Arjen harmaus

runosi oli kaunija hyvin totuuden mukainen ihmisen elämästä,ei ole aina ruusuilla tanssimista,tämä lyhyt elämämme. kiitos että kirjoitat näitä runoja.

kaunis ja herkkä runo jälleen. mutta mite ruuneperi sinun runot on nykyään suruista tehty. tullee eino leino mielee,oliko hänen runot surullissii. mie en oo niitä lukenu, mut melkee kaik,jotka oon kullu on suru voittosii.

jäikö sinun sydän espanjaan, kun tunnut niin surulliselle. aurinko ei oo viellä päässy lämmitämmää suomes sinnuu,autasko se,ko nyt on luvas lämpimii kesäpäivii, vaikuttaako sinuuun ilmat.

sie et oo keronu mittää siel espanjas olosta, sattuko siel jottain ikävää. ei sitä sais udella toisten asioita, mut tuntuu niin pahalle ko sinul on ikävä.

tuos ensimmäises säkeistös ko sanot :
,arjen harmaus ilon peittää---eloon oman ja ystävän.
joskus sitä saattaa nähhä arjen harmaana, mut oikeasti se ei ole harmaa ja jos viel on ystävä, arkeen on tuplasti mahollisuus saaha väriä.

arki on niin turvallinen minusta, ko siihen kuuluu tavanomaset tehtävät ruuan laitto,kaupas käynti siivoukset ja semmoset.aatteles jos sattuu jottain, että niit ei voiskaa tehhä, sillo niit alkaa vatmast kaipaa ,jopa arjen harmauttakin.

. joskus ku mie arkee mietin, aattelen et myö ollaa ko muurahaiset, joku ku katsois meit ylhäält niin varmaa sama näky kohtais,muurahais polkuja ristiin rastiin ja pesään. meil vaa on oma pesä jokkaisella ja oma kuningatar, jonka hyväks tehhää työtä, ko muurahaisil on yhteinen.

minul ei vuosii ollu velvollisuuksii ja se tuntu orvolta. mie pidin lukujärjestystä mitä pittää tehhä päivittäin,jotta olisin tuntenu itteni riipuvaiseksi jostain ja erottanu arjen.

nyt en enää piä, ko minul on gilda ja edison. hyö on minun kuningattaret. heitä mie jouun passaamaa ja ottamaa huomioon kaikes. hyö voi hyvin. ehkä liika lihavii ,ku koko talven vaa makasivat. mut mie oon sanonu et työ saatte olla enenpi ulkona kesä aikaa. ja tääl viikol ulkoilu saap alkaa. hyö ko tahtos et mie oisin ain mukana. ne on semmosii mummon mussukoita.

oon täs lähös kaupunkii minul on meerin kans rehvit. lähen hänen kanssaa virastoihin, hää ko ei tykkää yksin ootella numerolappujen kans.

kirjottele ruuneperi, en mie nyt tarkottanut et älä surullista kirjota, no kyl sie tiiät mitä mie tarkotin.
jos ihminen on suruissaa se kannattaa tuua julki itkee ja puhhuu ja puhhuu ja puhhuu ja puhhuu niin kauan et suru ikkäänkuin väljehtyy. nää on niit minun rohtoja ja saatas ne toisilkii käyä. aurinkoisii päivii sinulle ystäväni.

Kysyisin sinulta saako tämän runosi esittää vaikka laulun muodossa kitaralla säestettynä,vaikkapa jossain eläkeläijuhlassa.
Tämä oli tosi puhutteleva runo.

En ole kysynyt mitään kysymysmerkeiltä,jos vastailet käytä omaa nikkiäsi,sillä tuo on tosi lapsellista.
kysymykseni olen kysynyt ruueperiltä.
älä sekaannu tähän.

taas täällä. En voi millään todistaa, mutta en ole myöskään tuo "Kysy" Kenellä lieneekään halu kiusata täällä olevia, mutta jollain on.