Porukka aina täällä puhuu, kuinka he eivät löydä sitä oikeaa tms.. ajattelin vain kertoa vähän itsestäsi, totta kaikki. Teillä kaikilla menee todellisuudessa hyvin kun teillä on edes joku.
Olen lähes 17v miespuolinen henkilö. pituuteni on ~180 ja painoa reilu 60. vaikka ulkonäössäni ei omasta mielestäni ole paljon vikaa, ei silti ole toivoakaan koskaan saada ketään. kukaan naispuolinen henkilö ei ole ollut, eikä halua olla tekemisissä kanssani koulun yms. asioiden ulkopuolella, missään muussa mielessä. itse olen myös hieman ujo, joten en itsekään uskalla tehdä asialle mitään. en uskalla puhua oikein kenellekkään. kavereitakaan ei ole paljon ja koulussa on aina hakattu ja potkittu päivittäin. minne menenkin, on joku porukalle ehtinyt kertoa valheita siitä, millainen olen. kaikki on täyttä valhetta, mutta ihmiset uskovat, ja minä olen siis sielläkin täysi kusipää, en osaa puhua eikä päässäni ole kaikki tallella.
tässä olisi jo listaa monelle riittävästi itsemurhaan. minä en sellaista edes ajattele. jaksan vain kuitenkin eteenpäin. mutta muuten mikään ei ole hyvin.
todellisuudessa kuitenkin ajatukseni ovat ehkä ikäisiäni pari vuotta vanhempien tasolla. osaan ajatella järkevästi, ja juttua ja huumoriakin riittää, kunhan on tutussa porukassa. mutta kuinkas voi keneenkään tutustua, kun kaikille on kerrottu nämä "faktat jo valmiiksi".
ja asiaa pahentaa se, etten asu kovinkaan isossa kaupungissa, kuten helsingissä tai vastaavassa.
viina ei liiaksi maistu.
jos joku osaisi tilanteessani auttaa, tulen olemaan hänelle ikuisesti kiitollinen. en kuitenkaan odota mitään, koska kukaan kuitenkaan ei osaa vastata. tässä kuitenkin miettimistä teille, jotka luulevat, että asiat ovat huonosti. teille voin sanoa että: aina on henkilöitä joilla menee huonommin. tiettyyn rajaan asti. tästä eteenpäin ei kenelläkään voi mennä huonommin!
Olen lähes 17v miespuolinen henkilö. pituuteni on ~180 ja painoa reilu 60. vaikka ulkonäössäni ei omasta mielestäni ole paljon vikaa, ei silti ole toivoakaan koskaan saada ketään. kukaan naispuolinen henkilö ei ole ollut, eikä halua olla tekemisissä kanssani koulun yms. asioiden ulkopuolella, missään muussa mielessä. itse olen myös hieman ujo, joten en itsekään uskalla tehdä asialle mitään. en uskalla puhua oikein kenellekkään. kavereitakaan ei ole paljon ja koulussa on aina hakattu ja potkittu päivittäin. minne menenkin, on joku porukalle ehtinyt kertoa valheita siitä, millainen olen. kaikki on täyttä valhetta, mutta ihmiset uskovat, ja minä olen siis sielläkin täysi kusipää, en osaa puhua eikä päässäni ole kaikki tallella.
tässä olisi jo listaa monelle riittävästi itsemurhaan. minä en sellaista edes ajattele. jaksan vain kuitenkin eteenpäin. mutta muuten mikään ei ole hyvin.
todellisuudessa kuitenkin ajatukseni ovat ehkä ikäisiäni pari vuotta vanhempien tasolla. osaan ajatella järkevästi, ja juttua ja huumoriakin riittää, kunhan on tutussa porukassa. mutta kuinkas voi keneenkään tutustua, kun kaikille on kerrottu nämä "faktat jo valmiiksi".
ja asiaa pahentaa se, etten asu kovinkaan isossa kaupungissa, kuten helsingissä tai vastaavassa.
viina ei liiaksi maistu.
jos joku osaisi tilanteessani auttaa, tulen olemaan hänelle ikuisesti kiitollinen. en kuitenkaan odota mitään, koska kukaan kuitenkaan ei osaa vastata. tässä kuitenkin miettimistä teille, jotka luulevat, että asiat ovat huonosti. teille voin sanoa että: aina on henkilöitä joilla menee huonommin. tiettyyn rajaan asti. tästä eteenpäin ei kenelläkään voi mennä huonommin!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä uskon ymmärtäväni sua, mut mä en osaa sanoo muuta, ku et ei sitä pakosti enää kauaa jatku, olethan jo(?) 17 vuotias ja pääset kohta muuttamaan pois sieltä, jos siis olosuhteet niin sallivat (siis että on rahaa muuttaa omaan kotiin, yms.).Kyl kaikki muuttuu viel hyväks.. Se vaan saattaa viedä aikaa...
