista mieltä. Meillä on ihan hyvät kotiolot, ja Essollekin pääsemmee juttelemaan päivittäin. Kalle ja minä olemme olleet aviossakin ( emme tietenkään keskenämme) melkein 40 vuotta, joten emme me mitään luusereita ole.
Essolla käy paljon naisasiakkaita, mutta en muista tavanneeni siellä ketään Misukka Kisua, eikä Kalu-Kallekaan häntä tunne. Seksi-Sulo liikkuu hieman laajemmalla alueella kuin Kalle ja minä, joten hän voi Kisun tunteakin. Sulo ei kuitenkaan kehuskele valloituksillaan, vaikka hän onkin tekijämies.
"tehtävä" kulkea yltympäriinsä ja etsiä tilaisuuksia
saattaa omat geeninsä jatkoon
minkäs mies sille mahtaa :o ,,,ssssee on "luonnonlaki"
mutta kyllä se niinkin on, että patriarkaaliset perinteet kertovat meille myös, että MIEHET ovat vallinneet-, hallinneet ja luoneet kaikenmaailman
soveliaisuus-, etiikat-, ja moraalisäännöt
ITSE
ja vuosituhansien aikana saaneet meidät naiset vihdoin, viimein uskomaan ja sisäistämään nuo
moiset asiat
jotka ovat sukupolvien ketjussa siirtyneet perheestä toiseen: tavat, tottumukset- ja asenteet
mutta miehet pyrkivät edelleen totetuttamaan vain
viettiensä kutsua...joka saa kyllä mitä moninaisimpia muotoja ja versioita aikaan
ja mitä sitten?
naiset olivat "aikojen alussa" haluisia,,ja viehättäviä, kainon tietämättömiä "synnistä"
sitten miehet pilasivat kaiken väittämällä sellaisia naisia noidiksi tms paholaisen palvelijoiksi
no...jo viimeistään siinä vaiheessa, kun liekit nuolevat varpaita, kuka hyvänsä olisi valmis muuttamaan ajatuksiaan...tai ehkä jopa asenteetkin
voivat siinä tilanteessa muuttua
me...jotka jatkamme elämää "nokisin varpain", tiedämme- ja tunnistamme omien viettiemme kutsun
mutta olemme OPPINEET kätkemään ne
JA
nyt,,,,sitten ilmaisemme ne tälleesti kiertoilmauksin,,vaadimme miehiltä kaikenlaista
mitä emme itse SAA hyväksyä
joka on näinollen helpompi hyväksyä toisen ominaisuuksiksi
että näin
"kaiken takana on nainen" ja
kumpi keksi "Jellyn" ?
talkoitin Misukka Kisulla kaikkia niitä suloisen huljia motolistinaisia joilla melkein viltaa bensaa suonissa ja jotka ovat vähän enemmän kuin makeita mimmejä nahkavaatteissa. Kiike kun on on vain sellainen pieni ja vähän alka kiikeli joka sopii enemmän maskotiksi. Jos teillä olisi ollut siellä tuommoinen Misukka Kisu niin olisin voinut tulla akvaalion päälle lämmittelemään ja katselemaan vähän mallia siitä miten aikuinen Misukka Kisu päljää salakavalan ovelien Essolaisten polukoissa. Silloin oppisi milloin pitää mulista ja milloin väläyttää kulmahammasta niin että toisen niskavilloissa väleilee pikkuisen ;))
Oliko tämä Unelma vai Anelma?
vai erisnimiä ?
koska aloitus koskee nimipäivä kekkereitä, niin oletan, että voimakkain korostus lienee, erisnimillä
"henrii" haluaisi päästä Anelman ja Unelman nimpparikahveille...
omalta kohdaltani voin sanoa, että yleisniminä
anelma- ja unelma
ovat kumpainenkin kauniita, tavoittamattomia asioita
joita päivittäin anelen- ja unelmoin
kysymyksestä ja vastauksesta, kun on viis virkaa ja kuus nälkää ei tahdo keretä vastailemaan.
Mutta tällä etäopetuksella voi jo kohta hakea essolta apumiehen hupumiehen paikkaa
tasan...
kuusi virkaa- ja nälkää
kun saisit Essolta viran
kun on selvinnyt on vuorossa Kaisankalijamat, niin tämä loppuvuosi menee, lipsutellen ja kaljoitellen.