""""""jos joku osaisi tilanteessani auttaa, tulen olemaan hänelle ikuisesti kiitollinen. en kuitenkaan odota mitään, koska kukaan kuitenkaan ei osaa vastata. tässä kuitenkin miettimistä teille, jotka luulevat, että asiat ovat huonosti. teille voin sanoa että: aina on henkilöitä joilla menee huonommin. tiettyyn rajaan asti. tästä eteenpäin ei kenelläkään voi mennä huonommin"""""""
Siis anteeksi mitä??? olet 17 vuotias ja kun et saa tyttöystävää sanot että asiat eivät voi mennä huonommin, siis anteeksi nyt vaan mutta katsoppa itseäsi peilistä, siis tuolla valittamisella ja itsesäälin keräämisellä ei varmasti sinusta kukaan kiinnostu. Mieti oikeesti hieman mitä kirjotat!!!
Itse menetin omat vanhempana kun olin sinun ikänen, siispä tyttöystävän löytäminen ei varmastikaan ole elämän vaikein ja kauhein asia!!!! ja varmasti sen löydät, harva jää ilman puolisoa koko loppu elämäkseen!!!!
-mies vuosimallia 76 jolla vaimo ja kaksi pientä tyttöä-
sama fiilis, asun Stadissa. En vaan kelpaa kellekään piste! En ole mikään ujo....
... Oisko sul kenties mailia?
on tietenki.. [email protected]
on tietenki.. [email protected]
löytyyhän se maili.. [email protected]
[email protected]
Mun tilanne ehkä tavallaan vähän muistuttaa tuota, joiltakin osin.
Jos tahot niin mekin voitas sähköposteilla?
... siis jos toi oli mulle tarkotettu, niin :)
[email protected]
..suunnilleen miltä sinusta tuntuu, itseltäni on kuollut kaksi veljeä ja se otti koville, mutta en ikinä ole suunnitellutkaan itsemurhaa..elämisen halu on niin suuri, haluan aina nähdä mitä tapahtuu seuraavana päivänä...=) Ole ylpeä sellaisena kuin olet, niin olen minäkin...=) Ennakkoluulot ovat kiusallisia, mutta olen varma että joku haluaa tutustua sinuunkin, pitää vain osata katsoa sinne missä on se henkilö, joka haluaa tutustua sinuun, koska sellainenkin ihminen on..=) Eipä ole minullakaan kuin yksi hyvä kaveri, mutta en anna sen lannistaa..=) On edes jotain..=) Yritä vain kertoa heille totuus millainen olet, eivät kaikki usko juorujakaan..!! Muista pitää itsesi tuollaisena kuin olet, älä lähde muutamaan itseäsi..=) voin sanoa sinulle, että vaikka sinusta tuntuu että asiasi ovat huonommin kuin muilla, se ei ole totta, aina joillain on vielä huonommin, muista se..=) En osaa sinua auttaa, en osaa ketään muutakaan, mutta elämä osaa olla myös ihanaa, vaikkei olekkaan tyttö/poikakaveria..=) Ja muista, että sinulla ei ainakaan ole sydänsuruja jostain katalasta tytönhupakosta, joka olisi murskannut sydämesi..=) Minä ainakin jaksan odottaa sitä oikeaa henkilöä, en viitsi tuhlata aikaani turhaan..=) Koska tiedän että se oikeakin sieltä löytyy, ennemmin tai myöhemmin, mutta löytyy..=)
Erittäin hyvää, iloista ja mahtavaa kesää sinulle, eihän tiedä vaikka onni kääntyisi kuin tuuli..=) Ja katso sinne tulevaisuuteen, sieltä se onnellisuus löytyy..=)
Mistä päi Suomee oot? Ei tarvii välttämättä sanoo sitä paikkakuntaa mut kuitenki...
onhan toi sun tilanne siis inhottava mutta paha?? hei kamoon..tee asioille jotain! kukaane ei ole niin ujo!! ja sitä paitsi...miks kaikki sua kiusaa..vai ootko oikeesti kusipää vaikket sitä ite tajua...? tää ei sitten ollu sun kimppuun hyökkäämistä...en tarkottanu millään pahalla mutta mieti nyt hieman ajatuksiasi uudelleen.
sorry.. ei ollut tarkoitus laittaa noita samoja tekstejä 50 kertaa, mutta niitä ei aluksi näkynyt siinä, joten vahingossa muutama liikaa.
länsisuomesta oon. en sano tarkemmin
että näin. osaltaan ittestänikin tuntuu joskus samalta, tai tuntui viel muutama vuotta sitten täysin samalta, muttei enää. olen jotenkin onnistunut sulautumaan ryhmään ja saamaan kavereita. mut ainut mikä mua piti pystys sillon oli ajatus et ehkä sit joku päivä kaikki on paremmin.
sun kantsii kelata esimerkiks tota tyttöystävä-"ongelmaa" (jos sellaisena sitä pidät) siltä kannalta, et kyl se oikea viel tulee vastaan, ties vaikka huommena. itsemurhaa en itekään oo ajatellu tehä, nimittäin haluun tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. aina nimittäin on toivoa. se ajatus pitää vaan pitää mielessään.
oot siis lähes 17v, eli toisinsanoen meet lukion tokalle varmaankin? koita myös muistaa, että kun pääset lukiosta pois, sulla alkaa täysin uusi elämä. armeijassa tutustut uusiin ihmisiin, ilman että näillä olisi mitään käsitystä tai ennakkoluuloja susta (olisi nimittäin erittäin epätodennäköistä että joutuisit kiusaajiesi kanssa samaan varuskuntaan samaan aikaan koko porukka saati samoihin tupiin). opiskelu karsii kanssa näitä 'halveksujia', ja saat mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä, ole tällöin vain oma itsesi, kyllä se siitä.
onnea ja menestystä elämään
mullakaan elämä oo mitenkään helppoo ollu: Isä kuoli ku olin kymmenen...ei ollu hirveen mukavaa silloin.Mut mul on kaveri josta tosiaan välitän ja sen avulla jaksan.Mä oon ihan varma et jonakin aurinkoisena tai vaikkapa pilvisenäkin päivänä sä löydät sen jonkun joka rakastaa sua ja tuut ilmottaa tänne kuinka sun elämä on onnellista =) Koita jaksaa...
Saako sun kaikki ongelmat mahtumaan tohon yhteen pieneen tekstiin...??? Jos niin sä oot harvinaisen onnellinen ihminen...! Olisit onnellinen... Kaipaat varmaan perusteluja? Noh, ole hyvä:
Olen itse suurin piirtein saman ikäinen kuin sinä, eli täytin vähän aikaa sitten 17. Ja löytyy niitä ongelmia täältäkin päin.... En nyt halua alkaa kertomaan koko elämänkertaani kaikille mutta kerron sinulle kuitenkin joitakin pikku faktoja elämästäni.
Synnyin siis 17 vuotta sitten perheeseen jossa oli jo yksi lapsi. 7 vuotias poika (isoveljeni). Pienestä asti olen saanut kuunnella perheeni riitoja ja tappeluita kun he ovat humalassa riehuneet kotonamme. Monta kertaa pakenin itkien naapuriin ja monesti olen kerännyt lasin siruja, tavaroiden palasia ja jopa hajonneita tuoleja ympäri taloa.
Eräs 'sukulaiseni', noin 4kumppinen mies, käytti minua seksuaalisesti hyväkseen ollessani pieni, en tietenkään tajunnut asiaa ennen kuin myöhemmin. Tämä vääristi suuresti näkemystäni miehistä, kuten myös tätä hyväksikäyttöä seurannut raiskaus, saman miehen toimesta pari vuotta myöhemmin. En tästä kuitenkaan kertonut kenellekään, enhän ymmärtänyt asiaa.
Olin koulukiusattu 6 vuotta, sain jokapäivä kuunnella halveksuntaa ja pilkkaa, ja tuntea lyöntejä ympäri kehoani... Kukaan ei koskaan tehnyt asialle mitään...
Tässä vain pieni osa elämäni huonoista asioista...
Mutta silti ajattelen positiivisesti, olenhan kumminkin selvinnyt tuosta kaikesta ja kokenut kaikesta tuosta huolimatta niin paljon hyvää että olen onnellinen. SIIS ONNELLINEN!!!!
Ajatelkaa sitä....
Olen ollut samassa tilanteessa (Kaikki ollut ihan samaa, pituutta ja painoa myöten)... mutta asun toisaalta Helsingissä... Mun tilanne muuttu kun ajattelin törsätä rahaa uuteen kampaukseen ja trendikkäisiin vaatteisiin... sen jälkeen nostin itsetuntoa peilin edessä ja otin rempseämmän asenteen elämään... jos nään vaikka hyvän näköisiä muijia niin saatan vaikka heittää niille että "voi pojat, että on kivoja misuja" siis ihan selvinpäin... törsää jonkun verran rahaa -> itsetunto nousee -> ujous katoaa -> Sen jälkeen tunnet sen kuinka hyvä itsetunto sinulla on... Ja sen muut ihmiset huomaavat... se on kuin oravanpyörä/ ketjureaktio joka jatkuu kokoajan =)
Toivottavasti tää autto koska haluun auttaa ...
T. Heppu
ala käymää salilla ite 180 kans pitkä n80kg se nostaa itsetuntoa kuukauden sisää tytöt kiinnostuu!!!! ja pari vuotta kukaa ei vittuile sulle enää otat massaa voimaa ja säkkiä joskus